Voihan itku

Heräsin aamulla väsyneenä ja kipitin unihiekat silmissä junalle. Koko maailmani meinasi romahtaa, kun pakkasen takia ravintolavaunusta ei saanutkaan kahvia. Tuli kylmä ja harmi, sitä seurasi nälkä ja kiukku. Normaalisti iloinen aamuseurueemme ei jaksanut jutella eikä nauru kaikunut. Toimistolle päästyäni olin valmiiksi kaikkeni antanut. Aamupuuron ja -kahvin äärellä yritin tankata itseeni energiaa, sillä matka jatkui valmennushommiin. Kopiokoneen vieressä viritin hyvän biisin soimaan ja tanssin itseni hyvälle tuulelle. Olen se, joka ei tanssi, mutta tiukan paikan tullen kovat keinot on otettava käyttöön. Saatoin näyttää hassulta keikuttaessani lantiotani, jos joku sattui näkemään, mutta siitä viis!

Intoa puhkuen aloitin valmennusurakkani. Paikalle valui joukko väsyneitä ihmisiä, joiden pään päälle oli kasaantunut pilviä. Oli väsymystä, huolia, patoutuneita tunteita ja halua olla jossain ihan muualla. Useamman tunnin kuuntelin, yritin ymmärtää, tsempata ja valaa uskoa huomiseen. Tiesin, että jokaisen on joskus purkauduttava ja päästettävä paha mieli ulos, mutta huono energia törmää aina jonnekin, tänään se törmäsi minuun. Kovan ulkokuoreni sisällä voimani valuivat viemäriin ja roskakorina toimiminen otti voimille. Omalle paikalle päästyäni tunne pääsi valloilleen ja tuli itku.

En saanut sanoja suustani, kun peruin loppupäivän palaverit. Surkeana poistuin paikalta ja hämmästelin reaktiotani työkavereitteni nähden. Kotimatkalla mietin, tekeekö itku heikoksi? Onko väärin vaikuttua muiden tunteista? Erottaako ammattilaisen ja amatöörin siitä, miten he reagoivat? Asioita punnitessani totesin, että herkkyys on todellista välittämistä. Sinä päivänä, kun asiat eivät kolahda, on puoliksi kuollut. Sinä päivänä pitäisi ravistella itsensä hereille tai jatkaa matkaa. Sinä päivänä pitäisi huolestua omasta jaksamisestaan ja tehdä jotain.

Itkua ei pitäisi hävetä, se on kuitenkin kaunis ja aito reaktio, jota ei voi teeskennellä. Ammattitaito ei katoa kyyneleiden mukana, suurin paha olo sen sijaan helpottaa. Vahvuutta on se, kun kaiken keskellä jaksaa uskoa parempaan huomiseen. Vahvuutta on se, ettei lannistu. Vahvuutta on viedä ikävätkin asiat eteenpäin. Vahvuutta on pitää muiden puolta. Vahvuutta on välittää. Vahvuutta on jatkaa silloinkin, kun osa luovuttaa. Vahvuutta on päästää pahasta olosta irti, eikä jäädä sen pauloihin.

Lääkkeeksi ostin laskiaispullan ja lopetin asioiden murehtimisen, roskakorini oli tyhjennetty onnistuneesti.

-Virpi