Tyhjäkäyntipäivä

Elämä on (liian) usein sellaista, että on vino pino velvollisuuksia odottamassa. Sitä suorittaa töissä ja kotona, eikä ikinä tule valmista. Milloin on projektit X, Z ja Y, joissa painaa deadlinet päälle. Ja vastapainona kissanristiäiset, siivouspäivä, ikkunanpesu ja kuntoilupaineet. Ja sehän on ihan hyvä niin. On rytmiä ja tekemisen meininkiä, ei tarvitse jäädä tyhjänpantiksi. Mutta joskus tulee stoppi. Hetki, jolloin ei enää jaksa, mikään ei kiinnosta ja aivan sama iskee päälle. Silloin on pidettävä tyhjäkäyntipäivä.

Eiliselle asetin vain yhden tavoitteen eli akkujen lataamisen. Minusta tuli tärkein, kaikki muu jäi taka-alalle. Hyvästi velvollisuudet, riennot ja hauskuudet. Aamukahviin vierähti kolme tuntia. Istuin ja ihmettelin, olin mutten ollutkaan. Kävin siis täydellisen ihanasti tyhjäkäynnillä kymmenen tunnin yöunien jälkeen...täydellistä.

Uuden aktiivisen elämäni ylläpitämiseksi kävelin kaupunkiin. Olen muuten vähentänyt auton käyttöä radikaalisti ja hyvä niin. Kävin kaupassa, ihmettelin ihmisiä ja herkuttelin jäätelöllä. En ottanut kontaktia keneenkään, olin yksi ilman isompaa tarkoitusta. Kukaan ei tarvinnut minua, enkä minä tarvinnut muita. Minä vain kuljin tyhjäkäynnillä vilinässä. Niin se päivä soljui aamusta iltaan. Minä kuljin hitaasti ja pysähtelin enemmän kuin etenin. Millään ei ollut oikeastaan merkitystä. En miettinyt töitä, en pessyt pyykkiä, en tehnyt ruokaa, en harkinnut siivousta, en tehnyt oikein mitään. En oikeastaan kaivannut mitään, vaikkei ollutkaan mitään.

Joskus on hyvä pysähtyä ja sulkeutua maailmalta. Olla omassa kuplassa ja käydä tyhjäkäynnillä. Sitten sitä arjen vilinää ja tehtävien virtaa jaksaa taas. Mieti siis pitäisikö sinunkin ottaa tyhjäkäyntipäivä, sillä sunnuntait ovat kuin tehtyjä moiseen tarkoitukseen.

-Virpi

Unettomuuden kirot

Luojan kiitos se on perjantai ja viikonloppu! Edellinen viikonloppu meni sairastaessa ja nukkuessa. Käytännössä nukuin 80 % ajasta ja onnistuin torpedoimaan unirytmini. Tosin en pysynyt hereilläkään, joten asialle ei mahtanut mitään. Viikko on ollutkin superrankka, sillä yöunet ovat vaihdelleet 3,5-6 tunnin välillä. Tämä lienee normiarvo pikkulapsiperheissä, mutta pitkien yöunien (ja päiväunien) nimeen vannovalle sinkkunaiselle ihan too much. Sanoisinko sietämätöntä!

Olen ollut päivät kuin humiseva harju. Unen puute on tuntunut koko kropassa...päästä varpaisiin. Töissä on pitänyt hellittää tuntuvasti ja onneksi pystyin tekemään pari iisimpää päivää. Treenit vaihtuivat kevyisiin kävelylenkkeihin, ettei vain iskisi jälkitauteja tai tulisi takapakkia. Aineenvaihdunta on sekaisin, ajatus ei kulje, kaikenlainen luomistyö on mahdotonta, keskittyminen tekee tiukkaa, poden pahoinvointia, kroppa meinaa nostaa lämpöjä ja voisin ahmia ruokaa tolkuttoman paljon. Täytyy ihan ihmetellä niitä, jotka laiminlyövät uniaan jatkuvasti. Siis niinku miks ellei oo pakko?

Mikäs näissä maisemissa on vähän väsyneenäkin tallustella <3

Keho varmasti turtuu, jos unta laiminlyö pitkään. Kropan avunpyyntöjä ei enää huomaa, eikä tajuakaan miten isoissa ongelmissa onkaan. Ja pitkään jatkuneen epätasapainon korjaaminen voi viedä tuplaten aikaa. Etenkin ne, joilla on haaveissa karistaa kilo tai kaksi lanteilta...herätkää! Tai siis nukkukaa. Unen puute hidastaa aineenvaihduntaa ja altistaa repsahduksille. Kivijalka elämänmuutokselle on siis valmiiksi sortumispisteessä. Aloita siis laihdutus pitkistä yöunista rankan liikuntasession sijaan.

Viikonlopun missioni on levätä, ladata akkuja ja nukkua! Ei kiitos herätyskellolle ja aikatauluille. Tervetuloa tuntikausien sohvalorvinta ja kokovartalo hidastelu. Toisaalta se ei taida poiketa juurikaan normaalista viikonloppuagendastani. Saas nähdä, mitä tässä tekisi kalenteriin merkityille menoille, niihin ei oikein olisi virtaa.

Psst muista ladata akkusi!

-Virpi

Ja töihin mennessä voi valita vihreän maisemareitin :)

Miksi liikkuisin?

