Tunnustus: olen rönsyilijä

Olen juurikin se tyyppi, joka on palavereissa ja erilaisissa workshopeissa aina äänessä. Siis aina, aiheesta riippumatta ja korostan vielä, että ihan aina. Jälkikäteen manailin itseäni ja mietin, miksi aina on päästävä sanomaan, poden siis rönsyilymorkkista. Mutta kun sitä nyt vaan on työajalla ekstrovertti ja vastaavasti vapaalla introvertti, niin tähän on tultu. Miksi kuvittelen, että kaikkien aikaa on käytettävä minun tarinoiden kuuntelemiseen? Ja olenhan minä yrittänyt ja ties kuinka monta kertaa päättänyt olla hiljaa, mutten ole ikinä onnistunut.

Viime viikolla päätin, että tälle on tultava loppu. Jopa rönsyilyssä on oltava rajat ja minä olen ylittänyt ne liian monesti. Haluan punnita jatkossa tarkemmin, kannattaako avata suu. Onko asiastani hyötyä käsiteltävän aiheen eteenpäin viemiselle ja onko sen kertomisesta lisäarvoa muille. Sen lisäksi on pystyttävä sanomaan asiansa lyhyemmin ja ytimekkäämmin. Ei tule muuten olemaan ihan helppo rasti.

Pohdin ongelmaani esimieheni kanssa, joka kannusti jatkamaan ponnistelua. Sain häneltä kuvan, jossa on kaavion muodossa kysymyksiä aiheesta miksi puhun ja jonka ajatteleminen voisi viedä minua eteenpäin. Oma puheenvuoro olisi hyvä pitää korkeintaan minuutin pituisena. Ja ennen kuin avaa suunsa, on mietittävä tuoko kommenttini jotain uutta asiaan via onko se vain aiempien asioiden komppaamista. Ja etenkin niiden omien kokemusten jakamisten kanssa on himmailtava, ne kun vievät agendaa harvemmin eteenpäin.

Itselleni pahimmat rastit tulevat olemaan tiimipalaverit ja tiimitapaamiset. Nyt pitää vaan muistuttaa itseään oikeista stepeistä ennen jokaista h-hetkeä. Onneksi näitä harjoituksen paikkoja on viikoittain, joskus useamminkin. Esimieheni lupasi huomauttaa, jos harhaudun reitiltä. Tosin epäilen, että olisi helpointa ottaa jesari käyttöön. Tiukka tippi lärvin eteen toimisi varmasti paremmin kuin muistutukset tai sekuntikellot. Että wish me good luck, koska sitä tässä totisesti tarvitaan. Olen toki kitkenyt jo yhden paheen eli toisten päälle puhumisen melkein kokonaan, joten voihan se vanha koira oppia toisenkin tempun.

t: rönsyilijä

PS: Olisin lisännyt kuvan tuosta kaaviosta, mutta se ei suostu näkymään. Lisään siis kuvan itsestäni, koska tuota ottaessani pohdin tätä asiaa pitkään ja hartaasti.