Korjausliike suoritettu

Viikko sitten kirjoittelin kuinka hyvä uni oli jättänyt minut. Minut, joka jaksaa muistuttaa (lue paasata) unen ja levon tärkeydestä kaikille ja kaikkialla. Kelataanpa vähän taaksepäin. Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että manailin lähes päivittäin, kuinka huonosti olin nukkunut. Lopulta aktiivisuusrannekkeen lukemat pysäyttivät täysin. Olin sitkutellut alle viiden tunnin unilla, jännä juttu, että aloin olla aika kipakalla tuulella.

Aloin pistää paukkuja nukkumiseen. Pidin pari extra lomapäivää, hölläsin suorittamista treeneissä ja duuneissa. Karsin ylimääräiset menot minimiin eli hiippailin lähinnä kotona ja höpöttelin kissalle. Viikko sitten kroppa alkoi toppuutella treenien suhteen, se ei vaan jaksanut. Ja ekaa kertaa kävelin täysin hölmistyneenä kesken treenien salilta pois. On hyvä muistaa, että keho on päätä viisaampi, sitä pitää vaan muistaa kuunnella. Uskon siihen, että flunssat ja niskahartiavaivat ovat lähes aina merkki stressikäyrän kohoamisesta.

Tällä viikolla olen ottanut lepoviikon treeneistä. Olen käynyt kerran uimassa, tehnyt yhden treenin olemattomilla painoilla (pt:n ohjeiden mukaisesti) ja käynyt hierojalla. Ja mikä parasta, olen nukkunut hyvin ja reilusti. Aktiivisuusrannekkeen unianalyysilla voisi melkein leuhkia, sillä lukemat ovat keskimääräisesti 8 tuntia unta per yö. Joukkoon mahtuu parit 9 tunnin yöunet ja edellisenä yönä nukutti yli 10 tuntia.

Univajeesta kiukutellut iho alkaa taas näyttää kuulaalta. Vatsa on asettunut (reagoin todella voimakkaasti univajeeseen) ja lihasjännitys alkaa helpottaa. Mieli on taas tyyntynyt ja alan olla normaali idearikas oma itseni. Pari viikkoa sitten näin vain ongelmia, nyt samat asiat näyttävät mahdollisuuksilta. Ja suorastaan odotan ensi viikkoa, sillä pääsen takaisin treenien pariin ja töissä pääsen upottamaan käteni kyynärpäitä myöden uusiin projekteihin.

Tarinan opetus on se, että jokaisen tulisi nukkua riittävästi.

-Virpi