Vuosien varrella olen pohdiskellut pääni puhki hyvinvointia, tarvetta liikkua, näyttää hyvältä ja laihtua. Ehkäpä iän mukanaan tuoman viisauden (?), varmuuden ja rentouden myötä olen oppinut, että hyvinvointi ei ole kiloista kiinni. Oikeastaan välttelen vaakaa varsin tehokkaasti nykyisin. En halua määritellä arvoani kiloissa. Eikä liikuntamotivaationi ole enää yhtä kuin halua laihtua (sitä se on varsin pitkään ollut). Ehkäpä juuri siksi netistä bongaamani kuva kolahti, harmi ettei selvinnyt, kuka tämän takana on...kunnia hänelle :)

Äkkiseltään voisi ajatella, että tuo on vitsi. Ja voihan se joillekin ollakin, mutta mielestäni siihen sisältyy aikamoisia viisauksia. Nykyaikana kaikki ovat kovin tyytymättömiä itseensä ja kroppaansa, ihan kuin niin kuuluisi ollakin. Tyytyväisyys on tyhmyyttä, sokeutta tai sitten ylimielisyyttä. Sitä on kokonaisvaltaisen huono, jos peilistä ei kurkista fitnessmalli. Ja fitnesmallilookissa sitä onneton onkin, kun pelkää jokaista suupalaa. Kilopettymyksen rinnalla oma persoona jää täysin jalkoihin. Sitä onkin luuseri, eikä sillä omalla pääomalla ole mitään merkitystä. Mutta eihän se voi mennä niin!

Todellinen hyvinvointi tulee sisältä. Yksikään menetetty kilo ei tuo todellista onnea. Tyytyväisyys elämään ja itseensä ei tule täydellisen takapuolen avulla. Ja jos ainoa syy liikkua on laihuus menettää matkan ja mahdollisuuden nauttia maisemista. Hankin muutama viikko sitten Polarin m400 aktiivisuuskellon. Se analysoi untani, laskee askeliani, kehottaa liikkumaan, mittaa etäisyyksiä ja syynää sykkeitä. Olen saanut aivan uuden syyn liikkua, nimittäin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisen, varsinaisia kuntoliikuntamääriä en aio lisätä.

Pyrin kävelemään paljon ja kalorinkulutuksen, sykkeiden tai laihdutuspohdintojen sijaan mietin hyvinvointiani. On ollut ihan uudenlaista liikkua liikkumisen, eikä aina vain kuntoilun takia (laihduttamisesta puhumattakaan). No tuleehan siinä kuntoiluakin, mutta matalilla sykkeillä liikkuminen on ihanan rentoa. Siitä on suorittaminen kaukana, suorastaan valovuosien päässä. Ja kuten tuossa kuvassakin todetaan, kannattaa liikkua oikean pään takia. 

-Virpi

Grilli kuumenemaan!

Olen koko aikuisikäni asunut kerrostalossa ja kaivannut omaa pihaa sekä mahdollisuutta grillaamiseen. Luojan kiitos sain siskoltani kipinän kokeilla uuniin grillivastuksia ja wow, grillikausi on täällä! Grillivastukset kuumenevat nopeasti ja niin kuumenee ruokakin sen vaikutuksesta. Ja aidon grillifiiliksen saa polttamalla ruuat snadisi mustiksi :)

Mun grillissä kuumenee kasvikset. Sipaus grillikastiketta pintaan ja voila, olet loihtinut hetkessä herkkuaterian. Olen testaillut bataattia, kikherneitä, tankoparsaa ja erilaisia vartaita. Olet sitten vegaani, lihansyöjä tai jotain siitä väliltä on grillaus varteenotettava vaihtoehto. Pitääkin muuten kysellä kokkivinkkejä vegaaniystävältäni, joka on kiivaasti keksinyt itselleen makkaran korvaajia. Itse en tule kieltäytymään perinteisestä grillimakkarasta jatkossakaan, mutta kotikeittiössä aion vältellä lihaa.

Parsaa, bataattia ja kikherneitä

Tomaattia, paprikaa, kesäkurpitsaa ja herkkusieniä

Maissia, kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja paprikaa

Olen noudattanut kolme päivää croissantti-lihapiirakka-pizza-dieettiä, johon kuuluu myös suklaavanukkaita ja ruokajuomaksi keltaista Jaffaa. Nykyisin en kaipaa lautaselleni juurikaan lihaa, mutta kuumeen noustessa mielihalut muuttuivat. Kasvikset katosivat lautaselta ja tuli suorastaan himo lihaan tai oikeammin roskaruokaan. Normaalisti en pystyisi syömään moista moskaa noin paljon. Jostain syystä kehoni kuitenkin polttaa mättöruuan kipeänä ollessaan. Ei tule ällöä oloa, eikä mahakaan huutele vastalauseita.

Iltaan mennessä olo alkoi kohentua ja teki oikein mieli puuhailla keittiössä. Niinpä siirryin uunin ja leikkuulaudan äärelle, jotta voin palata huomenna ruotuun. Täytyy ihan ihmetellä niitä ihmisiä, joiden ruokavalioon kasvikset eivät kuulu. Tähän aikaan vuodessa terveellisiä vaihtoehtoja löytyy runsaasti, eikä hinnatkaan hivele taivasta. Kannattaa siis käydä fiilistelemässä hevi-osastolla ja testailla rohkeasti uusia makumailmoja. Perinteistä salaattiakin kannattaa piristää normaalista poikkeavilla raaka-aineilla.

Joten eiku grillivastukset ja kasvikset monipuolisesti käyttöön!

-Virpi

Värien ilotulitusta!

Kissalleni Hampulle

Viime viikolle kroppa alkoi piiputtaa torstaina. Hieman hämmästelin sen viestejä ja snadisti hiljenisin kierroksia, mutta sitten se unohtui. Oli kesäinen perjantai, uusi kesätukka ja lähibaarin terassi...yhdistelmä, jolle on vaikea sanoa ei. Sitten tuli lauantai, karmea päänsärky ja lopulta vatsakramppeja kuumeen kera. Niin minä kaaduin suorilta jaloista sohvan pohjalle ja nukuin valehtelematta läpi viikonlopun.

Nukuin enemmän kuin kissani Hamppu. Se hämmästeli tapahtumia ja muutamaan otteeseen miukui minut hereille. Sen katseesta paistoi huoli ja pelko. Maanantaiaamuna se herätteli ja pienen nelijalkaisen huoli vain kasvoi. Se pohti kuumeisesti, mitä sen henkilökunnalle oli tapahtumassa. Sanojen puuttuessa se toimi osaamallaan tavalla, se oli parin päivän aikana pissannut kahdesti lattialle. Toinen yllätys oli isolla olkkarinmatolla ja toinen kuivaustelineeltä tippuneella pyyhkeellä.

