Joko teillä vegeillään?

Nykyään tuntuu siltä, että joku ruokabuumi on aina valloillaan. Nyt se on vege ja vegaanit valloittavat maailmaa. Kauppoihin ja ravintoloihin on tullut runsaasti vegaanista vaihtoehtoja, hyvä niin. Erilaisissa villityksissä on se hyvä puoli, että voi löytää sen oman juttunsa. Ja saa vaihtelua normaaliin ruokailuun, ehkäpä innostuu loppuelämäkseen asti.

Vegaanit eivät syö mitään eläinperäistä eli liha- ja maitotuotteet sekä kananmunat loistavat poissaolollaan. On myös erilaisia versioita eli joku sallii vielä kalan joku maitotuotteet jne. Kannattaa googlettaa, jos haluaa perehtyä aiheeseen syvemmin. Osalla päätös on eettinen, osalla omalle keholle parhaaksi koettu ja kaikkea maan ja taivaan välistä. Tammikuussa moni kokeili siipiään liittymällä vegaanihaasteeseen, joka pyörii Facebookissa ympärivuoden. Sitä kautta saa apuja, halutessaan oman kummin ja monipuolisia reseptejä. Ja kuukauden pituinen kokeilu on hyvä aika testata omia mieltymyksiään.

Kukkakaaliwingssit ensipuraisulla 

Moni luulee, että vegaaninen ruoka on yksitoikkoista ja pahaa. Todelliusudessa vegaanit eivät syö pelkkää salaattia, vaan ruoka on monipuolista ja värikylläistä. Kaikki kasvisruuat eivät ole myöskään automaattisesti terveellisiä tai laihdutusruokaa. Eikä veegaanius ole nälän näkemistä tai sitten lautaselle ei ole lastattu tarpeeksi tavaraa. Suuri pelko proteiinien saamattomuudestakin on turha, sillä hyviä proteiinin lähteitä ovat mm. tofu, quorn, pavut, härkis ja nyhtökaura. Ja suosittelen myös etsimään tietoa sipsikaljavegaani hakusanalla, joka paljastaa erilaisen kulman kasvisruokailuun.

Nyhtökaura on kokeilemisen arvoinen juttu

Nyt on pakko korjata, etten ole mikään vegaaniasiantuntija. Olen lihansyöjä, joka tykkää kokeilla uusia reseptejä ja syö päivittäin paljon kasviksia. Omasta ruokavaliostani olen karsinut maitotuotteet ja suorastaan tykästynyt kasvismaitovaihtoehtoihin. Viime vuonna ruokavalioni oli pitkään kasvispainotteinen eli hieman kokeilin siipiäni. Ainoastaan kananmunat ja kala pysyivät listoilla, enkä osaa kuvitella elämää ilman niitä. Olin jossain vaiheessa melko vakuuttunut etten enää osta kanaa tai jauhelihaa kotiin, mutta sitten se muuttui ja palasin täyspäiväiseksi lihansyöjäksi. 

Nyhtökauraa, uunikasviksia ja pari erilaista salaattia

Pyrin pitämään pari kasvisruokapäivää viikossa. Etenkin nyt, kun lähikaupastani saa suhteellisen hyvin nyhtökauraa, on helppo löytää se eettisempi vaihtoehto. Erään vegaaniystäväni ansiosta olen myös saanut hyviä reseptivinkkejä ja päässyt valmiiseen pöytään herkuttelemaan. Eilen kokkailin ekaa kertaa kukkakaaliwingssejä ystävälleni ja kylläpä oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Itse asiassa paljon parempaa kuin perinteiset wingssit. Suosittelen testaamaan ja hyvän reseptin voit napata ystäväni blogista: https://vegeliciousb.wordpress.com/2016/09/16/kukkakaaliwingsit/

Netistä löytyy paljon hyviä vegeblogeja, joista voi napata reseptejä testiin. Ja ainahan sitä voi laittaa kylkeen lihaa, jos haluaa. On oikeastaan aika mielenkiintoista nähdä, miten vegebuumi jatkuu ja kehittyy. En usko sen katoavan minnekään, vaan yleistyvän ja tuovan uusia ruokainnovaatioita. Parasta tässä on mielestäni se, että ruokaa tehdään itse hyvistä raaka-aineista. Eikä haittaa yhtään, että lihantuottajille tulee paineita parantaa karjan oloja. Tietoisuus siitä, mistä ruoka tulee ja miten se tuotetaan tulee kasvamaan.

