Introvertti ekstrovertin vaatteissa

Sain aamulla palautetta aiemmasta kirjoituksestani, jossa pohdin terveen itsekkyyden rajoja ja merkitystä. Ensinnäkin kiitos viestistä, se ajoi minut hyvällä tavalla syviin pohdintoihin. Asia on nytkin ajankohtainen, sillä vietän ensimmäistä virallista lomapäivääni. Sovittuja tapaamisia ystävien kanssa on nolla. Hmm onko minusta tulossa erakko vai olenko jo sellainen?

Ei nyt sentään, mutta ekstrovertin vaatteissa (jollaisena moni minut todennäköisesti näkee) on introvertti. Lomani tavoitteena on keskittyä omaan itseeni ja ladata akkujani. Loppuvuosi tulee olemaan työrintamalla tiukkaa rypistystä, lukuisia deadlineja ja suorituskeistä sykkimistä. Niinpä lomalaisen kalenteriin on merkitty kaksi treeniä pt:n kanssa, tanssitunti ja yksi golfkierros eli varsin virpimäistä toimintaa. Loppuaika on omistettu mahdollisuuksille olla, lukea oikein ajan kanssa tai lähteä jonnekin ihan ex tempore. Äärimmäisen aikataulutettu työarki (olen oikeastaan aika ylpeä omista organisointitaidoistani) näkyy aikataulujen totaalisena välttelynä vapaalla.

Yksin kotona, onnellisesti länsä

Olen huomannut, että mitä vahvemmin kuuntelen itseäni ja arvostan luontaista rytmiäni, sitä paremmalla tasolla hyvinvointini on. Tunnen olevani minä; energinen, iloinen, sopivasti mietteliäs, nälkäisen utelias ja rento. Eläväinen ekstroverttini, joka viihtyy vilinässä, hakeutuu parrasvaloihin ja kaipaa säpinää, saa sittenkin elinvoimansa hiljaisista hetkistä. Introverttiminäni unohtuu kahvikupin äärelle, nauttii saadessaan jynssätä nurkkia ja sulkeutuessaan muulta maailmalta. Kun molemmilla (tai oikeammin monilla) puolilla on sopivasti tilaa ei identiteettikriisille ole tilaa. On suorastaan helppo hengittää.

Se mitä yritän sanoa on se, että on arvostettava luontaisia tarpeitaan. On annettava tilaa itselleen ja monille puolilleen. Itselleni oli melkeinpä valaisevaa tajuta miten paljon introverttiys asuu minussa. Olen siis aina nähnyt itseni ekstroverttinä. Vaikka erilaiset luonnetestit ja määritelmät ovat hyviä toivoisin, että liiallisesta luokittelusta pyrittäisiin eroon. Uskon siihen, että jokaisessa ekstovertissa asuu introvertti ja introvertissä ekstrovertti. Nautitaan siis erilaisuuden sävyistä ja niiden tarjoamasta rikkaudesta.

-Virpi

Terveellisesti itsekäs vai itsekäs paskiainen?

Siitä ei ole järin montaa vuotta, kun olin uupunut, lähellä katkeamispistettä. Muistan todenneeni silloiselle esimiehelleni kyynelten seasta, että mä nyt vaan suoritan kaikkea. Suoritin töissä, kotona, salilla, lenkillä, ystävien kanssa...siis ihan kaikkialla. Joinain aamuina olin niin väsynyt, että purskahdin työmatkalla itkemään. Mietin myös, että tänään irtisanon itseni, että pääsen eroon oravanpyörästä. Oli siis korkea aika tehdä muutoksia.

Kiitos erään pätevän työpaikkapsykologin aloin tehdä muutoksia. Aloin sanomaan ei, enkä edes yrittänyt ehtiä kaikkea. Päästin irti pätevyyden piinasta, enkä enää yrittänyt tietää kaikesta kaikkea. Salille napsahti treenikielto ja suorittavan kuntoilun tilalle tuli laiskan pulskeaa lenkkeilyä. Hikoilu muuttui hidastamiseen, hetkien arvostamiseen. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin en muista noista ajoista kovinkaan paljon. Takaraivossa on muistijälkiä kireistä työtilanteesta, vapaa-ajan suhteen lyö tyhjää, yhteys on poikki. Olin noihin aikoihin varmasti kireä kuin viulun kieli. Siihen, kun vielä lisää suorasanaisuuteni ja kykyni sivaltaa sanoilla niin avot. En muuten ollut se halutuin kollega, vaan turhan usein negatiivisista jutuista muistettu. Ja usein tuli manattua, että luoja millaisten idioottien ympärillä teen töitä. Vinkkinä sanoisin, että kannattaa katsoa peiliin pitkään ja hartaasti jos päätyy omaan yltäkylläisyyteen ja ympärillä näkee vain idiootteja.

No niin minä hidastin töissä ja hidastin vapaalla, etenkin vapaalla. Vapaalla luovuin aikatauluista ja saatoin kertoa kavereille olevani kiireinen, ihan vain siksi, että halusin olla kotona, yksin ja rauhassa. Teen niin muuten edelleen, koska nautin hiljaisuudesta. Töissä pelkäsin alisuoriutuvani ja tekeväni liian vähän. Vaikka totuuden nimissä keskittymällä projekteihin entistä paremmin teinkin lopulta enemmän, paremmin, laadukkaammin ja rennommin. Luopumalla faktoilla pätemisestä oppi kuuntelemaan, arvostamaan muita ja tekemään yhteistyötä. Jokseenkin arvokkaita oppeja muuten.

Muutaman vuoden aikana olen tehnyt täyskäännöksen. Olen ollut terveellä tavalla itsekäs, olenhan oman elämäni tärkein ihminen. Loppujen lopuksi kukaan muu ei tiedä, kuinka paljon tarvitsen lepoa, rauhaa, omaa aikaa tai mitään muutakaan. Ja aina, kun tahti kiihtyy töissä, hidastan entistä enemmän vapaalla. Viimeiset puoli vuotta on repinyt töissä paljon. Duunit ovat tulleet uniin ja varastaneet ajatuksistani liiallisesti kaistaa. Kun H-hetki tuli viimein käsille, sanoi kroppa stop. Tuli flunssa ja tuli heti perään toinen. Kaaduin lähes kirjaimellisesti jaloiltani. Käytännössä olen levännyt ja toipunut viimeiset kolme viikkoa. Tasapainoillut flunssan, töiden ja koulun välimaastossa sekä murehtinut tauolla olevia salitreenejä. 