Valehtelisin jos väittäisin hyppineeni riemusta, päinvastoin. Edelleen toipilaana raahauduin tänään ostamaan puhdistusainetta mattoni pelastukseksi. Manifesti oli kyllä tullut huomatuksi viikonloppuna, mutten yksinkertaisesti kyennyt toimimaan. Päässä vaan humisi, kun raahauduin kauppaan ja edelleen kotiin. Jättimäistä mattoa on mahdoton saada postimerkin kokoiseen vessaan, joten eteisestä tuli mattolaituri. Siinä minä melkein itkin kauniin mattoni kohtaloa, väsyneenä tunteet on turhankin pinnalla.

Kissani kulki ympäri kämppää ja huuteli harmiaan. Kaikki oli siis minun syytäni ja tuo nelijalkainen antoi minun kuulla kunniani. Voin vain toivoa, että jonain päivänä tuo otus uskoisi olevansa turvassa. Olen antanut sille kodin lähes kaksi vuotta sitten. En luopuisi siitä ikinä, en edes väsyneenä, kipeänä enkä mattopyykkiin kyllästyneenä. En ottanut kesäkissaa vaan perheenjäsenen, ystävän ja pomottajan. Haluan antaa kehrääjälleni hyvän kodin ja kertoa sille päivä toisensa jälkeen, miten tärkeä ja rakas se on. Silloinkin, kun matolla on manifesti, koska kissani on paras ystäväni, hurmaava kämppikseni ja ihana perheenjäseneni.

Sain ensimmäisen lemmikkini 6-vuotiaana. Sen jälkeen lemmikkejä on tullut ja mennyt. Kissoja, koiria, kaneja, marsuja, hamstereita, kaloja, paljon kaikkea. Vanhempani opettivat minua kohtelemaan eläimiä hyvin. Ne ovat olleet meille enemmän kuin eläimiä, ne ovat olleet karvaisia perheenjäseniä. Osa niistä jättää pysyvän tassunjäljen sydämeen ja säilyy muistoissa ikuisesti. Hampusta tulee yksi parhaimmista, tiedän sen jo nyt <3

Maailma on täynnä surullisia tarinoita kaltoin kohdelluista eläimistä. Tähän aikaan vuodesta otetaan kymmeniä ellei satoja kesäkissoja. Eläviä olentoja, joita ei edes aiota pitää. Eläimiä, jotka menettävät merkityksensä kasvaessaan aikuisiksi. Eläimiä, jotka menettävät oikeuden elää tehdessään virheitä. Se jos mikä on kammottavaa. Olethan sinä vastuuntuntoinen aikuinen, joka ottaa eläimen sen kaikkine vikoineen. Rakastat sitä silloinkin, kun sukset menee ristiin. Et puhu sille rumasti, etkä kohota kättäsi satuttaaksesi. 

Ja rakas Hamppu, olen palveluksessasi nyt ja aina, muista se.

-Virpi

Näin minut kirjaimellisesti purtiin hereille :)

Järkevä ostoskori

Oletko ikinä miettinyt, miten iso merkitys sillä on, millaisella mielellä menet kauppaan? Sanoisinko, että valtava, ainakin omalla kohdallani! Lauantaina menin kauppaan väsyneenä, nälkäisenä ja litimärkänä, kiitos Suomen kesän ja golfin. Lopputuloksena kannon kotiini 2 täytettyä croissanttia (Lidlin paistopiste on välillä niin paha), pakastepizzan, suklaavanukkaan ja jugurttijäätelöä. Noh ihan kaikkea en kyllä vetänyt sen illan aikana, mutta joo ei kovin mahtavia valintoja.

Sunnuntaina uusi yritys. Tällä kertaa mukana oli ensinnäkin ostoslista, jota muuten suosittelen kaikille. Takana oli kevyt rappustreeni ja siskon kokkaama lounas eli kokonaisvaltaisen hyvä olo. Ostoskorini oli värien ilotulitusta ja huokui hyviä valintoja. Kun latasin hankintani pöydälle silmä suorastaan lepäsi. Tällä viikolla syödään siis monipuolisesti kasviksia, protskut tulevat kananmunista, pavuista, kikherneitä ja kalasta.

Täytyy muuten todeta, että tähän aikaan vuodesta värikäs ostoskori ei ole hinnalla pilattu. Lidlissä oli paljon hyviä tarjouksia vihannesosastolla ja taisin hyödyntää ne kaikki. Tiedä sitten, mitä kivaa näistä viikon aikana loihtisi :)

Viisaiden valintojen viikkoa sinullekin,

-Virpi

Ole itsellesi hyvä - nuku tarpeeksi

Maaliskuussa koin suuria ahaa-elämyksiä luettuani Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetti -kirjan. Nyt tartuin siihen uudestaan ja vaikutus on samanlainen. Huomaan jälleen luennoivani lähipiirilleni kirjan oppeja, kiitos ja anteeksi kaikille. On tavallaan vaikeata sanoa, mikä tässä kirjassa on se jokin. En tiedä edes onko siinä mitään uutta. Silti se on teos, johon kannattaa tutustua. Ainakin jos omassa vireystasossa ja/tai painonhallinnassa olisi parantamisen varaa. Se opettaa rentoutta ja armollisuutta, saa luopumaan kuureista (kuuri on aina hetkellinen ja saattaa syöstä entistä pahempaan suohon sotkemalla aineenvaihdunnan) ja antaa eväät pysyvään elämänmuutokseen. Ja hei, se ei sitten tapahdu silmänräpäyksessä.