-Virpi

Eilinen illallinen: kukkakaaliiwingssejä, nyhtistä & kasviksia ja tuhdit jälkkärit

Vaaka pannassa ja itserakkausmantra

Käynnistelin viikon treenaamalla pt:n kanssa molemmat treenipäiväni läpi. Ensimmäisellä kerralla vaihdeltiin kuulumiset ja avauduin mieltäni painavasta asiasta, nimittäin painostani. Laihdutus ja paino eivät olleet alkuperäisellä tavoitelistallani, mutta ovat tunkeneet ajatuksiini alkumetreiltä saakka. Olen hyppinyt toiveikkaana vaa'alla turhan usein ja pettynyt karvaasti jokaikinen kerta.

Ammattitaitoinen pt osaa takoa järkeä päähän ja kuunnella asiakkaansa huolia. Ja niin minut palautettiin maan pinnalle. Ensinnäkin kävimme läpi tavoitteeni, joiden mukaan treenit ja ruokavalio ovat määritelty. Zoomailimme kroppaani ja listasimme asioita, joissa tuloksia on tullut. Yhteistuumin totesimme myös, että pohjaa ei ole rakennettu riittävästi. Ja toisaalta stressitasoni ei ole sopivalla levelillä, jotta minkään sortin kiristelydieetti olisi viisasta aloittaa. Sain myös aika järisyttävän luennon stressinhallinnasta ja oman kehonsa kuuntelusta.

Ennen ja jälkeen pt:n kanssa vedetyn treenin. Huom! Kuvat ovat lavastettuja :)

Kotiin päästyäni piilotin vaakani vaatehuoneeni uumeniin. Ja uskokaa pois, sinne on kadonnut vuosien varrella yhtä jos toista. Valehtelisin jos väittäisin, että tiedän, mitä sinne kätkeytyy. Vastaus: ihan hitokseen kaikenlaista. Langetin tuolle itsetunnon latistajalle toistaiseksi määrittelemättömän pituisen vankeusrangaistuksen. Tulkoot näkyviin vasta joskus keväällä, jos sittenkään. Siihen asti aion röyhistellä rintaani, ihailla peilikuvaani ja luottaa vian muttanauhan kertomiin tilannetietoihin.

Samalla päätin ottaa muutenkin uuden asenteen koko hommaan. Määrittelin ikioman itserakkausmantran. Rimpsu koostuu pitkästä listasta itsekehua, jota olen toistanut ahkerasti mielessäni. Uskon ajatuksen voimaan ja siihen, kuinka luomme itse omat rajoittimemme. Milloin emme ole tarpeeksi, liian laiskoja, huonoja, lihavia, laihoja, rumia, vanhoja, typeriä...siis milloin mitäkin. Ja yksinkertaisesti päätin kääntää homman toisin päin.

Hemmottele itseäsi ja ystäviäsi tulppaaneilla...meillä niitä vaan nakertaa eräs nelijalkainen

Voi tuntua vähän hassulta psyykata itseään näin. Oma itserakkausmantrani alkaa "olen ihana, olen riittävä..." ja jatkuu jonkin aikaa. Tilannetta helpottaa se, jos on sinut hassujenkin asioiden suhteen ja minähän olen. Olen myös tervehtinyt peilikuvaani aamulla tyyliin "huomenta ihana, näytät hyvältä". Ja tuntuu aika mukavalta kohdella itseään kuin parhaita ystäviään. Toistelen mantraani aamulla, laittaessani itseni töihin, jolloin tulee peilailtua, tarvittaessa pitkin päivää ja herätessäni yöllä kesken unien (heräilen jokaikinen yö vessaan ja välillä meinaan jäääd valvomaan).