Pääsiäinen on mennyt tehdessä ei yhtään mitään. Olen lähinnä hiipinyt neljän seinän sisällä, nukkunut, loikoillut, lukenut, erakoitunut ja nauttinut siitä ei yhtään mistään. Ja siinä kaiken tekemättömyyden keskellä olen pohtinut, onko terve itsekkyyteni mennyt yli. Olenko siirtynyt jo itsekkään paskiaisen saappaisiin? Missä vaiheessa ympäriltä kuuluu risaääniä (vai kuuluuko jo nyt?), kun minä en jaksa? En jaksa omia (no töissä ne kuuluvat työnkuvaan, joten ei niistä täysin pääse irti), enkä edes muiden aikatauluja, poden siis vakavaa yliherkkyyttä. Huomaan ahdistuvani ympärillä olevasta kiireestä, muiden suorittamisesta ja muiden aikatuluista. Haluaisin palata vanhanajan kyläilykulttuuriin, jossa kylään piipahdetaan hetken mielijohteesta. En suostu sanomaan ääneen monelta ja milloin olen siellä, täällä tai missään muuallakaan. Ja kaikkein vähiten haluan potea huonoa omatuntoa siitä, että olen itsekäs hidastelun maailmanmestari. Vai voisiko se olla niin, että elämässä on lupa ottaa itsekkäitä irtiottoja, selittelemättä ja anteeksi pyytelemättä?

-Virpi

Mitä tekisit jos et pelkäisi?

Tästä on jo jokunen aika, kun meidän officella järkättiin mini UUUL -tapahtuma (usko unelmiiis, uskalla loistaa). Paikan päällä oli vanha kollegani Karoliina Åman kertomassa tarinaansa. About vuosi sitten, hän jätti yllättäen Soneran taakseen ja vaihto markkinointiviestinnän lentoemännän hommiin. Nainen, joka on pelännyt lentämistä, levitti siivet ja teki rohkean täyskäännöksen elämässään. Karoliina on myös matkabloggari ja hänen ihanaa blogiaan voi lukea tuolta -> http://www.rantapallo.fi/fromkaroliina/

Hän kysyi meiltä osallistujilta yhden kysymyksen "Mitä tekisit jos et pelkäisi?". Jäin pohtimaan kysymystä, enkä oikein keksinyt vastausta. Elämässähän on paljon asioita, joita haluaisi tehdä, mutta ei syystä tai toisesta teekään tai lykkää niitä jonkun syyn takia kauemmaksi "sitten kun". Jostain syystä ainoa asia, joka tuli mieleeni oli tanssiminen. Olen se ihminen, jolla on kaksi vasenta jalkaa. Se joka välttelee tanssilattiaa ellei ole kahden promillen humalassa. Se, joka ei oikein tiedä miten musiikin tahtiin tulisi liikkua.

Ja kaikesta huolimatta olen huomannut, että haluaisin tanssia. Olisikohan korkea aika luopua pelosta näyttää nololta? Olisiko korkea aika uskoa itseensä, antaa musiikin viedä ja heittäytyä? Koska kollegani onnhehkuttanut twerkkauksen iloja googletin oitin kotikaupunkini tanssimahdollisuudet. Koska alkeiskurssia ei löytynyt tähän hätään ja kalenterissa on ihan tarpeeksi tekemistä salitreenien sijaan päätin ottaa lisäaikaa. 

Olen silti täysin vakuuttunut siitä, että syksyllä luovun pelostani ja menen jollekin tanssitunnille. Aion taistella eroon itsekritiikistä. En aio lähestyä neljänkympin ikäpyykkiä anteeksi pyydellen ja itseäni häpeillen. Todellisuudessa pelkoni ei taida rajoittua rytmitajun puutteeseen, vaan siihen, että pelkään muiden (jopa tuikituntemattomien) arvosteluun. Aika hassua, eikö?

-Virpi

Kukkuu!?

Loppuvuodesta lähtien arkeani ovat värittäneet kaksi asiaa: työ ja treenit. Töitä ei ole painettu niska limassa, vaan ihan normaalin työajan puitteissa, mutta ajatus on kiinnittynyt sinne lujasti. Samalla treenit ovat rytmittäneet arkea, milloin ehtii puntille, koska lenkille ja jäähän lepopäiviä riittävästi. Positiiivinen ajattelu ei ole kadonnut minnekään, mutta hupmaan pyörittäväni täälläkin aika suppeaa aihepiiriä. Sellaisen lukeminenkaan ei taida olla järin inspiroivaa.

Olen tietoisesti halunnut pitää tämän blogin erossa treenaamisesta tai ainakin suuressa mittakaavassa. Vaikka kyllähän asenne ja positiivisuus sopii sillekin saralla. Varsin usein postaus on jäänyt vain ajatuksen tasolle tai sitten hautautunut luonnokseksi. Olen jotenkin menettänyt tatsia tässä hommassa ja blogi on ollut horroksessa, ei kuku ei :)

Kamppailen mielessäni, mitä Kupilliselle onnea käy. Jos kirjoituksien aiheet ovat huonoja, miksi edes kirjoittaa? Mutta onko parempi pistää pillit pussiin vai jäädä odottamaan inspiraatiota? Rehellisesti sanottuna en tiedä. Toisaalta en aio tehdä äkkinäisiä päätöksiäkään, luotan (tässäkin) intuition voimaan. En pysty siis sanomaan hiljeneekö tämä blogi vai olisiko postaus per kuukausi todennäköisempi julkaisuvauhti...aika näyttää.

Sen sijaan olen haaveillut uuden treeniblogin perustamisesta. Sellaista, joka toimisi itselle päiväkirjamaisena paikkana pohdiskella omaa treeniprojektia. Blogia, joka toimisi treenin tukena, lukisi sitä sitten joku tai ei. Mutta harkitsen vielä, sillä suurin ongelma on blogin ulkonäkö. Haluaisin jotain fressin yksinkertaista mutten tiedä miten osaisin tehdä moisen, koska kaikenlainen koneella puuhastelu on kaukana omista intresseistäni. Mikäli tällainen blogi näkee päivän valon, tulen vinkkaamaan siitä tänne.

Ihanaa kevään odotusta kaikille, mikäli minusta ei muuten kuulu :)

Joko teillä vegeillään?

Nykyään tuntuu siltä, että joku ruokabuumi on aina valloillaan. Nyt se on vege ja vegaanit valloittavat maailmaa. Kauppoihin ja ravintoloihin on tullut runsaasti vegaanista vaihtoehtoja, hyvä niin. Erilaisissa villityksissä on se hyvä puoli, että voi löytää sen oman juttunsa. Ja saa vaihtelua normaaliin ruokailuun, ehkäpä innostuu loppuelämäkseen asti.

Vegaanit eivät syö mitään eläinperäistä eli liha- ja maitotuotteet sekä kananmunat loistavat poissaolollaan. On myös erilaisia versioita eli joku sallii vielä kalan joku maitotuotteet jne. Kannattaa googlettaa, jos haluaa perehtyä aiheeseen syvemmin. Osalla päätös on eettinen, osalla omalle keholle parhaaksi koettu ja kaikkea maan ja taivaan välistä. Tammikuussa moni kokeili siipiään liittymällä vegaanihaasteeseen, joka pyörii Facebookissa ympärivuoden. Sitä kautta saa apuja, halutessaan oman kummin ja monipuolisia reseptejä. Ja kuukauden pituinen kokeilu on hyvä aika testata omia mieltymyksiään.