Ihminen on todella mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hyvinvoinnin kivijalka on riittävä uni. Jos painaa eteenpäin laiminlyömällä levon ovat seuraukset sen mukaiset. Unen puute altistaa ylipainolle, hidastaen aineenvaihduntaa ja tekemällä houkutuksille alttiiksi. Puhumattakaan sen vaikutuksesta mielialan laskemiseen, keskittymiskyvyn heikkenemiseen, stressitasojen kohoamiseen jne. Ja tiesitkö millainen anti aging ihme uni on? Kyllä, riittävä uni nimittäin hidastaa vanhenemisen aiheita. Puheet kauneusunista eivät ole siten tuulesta temmattuja.

Kuva kirjasta Hyvän olon hormonidieetti, Kaisa Jakkola, 2016

Jos siis haluat panostaa hyvinvointiisi niin nuku. Tingi jostain muusta kuin riittävästä yöunesta. Mene ajoissa nukkumaan, rauhoita ilta, himmennä valaistusta, vaihda älylaitteet kirjaan ja tee makuuhuoneestasi levollinen paikka. Hanki pimennysverhot, häädä telkkari makkarista ja vaihda lakanat sekä tyyny säännöllisesti. Iloitse pienistäkin edistyksistä, sillä ne ovat askelia hyvinvointia kohti. 

Kun uni, lepo ja stressitasot ovat kunnossa voit siirtyä seuraavalle tasolle eli lisäämään hyvinvointiasi parantamalla  ravitsemustasi ja lisäämään liikuntaa. Ilman riittävää unimäärää on turha kuvitella laihtuvansa, sillä keho ei yksinkertaisesti toimi tai siis se toimii sinua ja pyrkimyksiäsi vastaan. Kannattaa myös testata itselle sopivia unen laatua parantavia keinoja. Toinen tykkää rentoutumisharjoituksista, kolmas kevyistä kävelylenkeistä ja neljäs jostain ihan muusta. Mitä ikinä teetkin, älä tingi unesta, tuskin tingit hampaiden pesustakaan. Tee siitä elämäsi tärkein asia, niin muut palaset loksahtelevat yksi toisensa jälkeen paremmin paikoilleen.

t: juuri päiväunilta herännyt

Aktiivisuus alkaa aamulla

Olen pohtinut melkein kyllästymiseen asti aktiivisuuttani ja sitä, mitä istumatyö ja passiivisuus muutenkin aiheuttavat. Rehellisyyden nimissä olen ihan kateellinen niille, joita työ liikuttaa pitkin päivää. Vaikka toisaalta en ihan hevillä luopuisi työstäni, koska pidän siitä suunnattoman paljon. Olen juhlallisesti vannonut itselleni, että teen pysyvästi parannuksen. Aion vihdoin ja viimein opetella seisomaan töissä, aiemminhan sähköpöytä on noussut yläasentoon vain, kun selkä on niin kipeä ettei istuminen luonnistu.

Aktiivisuus on kuitenkin asia, jota pitäisi kuljettaa mukanaan läpi päivän. Ei paljon auta, että töissä vähän seisoo ja illalla pyrheltää kuntoilemaan. Viisainta on pinkaista heti aamusta liikenteeseen, aloittaa päivä liikkumalla, jotta vire säilyy iltaan asti. Ja nyt ei puhuta mistään hikiliikunnasta, ihan vaan pienistä teoista pitkin päivää.

Itselleni toimivin keino tuntuu olevan aamulenkit. Se toki tarkoittaa, että herätyskello soi normaalia aiemmin, mutta sen kestää, kun tietää miten hyvää se tekee. Tämä on ehkäpä paras aika vuodesta kokeilla uusia tapoja ja aikaisia aamuja, sillä valo, aurinko ja luonnon kauneus ovat suorastaan maagisia. Joinain aamuina on kaivettava toppatakki suosiolla esiin, mutta viileydestä huolimatta ulkoilu tekee hyvää.

Miltä sinusta tuntuisi herätellä itseäsi uuteen aamuun näissä maisemissa?

-Virpi

Addiktion aika

Pitkin alkuvuotta pohdiskelin pitäisikö golfkausi jättää taloudellisista syistä väliin. Pelioikeus maksaa 700 € eli verrataen pitkän pennin. Sillä rahalla saa tosin pelata omalla kentällä niin paljon kuin sielu sietää eli kierroshinta ei huimaa päätä kauden lopussa. Kymmenen golfin täytteisen kesän jälkeen en tiennyt, miten kesää vietetään ilman golfia. Olisiko kesä edes kesä ilman rakasta harrastusta? Lopulta lainasin rahat vanhemmiltani joustavalla takaisinmaksusuunnitelmalla...onneksi.

En siten ehtinyt odottaa kauden aloitusta, sillä taloudellinen aspekti latisti tunnelmia. Aiempina vuosina olen odottanut kentän aukeamista kuin kuuta nousevaa. Tänä vuonna en tehnyt elettäkään, kun pelimahdollisuus alkoi jo huhtikuussa. Vilukissana päätin odotella suosiolla lämpimämpiä säitä, golf on perustellusti kesälaji. Sitten helatorstai tuli sopivasti, eikä sää olisi voinut suuremmin suosia.

Vaikka pelikilsoja on jo reilusti, jännitti kauden käynnistys valtavasti. En malttanut edes aamupalaa syödä. Ensimmäiset rangelyönnit olivat karmivia. Tatsi oli kateissa, mutta fiilis sitäkin korkeammalla ja sehän on tärkeintä. Pursuin onnea päästessäni matkaan. Golfhan ei ole varsinainen harrastus, vaan addiktio. Etenkin alkukaudesta päässä on vain yksi ajatus, "milloin seuraavaksi", koska pelaamaan on vaan pakko päästä.