Välillä se pääsee unohtumaan, että sitä on itselleen maailman tärkein ihminen. Jopa silloin, kun vierellä on puoliso, liuta lapsia, vanhemmat, sisarukset ja ystävät. Jos itse ei voi hyvin, ei säteile ympärilleenkään hyvää energiaa. Etenkin kaikille äideille sanoisin muistutuksen, jos äiti ei voi hyvin, ei perhekään voi hyvin. Kohtele siis itseäsi hyvällä, armollisuudella ja rakkaudella, olet sen ansainnut.

-Virpi

PS: Jos podet samanlaisia painoagsteja ja vaaka-ahdistusta kuin minä, niin kurkkaa netistä www.yle.fi/vaakakapina. Siellä on paljon hyviä vinkkejä ja ajatuksia laihduttamisesta, sen lopettamisesta, itseensä suhtautumisesta ja järkevistä elämäntavoista. 

Tunnustus: olen rönsyilijä

Olen juurikin se tyyppi, joka on palavereissa ja erilaisissa workshopeissa aina äänessä. Siis aina, aiheesta riippumatta ja korostan vielä, että ihan aina. Jälkikäteen manailin itseäni ja mietin, miksi aina on päästävä sanomaan, poden siis rönsyilymorkkista. Mutta kun sitä nyt vaan on työajalla ekstrovertti ja vastaavasti vapaalla introvertti, niin tähän on tultu. Miksi kuvittelen, että kaikkien aikaa on käytettävä minun tarinoiden kuuntelemiseen? Ja olenhan minä yrittänyt ja ties kuinka monta kertaa päättänyt olla hiljaa, mutten ole ikinä onnistunut.

Viime viikolla päätin, että tälle on tultava loppu. Jopa rönsyilyssä on oltava rajat ja minä olen ylittänyt ne liian monesti. Haluan punnita jatkossa tarkemmin, kannattaako avata suu. Onko asiastani hyötyä käsiteltävän aiheen eteenpäin viemiselle ja onko sen kertomisesta lisäarvoa muille. Sen lisäksi on pystyttävä sanomaan asiansa lyhyemmin ja ytimekkäämmin. Ei tule muuten olemaan ihan helppo rasti.

Pohdin ongelmaani esimieheni kanssa, joka kannusti jatkamaan ponnistelua. Sain häneltä kuvan, jossa on kaavion muodossa kysymyksiä aiheesta miksi puhun ja jonka ajatteleminen voisi viedä minua eteenpäin. Oma puheenvuoro olisi hyvä pitää korkeintaan minuutin pituisena. Ja ennen kuin avaa suunsa, on mietittävä tuoko kommenttini jotain uutta asiaan via onko se vain aiempien asioiden komppaamista. Ja etenkin niiden omien kokemusten jakamisten kanssa on himmailtava, ne kun vievät agendaa harvemmin eteenpäin.

Itselleni pahimmat rastit tulevat olemaan tiimipalaverit ja tiimitapaamiset. Nyt pitää vaan muistuttaa itseään oikeista stepeistä ennen jokaista h-hetkeä. Onneksi näitä harjoituksen paikkoja on viikoittain, joskus useamminkin. Esimieheni lupasi huomauttaa, jos harhaudun reitiltä. Tosin epäilen, että olisi helpointa ottaa jesari käyttöön. Tiukka tippi lärvin eteen toimisi varmasti paremmin kuin muistutukset tai sekuntikellot. Että wish me good luck, koska sitä tässä totisesti tarvitaan. Olen toki kitkenyt jo yhden paheen eli toisten päälle puhumisen melkein kokonaan, joten voihan se vanha koira oppia toisenkin tempun.

t: rönsyilijä

PS: Olisin lisännyt kuvan tuosta kaaviosta, mutta se ei suostu näkymään. Lisään siis kuvan itsestäni, koska tuota ottaessani pohdin tätä asiaa pitkään ja hartaasti.