Kukkakaaliwingssit ensipuraisulla 

Moni luulee, että vegaaninen ruoka on yksitoikkoista ja pahaa. Todelliusudessa vegaanit eivät syö pelkkää salaattia, vaan ruoka on monipuolista ja värikylläistä. Kaikki kasvisruuat eivät ole myöskään automaattisesti terveellisiä tai laihdutusruokaa. Eikä veegaanius ole nälän näkemistä tai sitten lautaselle ei ole lastattu tarpeeksi tavaraa. Suuri pelko proteiinien saamattomuudestakin on turha, sillä hyviä proteiinin lähteitä ovat mm. tofu, quorn, pavut, härkis ja nyhtökaura. Ja suosittelen myös etsimään tietoa sipsikaljavegaani hakusanalla, joka paljastaa erilaisen kulman kasvisruokailuun.

Nyhtökaura on kokeilemisen arvoinen juttu

Nyt on pakko korjata, etten ole mikään vegaaniasiantuntija. Olen lihansyöjä, joka tykkää kokeilla uusia reseptejä ja syö päivittäin paljon kasviksia. Omasta ruokavaliostani olen karsinut maitotuotteet ja suorastaan tykästynyt kasvismaitovaihtoehtoihin. Viime vuonna ruokavalioni oli pitkään kasvispainotteinen eli hieman kokeilin siipiäni. Ainoastaan kananmunat ja kala pysyivät listoilla, enkä osaa kuvitella elämää ilman niitä. Olin jossain vaiheessa melko vakuuttunut etten enää osta kanaa tai jauhelihaa kotiin, mutta sitten se muuttui ja palasin täyspäiväiseksi lihansyöjäksi. 

Nyhtökauraa, uunikasviksia ja pari erilaista salaattia

Pyrin pitämään pari kasvisruokapäivää viikossa. Etenkin nyt, kun lähikaupastani saa suhteellisen hyvin nyhtökauraa, on helppo löytää se eettisempi vaihtoehto. Erään vegaaniystäväni ansiosta olen myös saanut hyviä reseptivinkkejä ja päässyt valmiiseen pöytään herkuttelemaan. Eilen kokkailin ekaa kertaa kukkakaaliwingssejä ystävälleni ja kylläpä oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Itse asiassa paljon parempaa kuin perinteiset wingssit. Suosittelen testaamaan ja hyvän reseptin voit napata ystäväni blogista: https://vegeliciousb.wordpress.com/2016/09/16/kukkakaaliwingsit/

Netistä löytyy paljon hyviä vegeblogeja, joista voi napata reseptejä testiin. Ja ainahan sitä voi laittaa kylkeen lihaa, jos haluaa. On oikeastaan aika mielenkiintoista nähdä, miten vegebuumi jatkuu ja kehittyy. En usko sen katoavan minnekään, vaan yleistyvän ja tuovan uusia ruokainnovaatioita. Parasta tässä on mielestäni se, että ruokaa tehdään itse hyvistä raaka-aineista. Eikä haittaa yhtään, että lihantuottajille tulee paineita parantaa karjan oloja. Tietoisuus siitä, mistä ruoka tulee ja miten se tuotetaan tulee kasvamaan.

-Virpi

Eilinen illallinen: kukkakaaliiwingssejä, nyhtistä & kasviksia ja tuhdit jälkkärit

Vaaka pannassa ja itserakkausmantra

Käynnistelin viikon treenaamalla pt:n kanssa molemmat treenipäiväni läpi. Ensimmäisellä kerralla vaihdeltiin kuulumiset ja avauduin mieltäni painavasta asiasta, nimittäin painostani. Laihdutus ja paino eivät olleet alkuperäisellä tavoitelistallani, mutta ovat tunkeneet ajatuksiini alkumetreiltä saakka. Olen hyppinyt toiveikkaana vaa'alla turhan usein ja pettynyt karvaasti jokaikinen kerta.

Ammattitaitoinen pt osaa takoa järkeä päähän ja kuunnella asiakkaansa huolia. Ja niin minut palautettiin maan pinnalle. Ensinnäkin kävimme läpi tavoitteeni, joiden mukaan treenit ja ruokavalio ovat määritelty. Zoomailimme kroppaani ja listasimme asioita, joissa tuloksia on tullut. Yhteistuumin totesimme myös, että pohjaa ei ole rakennettu riittävästi. Ja toisaalta stressitasoni ei ole sopivalla levelillä, jotta minkään sortin kiristelydieetti olisi viisasta aloittaa. Sain myös aika järisyttävän luennon stressinhallinnasta ja oman kehonsa kuuntelusta.

Ennen ja jälkeen pt:n kanssa vedetyn treenin. Huom! Kuvat ovat lavastettuja :)

Kotiin päästyäni piilotin vaakani vaatehuoneeni uumeniin. Ja uskokaa pois, sinne on kadonnut vuosien varrella yhtä jos toista. Valehtelisin jos väittäisin, että tiedän, mitä sinne kätkeytyy. Vastaus: ihan hitokseen kaikenlaista. Langetin tuolle itsetunnon latistajalle toistaiseksi määrittelemättömän pituisen vankeusrangaistuksen. Tulkoot näkyviin vasta joskus keväällä, jos sittenkään. Siihen asti aion röyhistellä rintaani, ihailla peilikuvaani ja luottaa vian muttanauhan kertomiin tilannetietoihin.

Samalla päätin ottaa muutenkin uuden asenteen koko hommaan. Määrittelin ikioman itserakkausmantran. Rimpsu koostuu pitkästä listasta itsekehua, jota olen toistanut ahkerasti mielessäni. Uskon ajatuksen voimaan ja siihen, kuinka luomme itse omat rajoittimemme. Milloin emme ole tarpeeksi, liian laiskoja, huonoja, lihavia, laihoja, rumia, vanhoja, typeriä...siis milloin mitäkin. Ja yksinkertaisesti päätin kääntää homman toisin päin.

Hemmottele itseäsi ja ystäviäsi tulppaaneilla...meillä niitä vaan nakertaa eräs nelijalkainen

Voi tuntua vähän hassulta psyykata itseään näin. Oma itserakkausmantrani alkaa "olen ihana, olen riittävä..." ja jatkuu jonkin aikaa. Tilannetta helpottaa se, jos on sinut hassujenkin asioiden suhteen ja minähän olen. Olen myös tervehtinyt peilikuvaani aamulla tyyliin "huomenta ihana, näytät hyvältä". Ja tuntuu aika mukavalta kohdella itseään kuin parhaita ystäviään. Toistelen mantraani aamulla, laittaessani itseni töihin, jolloin tulee peilailtua, tarvittaessa pitkin päivää ja herätessäni yöllä kesken unien (heräilen jokaikinen yö vessaan ja välillä meinaan jäääd valvomaan).

Välillä se pääsee unohtumaan, että sitä on itselleen maailman tärkein ihminen. Jopa silloin, kun vierellä on puoliso, liuta lapsia, vanhemmat, sisarukset ja ystävät. Jos itse ei voi hyvin, ei säteile ympärilleenkään hyvää energiaa. Etenkin kaikille äideille sanoisin muistutuksen, jos äiti ei voi hyvin, ei perhekään voi hyvin. Kohtele siis itseäsi hyvällä, armollisuudella ja rakkaudella, olet sen ansainnut.