Siinä sivussa investoin uuden bägin, sellaisen kantoversion (tiedetään, taloudellisesti the idiootti päätös, mutta järki ja golf eivät mahdu samaan lauseeseen). Olen toki pohtinut kyseistä investointia jo muutaman vuoden, mutta ajatus vaelluksesta ja rinkan kantamisesta laukaisi ostopäätöksen. Hihkuin kuin pieni lapsi jouluna, enkä malttanut edes yöllä nukkua, kun pohdin golfausta. Niin siis ihan oikeesti :)

Seuraavana päivänä vein uuden rakkaani tositoimiin. Pelkäsin miten rankkaa mailojen kantaminen mahtaa olla, sillä olen kärrytellyt kaikki nämä vuodet. Kannettava versio osottautui miellyttäväksi ja teki kentällä liikkumisesta helpompaa. On vain plussaa, että kantobägi lisää lajiin ripauksen lisää urheilumeininkiä. Ja vaikkei tulostaso ole päätä huimaavaa olen hurmioitunut. Edessä on monta kuukautta ja lukuisia mahdollisuuksia nauttia pelaamisesta, maisemista, ulkoilusta ja hyvästä seurasta.

Ja mikä parasta tämä addiktio katkaisee pitkät työpäivät, sillä seuraavien kuukausien ajan mulla on kiire kentälle. Palataan niihin työpäivien pidentämisiin sitten syksymmällä jos sittenkään.

-Virpi

Uusi ja vanha rintarinnan <3

Pysähtymisen ihanuus

Parin kuukauden aikana on tullut tehtyä ehkä liikaakin töitä. Innostuin kahminaan extratunteja, jotta pystyn lomailemaan kesällä pari kolmen viikon pätkää. Työaddiktoitumisella on kuitenkin kääntöpuolensa, sitä nääs polttaa kynttilää molemmista päistä. Tällä viikolla olen huomannut, että tilanteeseen on tultava muutos. Tiistaina otinkin itselleni pidemmän lounaan ja sen jälkeen ajatus kulki kummasti, kun oli ottanut pienen irtioton työkoneesta.

Eilen lähdin puolilta päiviltä viettämään esimieheni kanssa pitkää one2onea. Pomoni pitää kaikille tiimiläisille keskusteluita viikon tai parin välein. Pari kertaa vuodessa tuokio venyy päivän tai puolen päivän pituiseksi. Alunperin olin haaveillut reissusta Repovedelle, mutta aikataulumuutoksen myötä eräily vaihtui kaupunkisamoiluun. Aloitimme Lahden Seurahuoneen sisäpihalta lounaan merkeissä. Oli sen verran kesäinen fiilis, että odotellessani tilasin kesän ekan terassisiiderin...maistui.

Oli suorastaan luksusta syödä ja jutella ajan kanssa. Milloin puhuimme työasioista, pohdimme kehityskohteita ja maalailimme tulevaisuutta. Sitten tarinoitiin ihmissuhteista, kesähaaveistaa ja oikeastaan mistä vain. Olen tuntenut esimieheni jo vuosia ja olemme myös hyviä ystäviä. Siitä huolimatta osaamme toimia alaisena ja esimiehenä. 

Lopulta koluttiin muutamia erikoisliikkeitä ja pyörähdettiin vielä kahvilla, esittelin ylpeänä sitä hienointa Lahtea. Matkan varrella nappasin mukaani pari trikoopaitaa, nyt alkaa olla varastot aika kohdillaan kesää varten. Pohdin siinä sivussa, miten onnekas olen ollut esimiesten suhteen. Etenkin viimeiset kolme ovat olleet aivan mahtavia kaikki. Jokaisella on ollut aikaa keskusteluille ja olen saanut tukea. Ammatilliseen kehittymiseeni on panostettu ja potkittu hellästi eteenpäin. Vaikka näillä työvuosilla ei kaipaa kädestä pitämistä on äärimmäisen tärkeä, että voi jakaa ne vaikeimmat ja myös parhaimmat tapaukset. 

Kotiin päästyäni tunsin itseni ihanan rennoksi, pysähtyminen oli tehnyt ihmeitä. Siirtyminen arjesta viikonloppuun sujui suorastaan humpsahtaen. Tällaisia hetkiä soisi kyllä jokaiselle. Toivottavasti pitkät one2one:t leviävät laajemmallekin kuin vain meidän tiimiin.

-Virpi

Tavoitteita ja onnistumisia

Ihminen lienee luonnostaan sellainen, että haluaa asettaa itselleen päämääriä ja tuntee suurta mielihyvää niihin pyrkiessään. Erilaisia tavoitteita tulee määriteltyä vaikkapa ihmissuhteiden, ravitsemuksen ja kuntoilun saralla. Juuri nyt panostan oman arkiaktiivisuuteni lisäämiseen ja tänään käynnistyvä golfkausi tuo mukanaan uusia tavoitteita, haave pienemmästä pelitavoitteesta. Puhumattakaan tavoitteista, jota tulevat annettuina työelämässä.

Hyvä tavoite on haastava, mutta saavutettavissa oleva. Jos määränpää on utopistinen ei tavoite motivoi, vaan tiputtaa hanskat ja kääntyy itseään vastaan. Jollekin tavoite voi olla myös stressaava ja suorastaan ahdistava, olemmehan me jokainen yksilöitä ja niin kovin erilaisia. Itselleni tavoitteet ovat usein henkireikiä, syitä ponnistella eteenpäin, yrittää, testa, kokeilla ja antaa parhaansa.

Sain muutamia viikkoja sitten uudet tavoitteet töissä. Sain itse vaikuttaa asiaan ja määrittelimme esimieheni kanssa kolma kohtaa, joihin kiinnitän huomiota työni lomassa. Osan eteen teen päämäärätietoisesti töitä ja osa kulkee rinnalla sivuroolia näytellen. Olin valtavan onnellinen uusista päämääristäni ja aloin välittömästi tekemään töitä niiden eteen. On ollut valtavan hienoa miettiä, mitä niiden saavuttamiseksi on tehtävä. Sillä oli tavoite mikä tahansa, se ei toteudu jos ei muuta toimintaansa. Ja se lienee se haastavin osuus, kun pitää muuttaa tuttua ja turvallista.