Täydellinen vapaapäivä

Vietin tänään vapaapäivää, arkivapaat ovat harvinaista herkkua, joten päätin tehdä siitä itselleni täydellisen. Täydellinen on tietenkin jokaiselle omanlainen, mutta minulle se oli tällainen:

- nukuin pitkään 

- join aamukahvia hartaudella

- pyysin ystäväni viikonloppuna luokseni syömään

- luin uudistetussa työ-/jooga-/lukuhuoneessani

- kävin treenaamassa pt:n opastuksella

- en tee illalla mitään

Jos täydellinen päivä olisi yhtä kuin lottovoitto, muodonmuutos tai vaikkapa löhöloma lämpimässä, olisi päiväni ollut säälittävä. Onneksi niin ei ole, vaikka kyllähän kaikki noista kelpaisivat. Uskon siihen, että jokaisen meistä pitäisi nauttia pienistä hetkistä. Ne eivät himmennä suurempien unelmien toteutumista, mutta niiden ansiosta arjesta voi nauttia joka päivä. Oli sitten vapaapäivä, työpäivä, siiovuspäivä tai ihan vaan tavallinen päivä.

-Virpi

Paras taitoni: lukutaito

Asioista, jotka ovat itselle rakkaita, jaksaisi puhua varmasti loputtomasti. Ehkäpä juuri siksi blogissani on varsin usein tekstejä levosta, syömisestä, liikkumisesta ja lukemisesta. Jokin aika sitten tulin siihen tulokseen, että lukutaito on paras taito, jonka olen oppinut. Ihan alkumetreillä eli noin 32 vuotta sitten, olivat ensimetrit kivisiä. Ennen kouluun menoa en osannut lukea ja syyslukukausi oli yhtä itkupotkuraivaria. Tuntui, että kaikki muut, paitsi minä, osaavat lukea.

Valonöörit olen lukenut jo monta kertaa

Kirjaimista ei ottanut selvää, ne hyppivät ja pomppivat. Pelkkä ajatus kirjan lukemisesta oli mahdoton. Vasta aikuisuuden kynnyksellä sain diagnoosin lievästä lukihäiriöstä, jonka johdosta kirjaimet pomppivat edelleen. Muistan, kuinka äiti käski korjaamaan kotiläksyt, koska IE ei ollut oikein. Jästipäisesti korjasin virheen takaisin, koska olin vakuuttunut olevani oikeassa. Enkä millään ymmärtänyt, miksi se oli opettajankin mielestä väärin. Minä taisin lukea sen EI:ksi. 

Tämä etenee hitaasti, sillä välissä on pohdittava itseä ja muita, to be or not to be :)

Vuodenvaihteen paikkeilla se lopulta tapahtui eli minäkin opin lukemaan. Raahasin vihreä varis kirjasarjan kirjoja kotiin ja luin niitä ahmien. Koulun kirjastosta tuli yksi parhaista ystävistäni ja viihdytin itseäni nenä kirjaan liimautuneena tuntikausia. Mikä oli hyvä, sillä maalla ei ollut juurikaan tekemistä. Nettiä ei ollut keksitty (tai ehkä oli, mutta siitä ei tiedetty) ja kaverit olivat liian kaukana. Todellisuudessa minä, kirjat ja rakkaus tarinoihin ulottuu kauemmas. Hoidossa kävimme säännöllisesti kirjastossa ja voi kuinka rakastinkaan Mikko Mallikasta, Barbababoja, Mauri Kunnaksen kirjoja ja Puppe-kirjoja. Sen lisäksi äitini luki minulle aina. Olen siis kasvanut kirjoihin kiinni alusta lähtien.

Ruotsalaiset dekkarit ovat niin mun makuun, love it!

Eikä elämä ole muuttanut tilannetta. Luen edelleen paljon ja lähes päivittäin. Hullaannun vuosittain moniin kirjoihin ja se tunne, kun joku kolahtaa, on mahtava. Viimeisimmän kolahduksen koin Aki Hintsan tarinan kautta. Jos hyvinvointi kiinnostaa, suosittelen teosta lämpimästi. Tuo on yksi niistä kirjoista, jonka tiedän lukevani vielä uudestaan ja uudestaan. Työn alla on usein monta kirjaa. Nytkin luen Introverttikirjaa, Biohakkereiden käsikirjaa ja ennen nukkumaanmenoa dekkaria. Tykkään vaihdella faktaa ja fiktiota. Olen mestari ratkomaan sarjamurhia, mutta välillä haluan uppoutua hömppään. Sen lisäksi ammennan uusia ajatuksia työhön ja muuhunkin elämään itseäni viisaammilta. Sitten niitä opittuja ajatuksia testaillaan milloin mitenkin, vaikkamalla viettämällä Helvetinviikkoa (tästä on kirjoitus jossain marraskuun paikkeilla).

