Vaaka pannassa ja itserakkausmantra

Käynnistelin viikon treenaamalla pt:n kanssa molemmat treenipäiväni läpi. Ensimmäisellä kerralla vaihdeltiin kuulumiset ja avauduin mieltäni painavasta asiasta, nimittäin painostani. Laihdutus ja paino eivät olleet alkuperäisellä tavoitelistallani, mutta ovat tunkeneet ajatuksiini alkumetreiltä saakka. Olen hyppinyt toiveikkaana vaa'alla turhan usein ja pettynyt karvaasti jokaikinen kerta.

Ammattitaitoinen pt osaa takoa järkeä päähän ja kuunnella asiakkaansa huolia. Ja niin minut palautettiin maan pinnalle. Ensinnäkin kävimme läpi tavoitteeni, joiden mukaan treenit ja ruokavalio ovat määritelty. Zoomailimme kroppaani ja listasimme asioita, joissa tuloksia on tullut. Yhteistuumin totesimme myös, että pohjaa ei ole rakennettu riittävästi. Ja toisaalta stressitasoni ei ole sopivalla levelillä, jotta minkään sortin kiristelydieetti olisi viisasta aloittaa. Sain myös aika järisyttävän luennon stressinhallinnasta ja oman kehonsa kuuntelusta.

Ennen ja jälkeen pt:n kanssa vedetyn treenin. Huom! Kuvat ovat lavastettuja :)

Kotiin päästyäni piilotin vaakani vaatehuoneeni uumeniin. Ja uskokaa pois, sinne on kadonnut vuosien varrella yhtä jos toista. Valehtelisin jos väittäisin, että tiedän, mitä sinne kätkeytyy. Vastaus: ihan hitokseen kaikenlaista. Langetin tuolle itsetunnon latistajalle toistaiseksi määrittelemättömän pituisen vankeusrangaistuksen. Tulkoot näkyviin vasta joskus keväällä, jos sittenkään. Siihen asti aion röyhistellä rintaani, ihailla peilikuvaani ja luottaa vian muttanauhan kertomiin tilannetietoihin.

Samalla päätin ottaa muutenkin uuden asenteen koko hommaan. Määrittelin ikioman itserakkausmantran. Rimpsu koostuu pitkästä listasta itsekehua, jota olen toistanut ahkerasti mielessäni. Uskon ajatuksen voimaan ja siihen, kuinka luomme itse omat rajoittimemme. Milloin emme ole tarpeeksi, liian laiskoja, huonoja, lihavia, laihoja, rumia, vanhoja, typeriä...siis milloin mitäkin. Ja yksinkertaisesti päätin kääntää homman toisin päin.

Hemmottele itseäsi ja ystäviäsi tulppaaneilla...meillä niitä vaan nakertaa eräs nelijalkainen

Voi tuntua vähän hassulta psyykata itseään näin. Oma itserakkausmantrani alkaa "olen ihana, olen riittävä..." ja jatkuu jonkin aikaa. Tilannetta helpottaa se, jos on sinut hassujenkin asioiden suhteen ja minähän olen. Olen myös tervehtinyt peilikuvaani aamulla tyyliin "huomenta ihana, näytät hyvältä". Ja tuntuu aika mukavalta kohdella itseään kuin parhaita ystäviään. Toistelen mantraani aamulla, laittaessani itseni töihin, jolloin tulee peilailtua, tarvittaessa pitkin päivää ja herätessäni yöllä kesken unien (heräilen jokaikinen yö vessaan ja välillä meinaan jäääd valvomaan).

Välillä se pääsee unohtumaan, että sitä on itselleen maailman tärkein ihminen. Jopa silloin, kun vierellä on puoliso, liuta lapsia, vanhemmat, sisarukset ja ystävät. Jos itse ei voi hyvin, ei säteile ympärilleenkään hyvää energiaa. Etenkin kaikille äideille sanoisin muistutuksen, jos äiti ei voi hyvin, ei perhekään voi hyvin. Kohtele siis itseäsi hyvällä, armollisuudella ja rakkaudella, olet sen ansainnut.

-Virpi

PS: Jos podet samanlaisia painoagsteja ja vaaka-ahdistusta kuin minä, niin kurkkaa netistä www.yle.fi/vaakakapina. Siellä on paljon hyviä vinkkejä ja ajatuksia laihduttamisesta, sen lopettamisesta, itseensä suhtautumisesta ja järkevistä elämäntavoista.