Vaikka tavoitteiden eteen joutuu tekemään töitä, liikkumaan paikoin epämukavuusalueella ja tasapainoilemaan epävarmuudessa on maaliin pääsy aina yhtä palkitsevaa. Seisoin eilen voittajana yhden tavoitteeni äärellä. Olen reilun vuoden verran haaveillut siitä, että onnistuisin leuanvedossa. Se kun on yksi CrossFitin perusliikkeistä. Päätin aloittaa päämäärätietoisesti harjoittelun ja noudattaa netistä löytynyttä leuanveto-ohjelmaa parin kuukauden ajan.

Maanantaina siirryin boxille tekemään ensimmäistä treeniä. Alussa keskitytään ns. negatiivisiin toistoihin eli laskeudutaan hallitusti tangosta alas. Ei siis edes yritetä rimpuilla ylös. Eka treeni oli nopeasti tehty ja ilmassa oli toivon kipinöitä. Eilen marssin samoille mestoille ja samalla agendalla. Päätin alkuun kokeilla leuanvetoa ja hieman hölmistyneenä totesin onnistuneeni. Voi sitä hämmästystä, onnistumisen iloa ja riemua, kun totesimme valmentajani kanssa tavoitteen toteutuneen aivan yllättäen. Siinä minä sitten hihkuin hetken onnesta ja seisoin voittajana. 

Nyt treenimotivaatiota on entisestään ja maltan tuskin odottaa huomista, kun jatkan haasteen parissa. Tavoitteena olisi jatkaa ohjelman parissa kesäkuun loppuun asti. Uskoisin, että päämäärätietoisella harjoittelulla leuanvedossa voi tapahtua edistysaskelia ja onnistun jatkossa a) useammin ja b) muutamia kertoja peräkkäin.

Mieti vielä, mitä sinä haluaisit tavoitella? Mitä tavoitteeseen pääseminen vaatii? Kuinka paljon olet valmis tekemään töitä? Onko se sen arvoista? Ja kuinka pitkän aikajanan tavoitteeseen pääseminen vaatisi? Ja olisiko tänään sopiva aika siirtyä sanoista tekoihin?

-Virpi

Arkiaktiivisuudesta

Olen paljon pohtinut omaa arkiaktiivisuuttani, vai pitäisikö sanoa passiivisuutta? Siirryttyäni nykyise tehtävään on työpäivien istumisosuus noussut radikaalisti. Etäpäivinä teen liikkumattomuudesta taidetta, kun pysyttelen koneen äärellä jopa kymmenen tuntia ja lähes liikkumattomana. Lounaskin on helppo syödä työn ohessa ja ainoa syy jaloitella on vessahätä...ei hyvä.

Tältä se näyttää

Jos päivä venyy pitkäksi olen lopetettuani täysin puhki. Sitten onkin helppo siirtyä pöydän äärestä sohvalle ja huitasta tirsat. Siinä sitä on kroppa ihmeissään, kun aktiivisuustaso on nolla ellei jopa täysin miinuksella. Ja kyllähän sen näkee kropasta, että liikettä on paikoin todella vähän. Kyllä olisi entisajan ihmiset kummissaan jos olisivat moista tupajumitusta seuraamassa. Tässähän ihan hävettää :(

Hampun tyylinäyte sohvapäikkäreistä

Olen jotenkin luisunut siihen pisteeseen, että liikun vain kuntoillessani. Sehän ei ole missään nimessä hyväksi ja arkiaktiivisuuden laiminlyönti kostautuu jossain vaiheessa. On niin helppo hurauttaa paikasta A paikkaan B autolla. Kävely on niin hidasta ja entäs jos tulee vaikka hiki? Sehän olisi ihan karmaisevaa. Olen myös vakuuttunut siitä, että huonojen tapojeni johdosta rasva kertyy tiettyihin kohtiin kehossani. On myös äärimmäisen vaikeata saada ongelmakohtiin muutosta. Pelkkä ruokavalio ja muutama tunti liikuntaa viikossa ei näillä kilometreillä enää tepsikään. 

Askel askeleelta eteenpäin

Nyt kevään kunniaksi olen päättänyt ottaa ryhtiliikkeen ja koulia itseäni paremmaksi ihmiseksi. Seuraan puhelimen terveysappsia, joka mittaa päivittäiset kilometrit, askeleet ja kiivetyt portaat, yllättävän motivoivaa muuten. Olen yrittänyt hoitaa pikkuasioita kävellen ja hylkään jo nyt varsin usein auton kotipihaan. Portaitakin tulee taisteltua säännöllisen epäsäännöllisesti ylös asti enkä pomppaa automaattisesti hissiin. Olen huomannut kävelyyn käytetyn ajan olevan monestikin vain pieni paha. Mitä enemmän pistää tassua toisen eteen, sitä helpompi on arvioida matkaan kuluvaa aikaa. Eilen tein suorastaan historiaa kävellessäni treeneihin. Se tuntui melkeinpä pakolliselta vedolta yhdeksän tunnin etäpäivätörötyksen jälkeen. Matkaan meni reilut puolitoista tuntia eli ihan joka päivä ei moiseen urotyöhön ehdi, mutta jospa nyt joskus toistekin. Ja onhan se hassua mennä liikkumaan siten, että matkat mennään aina mahdollisimman helpolla tavalla.

On hyvä välillä ravistella omia tapoja ja tottumuksia. Mistä kohdasta olisi helpointa viilata nykyistä uuteen uskoon ja astetta paremmaksi? Mitä pieni aktiivisuustason lisääminen voisi merkitä ja kuinka sen pystyisi toteuttamaan? Oletko sinäkin juuttunut työpisteelle vai sohvalle? Mikä olisi se sun juttu oman hyvinvoinnin edistämiseksi? Ja hei ootko huomannut, että fillarikelit on parhaimmillaan just nyt!