Joululahja pomolta ja ihan huikea kirja, pitää varmasti lukea pian uudestaan

Lukemisen hienous on siinä, että se auttaa kaikessa. Löytää perille, saa uusia ideoita, välttää vaaroja, voi kokeilla uusia reseptejä ja melkein mitä vain. Vaikka maailma digitalisoituu, toivon perinteisen kirjan pitävän paikkansa. Olen skeptinen eKirjan suhteen ja kokeiluni äänikirjojen maailmassa päättyi lyhyeen. Toistaiseksi haluan käännellä sivuja ja pyöritellä kirjaa käsissäni. Maailma on täynnä hyviä kirjoja. Selailen jatkuvasti nettikauppojen valikoimia ja minulla on aina useampi kirja haavehankintalistalla. Onko sinulla kirjoja joihin palaat uudestaan ja uudestaan? Entä mikä on se kirja, joka kolahti? Mitä suosittelisit kaikille? Ja mistä kirjasta sinä haaveilet seuraavaksi?

-Virpi

Tämä kolahti ja kovaa, Hintsa oli hieno mies, suosittelen ihan kaikille

Kurkistus lautaselle

Lähipiirini on hieman ihmetellyt ruokavaliotani. Yleisimpiä kysymyksiä ovat "Mitä sä syöt?" ja "Mitä et saa syödä?". Varsin usein dieetti mielletään kuuriksi, jonka aikana on pitkä lista kiellettyjä asioita ja kotiruoka mielletään huonoksi. Toki tavoitteitakin on erilaisia, mutta tavallisella ihmisellä dieetti on yhtä kuin ruokavalio, jonka tarkoituksena on auttaa jaksamaan arjesta.

En koe luopuvani mistään, enkä totisesti näe nälkää. Syön neljä kertaa päivässä hiilareita, proteiinia, kasviksia tai marjoja ja rasvaa. Vaihtoehtoja on reilusti eli valinnanvaraa löytyy. Syö monipuolisesti lihaa, kalaa kuin kasviksiakin. Sen lisäksi syön kerran viikossa ohi ruokavalion eli vaikkapa kyläreissuilla en kieltäydy edes herkuista. Se mistä kieltäydyn ovat maitotuotteet ja karkit, tosin ne kuuluvat ikuiselle kieltolistalleni. Maitotuotteissa sallin pieniä poikkeuksia, koska kasvismaitovaihtoehtoja ei ole aina saatavilla.

Nyt, kun vietän lepoviikkoa, olen syönyt tarkoituksella hieman vapaammin ja enemmän. Esimerkiksi tiistaina käytiin kollegoiden kanssa lounaalla sushilla ja illalla ravintolassa, tosin kohtuus oli kaverina vaihtoehtoja valitessani. Ja tänään pääsen maistamaan jotain ihanaa, sillä menen (vegaani)ystäväni luokse syömään. Viimeksi mua hemmoteltiin kukkakaaliwingsseillä ja laskiaispullilla, söin muuten kaksi! Koenkin, että ruokatottumusten ollessa jo valmiiksi hyvät, ei kannata olla turhan tiukkapipoinen. Kiristelykaudet ovat sitten asia erikseen ja voipi olla, että sellainenkin on keväällä tiedossa.

Esittelen muutaman kuvan avulla, mitä lautaselleni päätyy:

Tää on muki eikä lautanen, mutta pakko lisätä, olenhan kahvin ystävä 4ever. 

Taidan pitää enemmän kahvihetkistä kuin kahvista ja joukkoon lorautan iKaffea.

Kananmunat (5 valkuaista ja 2 keltuaista), ikuinen suosikkini ja kylkeen kaurasydänleipää sekä salaattia, nam!

Smoothie on kätevä välipala, jonne heitän marjoja, pähkinöitä ja protskujauhoja.

Ja jälleen kaurasydänleipää, ihan parasta!

Tortilla kanan, kasvisten ja salaatin kera...mmmmmmm <3

Jauhelihakastiketta, rakettispakettia ja tomaattia, ai miten niin nopeasti kyhätty?