-Virpi

PS: Jos podet samanlaisia painoagsteja ja vaaka-ahdistusta kuin minä, niin kurkkaa netistä www.yle.fi/vaakakapina. Siellä on paljon hyviä vinkkejä ja ajatuksia laihduttamisesta, sen lopettamisesta, itseensä suhtautumisesta ja järkevistä elämäntavoista. 

Tunnustus: olen rönsyilijä

Olen juurikin se tyyppi, joka on palavereissa ja erilaisissa workshopeissa aina äänessä. Siis aina, aiheesta riippumatta ja korostan vielä, että ihan aina. Jälkikäteen manailin itseäni ja mietin, miksi aina on päästävä sanomaan, poden siis rönsyilymorkkista. Mutta kun sitä nyt vaan on työajalla ekstrovertti ja vastaavasti vapaalla introvertti, niin tähän on tultu. Miksi kuvittelen, että kaikkien aikaa on käytettävä minun tarinoiden kuuntelemiseen? Ja olenhan minä yrittänyt ja ties kuinka monta kertaa päättänyt olla hiljaa, mutten ole ikinä onnistunut.

Viime viikolla päätin, että tälle on tultava loppu. Jopa rönsyilyssä on oltava rajat ja minä olen ylittänyt ne liian monesti. Haluan punnita jatkossa tarkemmin, kannattaako avata suu. Onko asiastani hyötyä käsiteltävän aiheen eteenpäin viemiselle ja onko sen kertomisesta lisäarvoa muille. Sen lisäksi on pystyttävä sanomaan asiansa lyhyemmin ja ytimekkäämmin. Ei tule muuten olemaan ihan helppo rasti.

Pohdin ongelmaani esimieheni kanssa, joka kannusti jatkamaan ponnistelua. Sain häneltä kuvan, jossa on kaavion muodossa kysymyksiä aiheesta miksi puhun ja jonka ajatteleminen voisi viedä minua eteenpäin. Oma puheenvuoro olisi hyvä pitää korkeintaan minuutin pituisena. Ja ennen kuin avaa suunsa, on mietittävä tuoko kommenttini jotain uutta asiaan via onko se vain aiempien asioiden komppaamista. Ja etenkin niiden omien kokemusten jakamisten kanssa on himmailtava, ne kun vievät agendaa harvemmin eteenpäin.

Itselleni pahimmat rastit tulevat olemaan tiimipalaverit ja tiimitapaamiset. Nyt pitää vaan muistuttaa itseään oikeista stepeistä ennen jokaista h-hetkeä. Onneksi näitä harjoituksen paikkoja on viikoittain, joskus useamminkin. Esimieheni lupasi huomauttaa, jos harhaudun reitiltä. Tosin epäilen, että olisi helpointa ottaa jesari käyttöön. Tiukka tippi lärvin eteen toimisi varmasti paremmin kuin muistutukset tai sekuntikellot. Että wish me good luck, koska sitä tässä totisesti tarvitaan. Olen toki kitkenyt jo yhden paheen eli toisten päälle puhumisen melkein kokonaan, joten voihan se vanha koira oppia toisenkin tempun.

t: rönsyilijä

PS: Olisin lisännyt kuvan tuosta kaaviosta, mutta se ei suostu näkymään. Lisään siis kuvan itsestäni, koska tuota ottaessani pohdin tätä asiaa pitkään ja hartaasti.

Täydellinen vapaapäivä

Vietin tänään vapaapäivää, arkivapaat ovat harvinaista herkkua, joten päätin tehdä siitä itselleni täydellisen. Täydellinen on tietenkin jokaiselle omanlainen, mutta minulle se oli tällainen:

- nukuin pitkään 

- join aamukahvia hartaudella

- pyysin ystäväni viikonloppuna luokseni syömään

- luin uudistetussa työ-/jooga-/lukuhuoneessani

- kävin treenaamassa pt:n opastuksella

- en tee illalla mitään

Jos täydellinen päivä olisi yhtä kuin lottovoitto, muodonmuutos tai vaikkapa löhöloma lämpimässä, olisi päiväni ollut säälittävä. Onneksi niin ei ole, vaikka kyllähän kaikki noista kelpaisivat. Uskon siihen, että jokaisen meistä pitäisi nauttia pienistä hetkistä. Ne eivät himmennä suurempien unelmien toteutumista, mutta niiden ansiosta arjesta voi nauttia joka päivä. Oli sitten vapaapäivä, työpäivä, siiovuspäivä tai ihan vaan tavallinen päivä.

-Virpi

Paras taitoni: lukutaito

Asioista, jotka ovat itselle rakkaita, jaksaisi puhua varmasti loputtomasti. Ehkäpä juuri siksi blogissani on varsin usein tekstejä levosta, syömisestä, liikkumisesta ja lukemisesta. Jokin aika sitten tulin siihen tulokseen, että lukutaito on paras taito, jonka olen oppinut. Ihan alkumetreillä eli noin 32 vuotta sitten, olivat ensimetrit kivisiä. Ennen kouluun menoa en osannut lukea ja syyslukukausi oli yhtä itkupotkuraivaria. Tuntui, että kaikki muut, paitsi minä, osaavat lukea.

Valonöörit olen lukenut jo monta kertaa

Kirjaimista ei ottanut selvää, ne hyppivät ja pomppivat. Pelkkä ajatus kirjan lukemisesta oli mahdoton. Vasta aikuisuuden kynnyksellä sain diagnoosin lievästä lukihäiriöstä, jonka johdosta kirjaimet pomppivat edelleen. Muistan, kuinka äiti käski korjaamaan kotiläksyt, koska IE ei ollut oikein. Jästipäisesti korjasin virheen takaisin, koska olin vakuuttunut olevani oikeassa. Enkä millään ymmärtänyt, miksi se oli opettajankin mielestä väärin. Minä taisin lukea sen EI:ksi. 

Tämä etenee hitaasti, sillä välissä on pohdittava itseä ja muita, to be or not to be :)

Vuodenvaihteen paikkeilla se lopulta tapahtui eli minäkin opin lukemaan. Raahasin vihreä varis kirjasarjan kirjoja kotiin ja luin niitä ahmien. Koulun kirjastosta tuli yksi parhaista ystävistäni ja viihdytin itseäni nenä kirjaan liimautuneena tuntikausia. Mikä oli hyvä, sillä maalla ei ollut juurikaan tekemistä. Nettiä ei ollut keksitty (tai ehkä oli, mutta siitä ei tiedetty) ja kaverit olivat liian kaukana. Todellisuudessa minä, kirjat ja rakkaus tarinoihin ulottuu kauemmas. Hoidossa kävimme säännöllisesti kirjastossa ja voi kuinka rakastinkaan Mikko Mallikasta, Barbababoja, Mauri Kunnaksen kirjoja ja Puppe-kirjoja. Sen lisäksi äitini luki minulle aina. Olen siis kasvanut kirjoihin kiinni alusta lähtien.