-Virpi passiivinen liikkuja

Kaappaus blogissa

Uhkasin tuossa männäkuukausina tehdä postauksen mehun linkoamisesta ja tässä se nyt tulee.

Vasemmalla flunssashotti ja oikealla granaattiomena-minttudrinkki.

Luettuani itse puristettujen mehujen terveysvaikutuksista olin myyty ja päädyin pienimuotoiseen ihmiskokeeseen. 

Mehuja voi tehdä joko mehulingolla tai mehupuristimella. Masiinoiden toiminta on erilainen eli linko linkoaa ja puristin puristaa. Linko on nopeampi ja edullisempi. 

Aidot ja upeat värit ilman mitään lisättyä moskaa.

 Puristin on hitaampi ja hieman hinnakkaampi, mutta sillä saa hedelmistä, vihanneksista ja yrteistä/salaateista mehun tehokkaammin irti jolloin mahdollisimman vähän ravintoaineita menee hukkaan. 

Itse päädyin ensin mainittuun vaihtoehtoon ja tässä vaiheessa se soveltuu omiin mehuhetkiin oikein hyvin. Se tosin on todettava, että mehustettavista asioista jäävä mäski on melko kosteaa eli aivan jokainen herkullinen mehupisara ei lasiini pääse loppusijoittumaan. Hätä ei tosin ole tämän näköinen, sillä mäskin voi hyötykäyttää esim. sämpylöihin, sosekeittoihin, kasvispihveihin tai raakaruokitun lemmikin ruokakuppiin lisäkkeeksi. 

Sananen niistä terveyshyödyistä, jotka minutkin saivat euroni jälleen yhteen pienkodinkoneeseen sijoittamaan. 

Pähinänkuoreen tiivistettynä tuoreet mehut sisältävät valtavasti vitamiineja ja kuitua, jotka antavat lisäpontta vastustuskyvylle, vahvistavat hiuksia ja kynsiä, hellivät suolistoa ja edistävät painonpudotusta. Eikä tässä vielä kaikki; lisä- ja väriaineet loistavat poissaolollaan ja kippaskappas ihan huomaamattaan sitä nauttii tuoreita kasviksia ja hedelmiä helposti sen suositellun puoli kiloa päivässä ellei ylikin. 

Noh, tämän oman muutaman kuukauden kokeilun  aikana ihossa, hiuksissa tai kynsissä en huomannut juurikaan muutosta, mutta vointiin alkoi hiipiä lisää energisyyttä ja räkätaudit ovat pysyneet sitkeästi poissa ja kasvisten nauttiminen helpottui vihermehujen myötä. Mielummin nautiskelen pari lasillista kurkku-selleri-parsakaali-omenamehua, kuin vedän naama naalintussulla sen 200 g pakastevihanneksia/ateria, koska se nyt vain kuuluu siihen pirun lautasmalliin. 

Eli plussat ja miinukset omien kokemuksien perusteella tässä:

+ mehulinko on helppo puhdistaa

+ linko on nopea tapa valmistaa mehua

+ mehustamalla itse tiedät mitä saat

+ mehut ovat herkullisia ja täten kairaavat kaupan vastaavia iskukuumennettuja litkuja kuusnolla peppuun

+ päivittäinen kasvisten ja hedelmien tarve täyttyy helposti

- ainakin oma linko on melko äänekäs ja tahattomasti herätän mehunhimoissani puolisoni lisäksi koko naapuruston

- rahanmeno, päivittäinen mehustus nielee melko paljon raaka-aineita ja täten keventää kukkaroa (tosin jääpähän ne kaljat ja karkit terveysmehuintoilupäissään kauppaan)

Pari knoppia vielä loppuun. Hyvä annostelusuhde vihannesten ja hedelmien suhteen on mm. Tara Langen Vihermehuja - Terveydeksi-kirjassa ohjeistettu 70 % vihreää ja 30 % makeaa. Tätä nyrkkisääntöä silmälläpitäen mehun sokeripitoisuus ei nouse liian korkeaksi. 

Toisena neuvona suosittelen muistamaan kohtuuden. Itsehän mehustuksen huumaavassa kuherruskuukaudessa latkin mehuja pari tuoppia päivässä, jonka seurauksena peräpää laulaa loilotti Nauravan kulkurin lailla ja vatsa turvotteli jokseenkin masuasukkimittoihin. Eli lasi päivässä on alkuun ihan järkevä annos.

Mikäli tästä innostuneena nyt mietit, että mistä aloittaa ja saada kattavammin tietoa niin kirjallisuuden puolelta suosittelen tuota em. Tara Langen kompaktia opasta alkuun ja kattavammin informaatiota tarjoaa esim. Petra Sippolan kirja Mehukas. 

Alkuun pääset myös näillä hyväksi todetuille mehuohjeilla.

Mustikka-punajuurimehu (4 annosta):

• 4 punajuurta kuorittuna
• 200 g mustikoita, tuoreita tai sulatettuja pakastemallisia
• oman maun mukainen pala inkivääriä kuorittun
• 2 omenaa

Punajuuren sisältämän nitraatin vuoksi tätä ei suositella aivan alituiseen nautittavaksi, mutta ymmärtääkseni pitoisuudet ovat kuitenkin sen verran maltilliset, että on jonkin sortin ihme jos perusterve ihminen tällä itsensä kovin sairaaksi saa.

Flunssashotti, HC-versio (2 annosta):

½-1 sitruuna
2-5 cm pala inkivääriä

Ykkösellä alas ja vastustuskyky kiittää ja vatsassa tuntuu hellivä lämpö. Erityisen maukasta kylminä aamuina sisuksiin kiskottuna. Suu kannattaa tosin tämän jälkeen huuhdelle vedellä sitruunan happamuuden takia.

Flunssashotti, tussuversio (2 annosta):

1/2-1 sitruuna
2-5 cm pala inkivääriä
1 omena
oman maun mukaan hunajaa

Noniin, tämähän maistuu jo ihan linnunmaidolta.