Kanaa, salaattia, riisiä ja riisikakkuja avokadolla, PS: toimii.

En oikein osaa sanoa, mistä jään paitsi. Teen suurimman osan ruuistani itse ja vannon simppelin kotiruuan nimeen. Rakastan selkeitä makuja ja nautin värikkäistä ruuista. Kun jättää ruokavaliostaan ruokakermat, juustot, marinadit ja sokerit pois alkaa makuaisti muuttua. Se ikäänkuin hienostuu ja nauttii puhtaista mauista, kuten kasviksista. Voi vaatia pientä jumppaa, mutta palkitsee takuuvarmasti.

Yksi kysymys, johon törmään myöskin on "Miten sä herkuttelet?". Tämän hetken suurin herkkuni on Lidlin kaurasydänleipä. Olenkin ravannut kaupassa normaalia useammin, jotta kauraleipää on lähes päivittäin saatavilla. Nautin myös suunnattomasti kaurapuurosta voisilmän kera eli herkuttelu on helppoa. Olen aina ollut enemmän suolaisen kuin makean ystävä, joten tämä on helppo rasti. Mutta välistä tuore pulla, croissantti tai mutakakku maistuvat taivaallisille. 

Ruuassa on mielestäni muutama perusperiaate, jotka sopivat kaikille. Syö monipuolista ja värikästä ruokaa. Lataa lautasellesi ruokaa, josta nautit ja joka tekee kehollesi/sydämellesi hyvää. Ja tärkein kaikista, muista kohtuus niin määrissä, herkuissa kuin rajoituksissakin.

-Virpi

Korjausliike suoritettu

Viikko sitten kirjoittelin kuinka hyvä uni oli jättänyt minut. Minut, joka jaksaa muistuttaa (lue paasata) unen ja levon tärkeydestä kaikille ja kaikkialla. Kelataanpa vähän taaksepäin. Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että manailin lähes päivittäin, kuinka huonosti olin nukkunut. Lopulta aktiivisuusrannekkeen lukemat pysäyttivät täysin. Olin sitkutellut alle viiden tunnin unilla, jännä juttu, että aloin olla aika kipakalla tuulella.

Aloin pistää paukkuja nukkumiseen. Pidin pari extra lomapäivää, hölläsin suorittamista treeneissä ja duuneissa. Karsin ylimääräiset menot minimiin eli hiippailin lähinnä kotona ja höpöttelin kissalle. Viikko sitten kroppa alkoi toppuutella treenien suhteen, se ei vaan jaksanut. Ja ekaa kertaa kävelin täysin hölmistyneenä kesken treenien salilta pois. On hyvä muistaa, että keho on päätä viisaampi, sitä pitää vaan muistaa kuunnella. Uskon siihen, että flunssat ja niskahartiavaivat ovat lähes aina merkki stressikäyrän kohoamisesta.

Tällä viikolla olen ottanut lepoviikon treeneistä. Olen käynyt kerran uimassa, tehnyt yhden treenin olemattomilla painoilla (pt:n ohjeiden mukaisesti) ja käynyt hierojalla. Ja mikä parasta, olen nukkunut hyvin ja reilusti. Aktiivisuusrannekkeen unianalyysilla voisi melkein leuhkia, sillä lukemat ovat keskimääräisesti 8 tuntia unta per yö. Joukkoon mahtuu parit 9 tunnin yöunet ja edellisenä yönä nukutti yli 10 tuntia.

Univajeesta kiukutellut iho alkaa taas näyttää kuulaalta. Vatsa on asettunut (reagoin todella voimakkaasti univajeeseen) ja lihasjännitys alkaa helpottaa. Mieli on taas tyyntynyt ja alan olla normaali idearikas oma itseni. Pari viikkoa sitten näin vain ongelmia, nyt samat asiat näyttävät mahdollisuuksilta. Ja suorastaan odotan ensi viikkoa, sillä pääsen takaisin treenien pariin ja töissä pääsen upottamaan käteni kyynärpäitä myöden uusiin projekteihin.

Tarinan opetus on se, että jokaisen tulisi nukkua riittävästi.

-Virpi