Ruotsalaiset dekkarit ovat niin mun makuun, love it!

Eikä elämä ole muuttanut tilannetta. Luen edelleen paljon ja lähes päivittäin. Hullaannun vuosittain moniin kirjoihin ja se tunne, kun joku kolahtaa, on mahtava. Viimeisimmän kolahduksen koin Aki Hintsan tarinan kautta. Jos hyvinvointi kiinnostaa, suosittelen teosta lämpimästi. Tuo on yksi niistä kirjoista, jonka tiedän lukevani vielä uudestaan ja uudestaan. Työn alla on usein monta kirjaa. Nytkin luen Introverttikirjaa, Biohakkereiden käsikirjaa ja ennen nukkumaanmenoa dekkaria. Tykkään vaihdella faktaa ja fiktiota. Olen mestari ratkomaan sarjamurhia, mutta välillä haluan uppoutua hömppään. Sen lisäksi ammennan uusia ajatuksia työhön ja muuhunkin elämään itseäni viisaammilta. Sitten niitä opittuja ajatuksia testaillaan milloin mitenkin, vaikkamalla viettämällä Helvetinviikkoa (tästä on kirjoitus jossain marraskuun paikkeilla).

Joululahja pomolta ja ihan huikea kirja, pitää varmasti lukea pian uudestaan

Lukemisen hienous on siinä, että se auttaa kaikessa. Löytää perille, saa uusia ideoita, välttää vaaroja, voi kokeilla uusia reseptejä ja melkein mitä vain. Vaikka maailma digitalisoituu, toivon perinteisen kirjan pitävän paikkansa. Olen skeptinen eKirjan suhteen ja kokeiluni äänikirjojen maailmassa päättyi lyhyeen. Toistaiseksi haluan käännellä sivuja ja pyöritellä kirjaa käsissäni. Maailma on täynnä hyviä kirjoja. Selailen jatkuvasti nettikauppojen valikoimia ja minulla on aina useampi kirja haavehankintalistalla. Onko sinulla kirjoja joihin palaat uudestaan ja uudestaan? Entä mikä on se kirja, joka kolahti? Mitä suosittelisit kaikille? Ja mistä kirjasta sinä haaveilet seuraavaksi?

-Virpi

Tämä kolahti ja kovaa, Hintsa oli hieno mies, suosittelen ihan kaikille

Kurkistus lautaselle

Lähipiirini on hieman ihmetellyt ruokavaliotani. Yleisimpiä kysymyksiä ovat "Mitä sä syöt?" ja "Mitä et saa syödä?". Varsin usein dieetti mielletään kuuriksi, jonka aikana on pitkä lista kiellettyjä asioita ja kotiruoka mielletään huonoksi. Toki tavoitteitakin on erilaisia, mutta tavallisella ihmisellä dieetti on yhtä kuin ruokavalio, jonka tarkoituksena on auttaa jaksamaan arjesta.

En koe luopuvani mistään, enkä totisesti näe nälkää. Syön neljä kertaa päivässä hiilareita, proteiinia, kasviksia tai marjoja ja rasvaa. Vaihtoehtoja on reilusti eli valinnanvaraa löytyy. Syö monipuolisesti lihaa, kalaa kuin kasviksiakin. Sen lisäksi syön kerran viikossa ohi ruokavalion eli vaikkapa kyläreissuilla en kieltäydy edes herkuista. Se mistä kieltäydyn ovat maitotuotteet ja karkit, tosin ne kuuluvat ikuiselle kieltolistalleni. Maitotuotteissa sallin pieniä poikkeuksia, koska kasvismaitovaihtoehtoja ei ole aina saatavilla.

Nyt, kun vietän lepoviikkoa, olen syönyt tarkoituksella hieman vapaammin ja enemmän. Esimerkiksi tiistaina käytiin kollegoiden kanssa lounaalla sushilla ja illalla ravintolassa, tosin kohtuus oli kaverina vaihtoehtoja valitessani. Ja tänään pääsen maistamaan jotain ihanaa, sillä menen (vegaani)ystäväni luokse syömään. Viimeksi mua hemmoteltiin kukkakaaliwingsseillä ja laskiaispullilla, söin muuten kaksi! Koenkin, että ruokatottumusten ollessa jo valmiiksi hyvät, ei kannata olla turhan tiukkapipoinen. Kiristelykaudet ovat sitten asia erikseen ja voipi olla, että sellainenkin on keväällä tiedossa.

Esittelen muutaman kuvan avulla, mitä lautaselleni päätyy:

Tää on muki eikä lautanen, mutta pakko lisätä, olenhan kahvin ystävä 4ever. 

Taidan pitää enemmän kahvihetkistä kuin kahvista ja joukkoon lorautan iKaffea.

Kananmunat (5 valkuaista ja 2 keltuaista), ikuinen suosikkini ja kylkeen kaurasydänleipää sekä salaattia, nam!

Smoothie on kätevä välipala, jonne heitän marjoja, pähkinöitä ja protskujauhoja.

Ja jälleen kaurasydänleipää, ihan parasta!

Tortilla kanan, kasvisten ja salaatin kera...mmmmmmm <3

Jauhelihakastiketta, rakettispakettia ja tomaattia, ai miten niin nopeasti kyhätty?

Kanaa, salaattia, riisiä ja riisikakkuja avokadolla, PS: toimii.

En oikein osaa sanoa, mistä jään paitsi. Teen suurimman osan ruuistani itse ja vannon simppelin kotiruuan nimeen. Rakastan selkeitä makuja ja nautin värikkäistä ruuista. Kun jättää ruokavaliostaan ruokakermat, juustot, marinadit ja sokerit pois alkaa makuaisti muuttua. Se ikäänkuin hienostuu ja nauttii puhtaista mauista, kuten kasviksista. Voi vaatia pientä jumppaa, mutta palkitsee takuuvarmasti.

Yksi kysymys, johon törmään myöskin on "Miten sä herkuttelet?". Tämän hetken suurin herkkuni on Lidlin kaurasydänleipä. Olenkin ravannut kaupassa normaalia useammin, jotta kauraleipää on lähes päivittäin saatavilla. Nautin myös suunnattomasti kaurapuurosta voisilmän kera eli herkuttelu on helppoa. Olen aina ollut enemmän suolaisen kuin makean ystävä, joten tämä on helppo rasti. Mutta välistä tuore pulla, croissantti tai mutakakku maistuvat taivaallisille. 

Ruuassa on mielestäni muutama perusperiaate, jotka sopivat kaikille. Syö monipuolista ja värikästä ruokaa. Lataa lautasellesi ruokaa, josta nautit ja joka tekee kehollesi/sydämellesi hyvää. Ja tärkein kaikista, muista kohtuus niin määrissä, herkuissa kuin rajoituksissakin.