Taloudellista tasapainottomuutta

Lienee korkea aika rustata taas pari sanaa talousasioista. Maaliskuustahan tuli totaalinen katastrofi. Hammaslääkärilasku ahdisti niin paljon, etten rehellisyyden nimissä miettinyt juuri lainkaan rahankäyttöäni. Lääkitsin harmitustani huolettomilla kauppareissuilla ja lopputulos oli erittäin huono. Lipsuin siinä sivussa kirjanpidostakin ja talousexcelini unohtui tyystin, menneen talven lumia moiset.

Oikeastaan en stressaa elämässä mistään. Luotan siihen, että asiat järjestyvät, koska niinhän ne ovat tähänkin asti järjestyneet. Mutta raha on poikkeuksen vahvistava sääntö. Sillä on myös ikävä tapa lannistaa, suorastaan masentaa. Kamppailen viikoittain huonoja tapojani vastaan. Milloin haluaisin pistää ruokakaupassa ranttaliksi ja milloin kuolaan kirjakaupan ovella, halu ostaa ja omistaa istuu syvällä. Sitten yritän parhaani mukaan sanoa, että ethän sä nyt oikeasti tarvitse mitään. Ja pitkästä aikaa olen alkanut lukea kirjahyllystäni löytyviä kirjoja. Uusien kirjahankintojen määrä tänä vuonna on vain yksi ja se on muuten omistamisen arvoinen kirja se.

Huhtikuussa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja otin ryhtiliikkeen. Pari extempore ravintola- ja kahvilareissua tuli tehtyä (ne myös sallin itselleni), mutta muuten pysyin tiukkana. Ja kuun lopussa pystyinkin maksamaan lainojani enemmän kuin alunperin olin ajatellut. Tulipa muuten ihan mahtava fiilis maksujen laskuista! Ensi kuussa pääsen jo kerryttämään matkakassaani Espanjan vaellusreissun varten. Ja hyvä niin sillä reissua, tai lähinnä sen treenausta varten, olisi vielä yhtä jos toista hankintalistalla.

Niin no opinko alkuvuodesta mitään? Paljonkin, sen voin vannoa käsi sydämellä. Vaikka kamppailen pienien kiusausten kanssa olen myös oppinut jotain. Pahin kompastuskiveni eli vaatteet on järkeistynyt. Olen noudattanut itselleni langettamaani ostolakkoa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ja mullahan oli kolme poikkeuslupaa käytettävissä. Ostolakon säännöissä poikkeuksen teki vaellustavarat ja tavalliset topit, t-paidat ja trikoot. Ja vaikka olen hypistellyt kevätuutuuksia ei mikään tunnu vastustamattomalta. Se on oikeasti itsellekin ihmeellistä.

Muutaman kuukauden excel kirjanpito opetti myös karulla tavalla mihin rahani todella menevät. Sieltä löytyi muutama yllättävä menoerä ja niihin osaa nykyisin varautua. Hieman toki kaivelee se, että vuodelle asettamani säästötavoite ei tule tapahtumaan. Mutta jos vuosi 2017 alkaa edes yhtään vahvemmin kuin nykyinen, jolloin säästötililläni oli 7 euroa, niin ehkäpä siihen voi olla jo hieman tyytyväisempi.

-Virpi

Ihana vappu <3

Vappuviikonloppu on onnistuneesti takana päin. Tässä vaiheessa voi makoilla sohvalla partaansa (jota minulla ei onneksi ole, ainakaan vielä) myhäillen. Viikonloppu tuli hyödynnettyä sen verran tehokkaasti, että huomenna on taas mukavaa palata arkeen. Totuuden nimissä kroppani ei kestäisi tällaista riuhtomista montaakaan päivää :)

Vapputorin sijaan suuntasimme aamulla siskoni, ja tämän koiran Harrin, kanssa Evolle. Retkiseurueeseemme liittyi hyvä ystäväni Reetta, hänen koiransa Topi ja siskonsa Kaisa. Autot parkkeerattiin Evokeskuksen lähettyville ja sitten metsään mars!

Sää helli retkeilijöitä ja ilma oli kauneimmillaan. Aurinko paistoi, seura oli loistavaa ja luonto suorastaan mykisti kauneudellaan. Oli ihanaa päästä reippailemaan ja askel kulki kevyesti, etenkin koirakon askel. Maasto vaihteli ja reitille mahtui tiukkoja nousuja, loivia laskuja sekä kaikkea siltä väliltä. Hieman ennen taukopaikkaa kantamus alkoi painaa ja alaselkä oli kovilla. Treeniä tarvitaan siis edelleen kesälomareissulla varten, mutta ei haittaa :)

Kymmenen kilometriä kuljettuamme pystytimme brunssin keskelle metsää ja herkuttelimme rinkkojen uumenista löytyneillä herkuilla:

- baageleita avokado-kalkkunatäytteellä

- perunasalaatia

- nakkeja

- mozzarellasalaattia

- salamia

- ruissipsejä

- hummusta

- skumppaa

- kahvia

- kristallipullia

- mansikoita

- lettuja

- kermavaahtoa

Tältä se sitten näytti

Lopulta eväsretki osoittautuikin reitin kovimmaksi koitokseksi, sillä syötävää oli reilusti. Lettupannun raahaaminen osottautui hyväksi ideaksi. Taikina kulkeutui määränpäähän näppärästi maitopurkissa. Pitää vaan hankkia retkeilyolosuhteisiin tarkoitettu pannu, sillä valurautainen versio on turhan painava, että varustetason kasvatus jatkuu edelleen.

Toivottavasti sinunkin viikonloppusi sujui parhain päin. Sait tankattua energiaa, aurinkoa ja hyvää fiilistä. Siitä on sitten mukava jatkaa uutta viikkoa ja etenevää kevättä kohti.

-Virpi