Oletko paras versio itsestäsi?

Vuodenvaihteen molemmin puolin ahmin Erik Bertrand Larssenin Paras nimistä kirjaa. Bertrand on Norjan suosituin puhuja ja mentaalivalmentaja, jonka kirjoja kaikki tuntuvat tällä hetkellä ylistävän. Hän kehoittaa lukijaa miettimään tavoitteitaan ja varautumaan menestykseen matkalla parhaaksi. Kirjassa annetaan vinkkejä tekemään päätös ja konkreettisia ohjeita matkan varrelle.

Kirja ei tehnyt samanlaista vaikutusta kuin Frank Martela, josta on tainnut tulla idolini. Se on kuitenkin lukemisen arvoinen ja suosittelen sitä kaikille päämääriään pohtiville lämpimästi. Ja tunnetusti yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä. Kun Martela analysoi asioita todella tieteellisesti, filosofisella tatsilla ja positiivisesti sävytettynä on Bertrandin lähestymistapa kovempi, yksilöä ylistävä ja yksilöön keskittyvä. Martelahan puhuu yksilön sijaan sudelosta, johon ympäristö ja ympäröivät ihmissuhteet vaikuttavat, sillä emmehän me elä emmekä pärjää yksin. Myös Bertrandin armeijatausta näkyy ajattelutavasta varsin selkeästi, mutta siinä on tietynlaista voimaa, josta ei voi olla pitämättä.

Syy, miksi kirja ei voita Valonöörejä on sen tietynlainen hurmoksellisuus, välillä tuntuu siltä, että kirjailijaa on kehuttu jo tarpeeksi. Tosin siinäkin on puolensa ja se sopii varmasti etenkin huippu-urheilijoita ja suuren luokan johtajia coachatessa. Omaa elämääni ja tavoitteitani pohtiessani Paras täydentää aiempia ajatuksiani. Kaikki viimeaikoina hehkuttamani kirjat pyörivät loppujen lopuksi samojen teemojen parissa. Jos jotain haluaa saavuttaa on oltava tavoitteita, mietittävä miten ne saavuttaa ja muutettava jotain vanhassa tavassaan toimia. Ajatuksen voima on suuri ja visualisoinnin merkitystä korostetaan. Näen Bertrandin toimintamalleissa paljon yhtäläisyyksiä NLP:hen mm. mielikuvaharjoittelussa ja peesauksessa.

Luku-urakkani jälkeen tartuin kynään. Aluksi mietin, mitä arvoja minulla on ja ovatko me ristiriidassa toiveitteni kanssa. Seuraavaksi listasin neljä päätavoittettani elämässä ja aloin hahmotella asioita, joita tekemällä määränpäähän pääsee. Vaikka asiat ovat hyvin erilaisia, huomasin niissä yhtäläisyyksiä. Tietyt asiat toistuivat oli sitten kyse työstä tai hyvinvoinnista. Kovin yllättävä lopputulos ja varsin valaisevaa ajattelutyötä. Aion listata kutsumuskarttani samaan yhteyteen ja peilata sitä tavoitteisiini, selkeä yhteys niillä vain on. Lopuksi pohdin moodiani. "Moodi on tila, jossa ihminen pystyy toimimaan optimaalisesti." 

Ja tässä vaiheessa palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Tuntui siltä, että juuri moodin tunnistaminen on avain menestykseen ja minä totisesti haluan olla parempi versio itsestäni, joissain asioissa jopa paras. Olen usein yrittänyt hakea väärän moodin, jonka tajuan nyt olevan osittain ristiriidassa arvojeni ja persoonani kanssa. Kun epätasapaino on ollut olemassa heti alkumetreistä lähtien on lopputulokseenkin jäänyt parantamisen varaa.

Aion lukea kirjan pian uudestaan, sillä se teki aikamoisen vaikutuksen. Nyt joku varmaan ihmettelee, että eikös se aluksi kritisoinut kirjaa. Se ei ollut kymppi plus plus, ainoastaan ysi puoli. Ystäväni on saanut Bertrandin toisen teoksen, Helvetinviikon, joululahjaksi ja pyydän sen lainaan. Jos haluaa saavuttaa jotain on asiaan suhtauduttava tietyllä vakavuudella. Ilman suunnitelmaa tavoite kutistuu toteutumatta jääväksi haaveeksi ja mestarit raivaavat tiensä huipulle itsekurin, harjoittelun sekä kovan työn avulla.

Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia samaisen kirjan lukeneilta. Aiheuttiko se muutoksia? Tartuitko kynään ja listasit tavoitteesi? Luitko kirjan uudestaan? 

-Virpi