-Virpi

Korjausliike suoritettu

Viikko sitten kirjoittelin kuinka hyvä uni oli jättänyt minut. Minut, joka jaksaa muistuttaa (lue paasata) unen ja levon tärkeydestä kaikille ja kaikkialla. Kelataanpa vähän taaksepäin. Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että manailin lähes päivittäin, kuinka huonosti olin nukkunut. Lopulta aktiivisuusrannekkeen lukemat pysäyttivät täysin. Olin sitkutellut alle viiden tunnin unilla, jännä juttu, että aloin olla aika kipakalla tuulella.

Aloin pistää paukkuja nukkumiseen. Pidin pari extra lomapäivää, hölläsin suorittamista treeneissä ja duuneissa. Karsin ylimääräiset menot minimiin eli hiippailin lähinnä kotona ja höpöttelin kissalle. Viikko sitten kroppa alkoi toppuutella treenien suhteen, se ei vaan jaksanut. Ja ekaa kertaa kävelin täysin hölmistyneenä kesken treenien salilta pois. On hyvä muistaa, että keho on päätä viisaampi, sitä pitää vaan muistaa kuunnella. Uskon siihen, että flunssat ja niskahartiavaivat ovat lähes aina merkki stressikäyrän kohoamisesta.

Tällä viikolla olen ottanut lepoviikon treeneistä. Olen käynyt kerran uimassa, tehnyt yhden treenin olemattomilla painoilla (pt:n ohjeiden mukaisesti) ja käynyt hierojalla. Ja mikä parasta, olen nukkunut hyvin ja reilusti. Aktiivisuusrannekkeen unianalyysilla voisi melkein leuhkia, sillä lukemat ovat keskimääräisesti 8 tuntia unta per yö. Joukkoon mahtuu parit 9 tunnin yöunet ja edellisenä yönä nukutti yli 10 tuntia.

Univajeesta kiukutellut iho alkaa taas näyttää kuulaalta. Vatsa on asettunut (reagoin todella voimakkaasti univajeeseen) ja lihasjännitys alkaa helpottaa. Mieli on taas tyyntynyt ja alan olla normaali idearikas oma itseni. Pari viikkoa sitten näin vain ongelmia, nyt samat asiat näyttävät mahdollisuuksilta. Ja suorastaan odotan ensi viikkoa, sillä pääsen takaisin treenien pariin ja töissä pääsen upottamaan käteni kyynärpäitä myöden uusiin projekteihin.

Tarinan opetus on se, että jokaisen tulisi nukkua riittävästi.

-Virpi

Minne katosit hyvä uni?

Uni on minulle todella tärkeä asia, siitä on tullut "paasattua" täälläkin monta kertaa. Minulla on tapana priorisoida tekemisiä unen takia. Vaikka telkkarista tulisi mielenkiintoinen ohjelma iltaysiltä tai myöhemmin, passaan sen mitä todennäköisemmin ja kömmin ajoissa nukkumaan. Etenkin arkisin nukkumaanmenoaika on juurikin niin aikainen, että ehdin nauttia kahdeksan tuntia unta ja vastaavasti nauttimaan kiireettömästä aamusta.

Viime aikoina olen nukkunut tavoistani poiketen huonosti. Nukahdan edelleen helposti, mutta heräilen kahden kolmen maissa pyörimään. Päässä on pyörineet työjutut ja opiskelut. Parhaillaan käymäni Illustrtaor-kurssin asiat ovat tulleet uniin ja jään pohtimaan kesken unien vektoreiden sielunelämää. Koska ruoka ja treenit ovat samanaikaisesti mallillaan, olen selvinnyt univelasta yllättävän hyvin. Aluksi en edes tajunnut tilanteen vakavuutta, vaikka manailin kollegoilleni huonoja yöuniani aika monena päivänä. Totuus paljastui vasta, kun kurkkasin aktiivisuusrannekkeen tietoja. Ja kyllähän se näkyi aika häijyltä tavalla naamastakin, vai mitäpä sanotte?

Varsin moni tinkii kunnollisista yöunistaan, vaikkei todellakaan pitäisi. Jo viikon kestänyt univaje heikentää reaktiokykyä huomattavasti ja olo on kuin humalaisella. Aineenvaihdunta alkaa sakata ja mielihalut valtaavat mielen. On oikeastaan tuhoon tuomittua aloittaa jonkin sortin elämänmuutos ennen kuin korjaa univelan pois päiväjärjestyksestä. Haittavaikutusten lista on pitkä ja pelottava, joten usko pois, unenlaatuun ja määrään kannattaa pistää paukkuja. 

Ja jos uni alkaa heikentyä, koska sekin kuuluu elämään, kannattaa toimia välittömästi. Itse olen pitänyt pari ylimääräistä lomapäivää. Salitreenin lisänä olleet muut liikunnat on pistetty minimiin. Nyt (jos koskaan) ei ole se hetki, kun kynttilää voi polttaa molemmista päistä. Töissä olen jättänyt kaiken ylimääräisen pois päiväjärjestyksestä ja keskittynyt niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin. Onneksi on esimies, joka ymmärtää tilanteen ja työ, joka mahdollistaa moisen. On fiksumpaa hidastaa ennen kuin tilanne pahenee entisestään. 

Omat vinkkini hyvän unen takaamiseen, kun homma meinaa hajota, ovat seuraavat:

- syö terveellistä ruokaa, ei alkoholia

- harrasta kevyttä liikuntaa esim. kävelyä

- vietä aikaa läheistesi kanssa

- luovu liiallisesta suorittamisesta

- vaihda telkkari kirjaan, koska lukeminen nyt vaan kannattaa aina

- pidä makuuhuone siistinä, karsi kaikki ylimääräinen roina ympäriltä

- vähennä valoja jo pari tuntia ennen nukkumaan menoa

- jos päässä pyörii esim. työasioita kirjoita ne ylös, jolloin ne on helpompi unohtaa ja ottaa esiin silloin kun on niiden aika

- suosi tassuterapiaa, eläinten seura madaltaa stressitasoja

- pidä näpit irti somesta ennen nukkumaanmenoaikaa

- kokeile eteerisiä öljyjä

Tällä viikolla olen saanut tehtyä hyviä korjausliikkeitä. Aloitan uuden viikon muutamalla ylimääärisellä lepopäivällä ja taidanpa etsiä kalenterista tilaa hiihtolomalle. Kuuntelen kehoani ja tavoitteena on päästä eroon katkonaisista unista kokonaan.

-Virpi

Vuoden ensimmäinen sisustusinspiraatio

Tietyt asiat tapahtuvat aina ja joka kerta. Yksi niistä on vuoden vaihteen jälkeen iskevä sisustusinspiraatio. Tällä kertaa se iski loppiaisena, kun pahaa-aavistamattomana tein viikkosiivousta. Ja kappas, viikkoa myöhemmin minulla on melkeinpä uusi huone. Epämääräisen pukeutumishuoneen virkaa pitänyt ylimääärinen makkari tuli tuunattua työ-/joogahuoneeksi. Eli ei enää työpapereihin hautautunutta keittiötä.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Hyvän ystäväni avustuksella pääsin viime viikonloppuna Ikeaan. Mukaan lähti työpöytä, pari vilttiä ja kaksi uutta lappua. Ja voitteko kuvitella, ei yhden yhtä heräteostosta! Ei siis mitään pientä ja kivaa extraa. Päälle pienimuotoista roudausta (pala vanhaa sohvaa kellariin), yhden naisen kasaustalkoot ja homma oli melkein valmis.

Onneksi tämä elämäni hauskin Ikea-reissu tuli ikuistettua

Ainoa haaste tässä hankkeessa on se, että haluaisin kattoon voimistelurenkaat. Nekin on tilattu, mutta isännöitsijä toppuuttelee hankkeen etenemisen suhteen, kattorakenteista kun ei kuulemma tiedetä. Ja mitä tekee työhuoneella ellei sinne saa voimistelurenkiata? Turhauttavaa, mutta yritän vielä selvitellä tilannetta eli periksi ei anneta niin helpolla. Täällä siis katellaan kattoa sillä silmällä just nyt ;)

Ja vihdoinkin valmista

Työhuoneprojektin lisäksi haluaisin tuunata makuuhuoneen ennen kesää tai ainakin ennen seuraavaa talvea. Ajatuksena olisi tapetoida uudestaan, sillä nelijalkainen yhtiökumppanini on tehnyt jo pari vuotta töitä tapetin irroittamisen suhteen. Näen uuden tapetin sieluni silmin ja tapetointitarvikkeet on paikallistettu kellarista. Samassa yhteydessä pitäisi vaihtaa vanha kirjahylly uudenpaan eli Ikea, tapaamme taas. Tämä inspiraatiohaave saa vielä odotella aikaansa, koska kaikkea ei saa kerralla. Epäreilua, eikö totta?

Ensimmäinen etäpäivä kotitoimistolla

Minulle koti on maailman tärkein paikka. Se on turvapaikka, jossa voi ladata akut ja olla ihan rauhassa tai vaihtoehtoisesti kutsua kavereita käymään. Haluan asua kauniissa kodissa, kodissa, joka miellyttää silmääni. Kodissa, jossa minun on helppo hengittää ja ihan vain olla. Ja siinä yksi syy siihen, miksi välillä on kiva hullaantua sistusinspiraatiosta ja pistää paikkoja uuteen uskoon. 

-Virpi

Kuulutko suomalaisnaisten enemmistöön?

Tammikuu, uuden vuoden lupaukset ja parempi elämä ovat syitä, miksi media pursuaa juttuja laihduttamisesta. Viime viikolla bongasin jutun, jonka mukaan 84 % suomalaisista naisista haluaisi laihtua. Miesten vastaava luku oli hieman pienempi, mutta korkea se oli sekin. Ja tiedätkö mitä, minä olen yksi niistä naisista, jotka haluaisivat kadottaa muutaman kilon elopainostaan.

Tein joulukuun alussa diilin personal trainerin kanssa. Puolen vuoden sopimukseen kuuluu 12 pt-tapaamista sekä viikottainen yteistyö. Tavoitteeksi määrittelin sen, että pääsisin treenaamaan fiksusti ja voisin hyvin. Paino ei ollut kärkipäässä, sillä parempi lapatuki, vahvempi keskikroppa ja voimakkaammat jalkalihakset olivat niitä ensisijaisia tavoitteitani. Ja hieman pidemmällä siintää tavoitteeni olla hyvässä kondiksessa, kun täytän 40. Eli mitään fitnessunelmia ei ole horisontissa.

Olen yllättänyt itseni, sillä ennakkoajatuksistani poiketen olen punninnut lähes kaikki ruokani. Kotona kaikki käy vaa'an kautta, työreissulla teen valinnat silmämääräisesti ja satunnaiset lipsumiset sallin ilman morkkistelua. Ruokavaliossani on lueteltu vaihtoehtoja määrineen niin protskuihin, hiilareihin, rasvoihin kuin kasviksiinkin. En ole kokenut jääväni mistään paitsi, sen sijaan olen ollut todella motivoitunut. Ja mitä tulee treeneihin, olen pyrkinyt olemaan niidenkin suhteen mallioppilas. Miksi lipsua, jos on tehty suunnitelmat tavoitteisiin pääsystä? Olen käynyt kiltisti neljä kertaa viikossa salilla, tehnyt kävelylenkkejä, joogannut kerran pari viikossa ja käynyt lähes viikoittain uimassa. Treeniohjelmaa päivitetään muutaman viikon välein ja juuri nyt totuttelen toiseen treeniohjelmaani, jossa tahti on kiristynyt sitten alkumetrien.

Syön hyvin ja riittävästi 4 x päivässä

Vaikka olen ilokseni huomannut monia ilonaiheita ja kehitystä eri osa-alueissa, on ajatukseni jumittunut painoon. Ei paljon lohduta, että olen energisempi kuin aikoihin. Eikä liiemmin sekään, että treeni kulkee ja painoja voi lisätä jatkuvasti. Tiedän, että ajatukseni on täysin typerä, koska paino ei tuo onnea, se on vain numeroita. Tiedän myös, että tuloksia tulee hitaasti ja paino on huono mittari. Ja kaiken lisäksi painonpudotustavoitteeni on 3-4 kiloa eli aika pienikin vielä. Tässä kohdassa on onni, että voin puhua näistä fiiliksistä ammattilaisen kanssa, joka osaa sanoa ne oikeat sanat. Joka palauttaa fokuksen oikeisiin asioihin, kannustaa ja saa minut luottamaan ohjeisiin.

Jos sinulla on laihdutustavoite ja haluaisit olla jatkossa tuon 84 %:n ulkopuolella, muistathan sen, että pysyvät tulokset tehdään pitkäjänteisellä työllä ja päivittäisillä valinnoilla. Harva lihoo monia kiloja viikossa, mutta odottaa laihtuvansa hetkessä. Ota itsestäsi mittakuvia samoissa vaatteissa, sillä kuva kertoo usein enemmän kuin vaaka. Nappaa myös ylös kriittisiä mittoja kropastasi: vyötärö, lantio, rinta ja reidet. Tulokset tehdään syömällä hyvin, riittävästi, monipuolisesti ja säännöllisesti. Älä pelkää hiilihydraatteja ja karttele rasvoja. Syö värikästä ja hyvää kotiruokaa, sekä totuta makuaistisi puhtaisiin makuihin. Ja varsinaisen liikunnan lisäksi panosta arkiaktiivisuuteen. Hyvä tavoite on 10 000 askelta päivässä. Vaikka liikunta on tärkeätä, on sen merkitys pianon pudotuksen silmin mitättömän pieni.

Otin itsestäni juuri tänään mittakuvat. Vertasin niitä alkupisteeseen ja ensin tuntui ettei mitään tapahdu. Sitten aloin katselemaan kuvia tarkemmin ja vertailin niitä toisiinsa, olisiko sittenkin jotain? Tuntuu nimittäin erilaiselta ja välistä kuvittelen näkeväni jotain edistystä peilissäkin. Kaivoin mittanauhankin esiin ja alkoihan se hymyilyttää. Mielessäni kiitin pt:tä, joka laittoi minut alkumetreillä mittaushommiin. Muutamat sentit siellä täällä nostivat mielialaani ja tiesin, että projektini etenee juuri oikeassa tahdissa, juuri oikeaan suuntaan. Suosittelen hyödyntämään asiantuntijapalveluita, sillä niitä on nykyisin paljon ja kaikkialla. Jo pelkästään se, että maksaa jollekin, lisää sitoutumista ohjelmaan. Painoasioita kannattaa miettiä hyvinvoinnin näkökulmasta, sillä paino ei tee sinusta parempaa eikä edes onnellisempaa ihmistä, mutta se voi parantaa elämänlaatuasi monilta eri kanteilta katsottuna.

-Virpi

Tunnista rytmisi

Syksyllä eräs kollegani alkoi puhua siitä miten monet konfliktit ja väärinymmärrykset ihmissuhteissa johtuvat rytmieroista. Alkuun en oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Ajatus ihmisten erilaisuudesta rytmiajattelun kautta oli ihan uutta. Mutta ittemmin olenkin pohtinut sitä paljon, tunnistanut rytmejä ja rytmieroja. Helvetinviikko kokeiluni aikana tunnistin lopulta oman rytmini eli tolkuttoman hitauden nautiskelun. Olen virheellisesti pitänyt itseäni nopeana, koska olen valmis tekemään asioita sekunnin sadasosassa ja minulta löytyy vastaus lähes jokaisen kysymykseen sen suuremmin miettimättä.

Nopealiikkeisen työminän takana on nautiselija. Se, jolla on aina aikaa juoda aamukahvia tunti, viikonloppuisin tuntikausia. Hidastelija, joka haluaa keksittyä yhteen asiaan kerrallaan. Se, jonka päivä menee pilalle ilman kunnollista suunnitelmaa ja aikataulua. Puhumattakaan siitä, että jokaiseen päivään on mahduttava kiireetöntä oleilua. Kiireinen työviikko johtaa erakkomaiseen viikonloppuun ja yhtä riehakas menoa seuraa totaalinen rauhoittuminen.

Aamiainen ruohikolla, eiku olohuoneen matolla fiilistellen

Iän ja suorittamisen pakosta irtipäästämisen myötä rytmini hidastuu hidastumistaan. Saatan ahdistua ystäväni aikataulutuksesta, jossa viikonloput on buukattu monta kuukautta eteenpäin. Tekisi mieli ehdottaa kiireetöntä oleilua ykkösprioriteetille. Ja pikainen kuulumisten vaihto sellaisen kanssa, joka painaa pitkää päivää, nukkuu huonosti, viettää stressaavaa pikkulapsiarkea sekä hoitaa siinä sivussa muuttoa, saa melkein hengästymään.

Vastaavasti nopearytminen jokapaikan höylä ahdistuisi minun tavoistani. Työt eivät valmistuisi, kun kalenterissa on pitkiä työstöaikoja. Seinät kaatuisivat päälle, kun viikonloppuna ei olisi ohjelmaa. Levon priorisointi tuntuisi pelleilyltä ja sitä rataa. On hyvä tunnistaa oma rytmi ja olla sille uskollinen. Ystävän tai kollegan eroja ihmetellessä, mieti tämän rytmiä. Usein toimintatapojen erot johtuvat juurikin rytmieroista. Muista myös, että hidas rytmi, ei ole laiskuutta eikä nopeatempoisuus tehokkuutta. Ajatusmaailman sisäistäminen vie siis hieman aikaa, mutta etenkin omasta tahdista kiinni saaminen helpottaa arjessa jaksamista ja lisää elämästä nauttimista.

-Virpi

Hodastelija vaihtaa villasukkalookiin jo alkuillasta

Toiveita ja lupauksia

Joulunalusaika ja vuoden vaihde ovat mielestäni ihania aikoja. Sen sijaan, että stressaisin, keskityn nykyisin rauhoittumiseen. Tällä kertaa ehkä liiaksikin, sillä keskityin lähinnä lepoon ja treeneihin. Jätin hampaiden kiristelyn ja stressaamisen muille. Ja uskokaa pois, joulu tulee ilman suursiivousta, järjetöntä lahjavuorta ja hermoromahdustakin. Viime metreillä sain myös muutaman lahjan hankittua ja sitten joulu olikin valmis tai minä valmis jouluun tai ihan miten vain.

Jätin vuoden 2016 hyvillä mielin taakseni. Se oli mahtava vuosi, jonka aikana sain kokea paljon. Opin uuden työn ja kasvoin epävarmuudesta ammattilaiseksi. Töiden suhteen olen erityisen kiitollinen kaikesta. Kiitos siitä lukuisille kollegoilleni, jotka ovat auttaneet minua ja kulkeneet rinnallani. Vapaa-ajalla isoin kohokohta oli lomareissu Santiago de Compostelaan. Unohtumaton kokemus täynnä huikeita elämyksiä. Voisin listata pitkän rimpsun muitakin asioita, ihmisiä ja tapahtumia joista koken kiitollisuutta. Vuosi 2016 kohteli minua hyvin, vaikka se ottikin paikoin koville. Toisaalta parhaat asiat tulevatkin juuri pienten ponnisteluiden kautta.

Mutta entä sitten tämä uunituore vuosi? Uuden vuoden kynnyksellä on lupa kokeilla uusia asioita ja mahdollisuus olla parempi versio itsestään. Vaikka rakastan lupauksia ja haasteita olen jättänyt suuret lupaukset tekemättä. En usko tässä vaiheessa tietyn painolukeman tuovan onnea. En edes yritä täyttää arkeani liiallisella liikunnalla tai vanno multitaskaamiseen. Sen sijaan haluan nauttia hetkistä, olla hiljaa, levätä, rentoutua ja tehdä itselleni sopivia asioita.

Toivon vuodelta 2017 paljon. Tuokoon se tullessaan iloa, naurua, onnea ja hyvää mieltä. Tarjotkoon se mielenkiintoisia kohtaamisia, uusia haasteita ja pieniä yllätyksiä. Mahdollisuuksia oivaltaa uutta, oppia elämästä ja tilaisuuksia innostua. En odota saavani kuuta taivaalta, vaan pieniä ilon pisaroita.

Lupaan olla jatkossakin lapsellinen aikuinen ja hullutella enemmän kuin aiemmin. Maailmassa riittää tarpeeksi vakavia asioita ja ihmisiä, enkä halua olla yksi niistä. Toinen lupaukseni on se, että panostan itseeni. On se sitten kynsien lakkausta, lepoa, kehuja minulta minulle, kasvohoitoja, hierontoja tai vastaavaa. Elämässä tulee tiukkoja paikkoja ja epävarmuutta, joten jokainen pieni hyvä teko itselle on tärkeä. Uskon, että näillä eväillä on hyvä lähteä uutta kohtaan.

-Virpi the mummokalsaribööna-