Vaihtelu virkistää

Vaikka rakastan rutiineja ja tykkään, että tietyt asiat pysyvät ennallaan, kaipaan myös vaihtelua. Tai no tässä kohtaa voisi myöntää, että vanha suola alkoi janottaa. Nyt ei puhuta entisistä heiloista vaan harrastuksista. Aloin nimittäin elokuussa kaipailemaan CrossFitin sijaan kuntosalille. Ikävä perinteistä hauis- ja olkapäätreeniä kohtaan kasvoi päivä päivältä ja eihän siinä sitten auttanut muu kuin tehdä muutos lajikattaukseen.

Minä ja rauta, ihanan yksinkertaista.

Paluu vanhoille huudeille eli vanhalle tutulle salille oli helppoa. Tuntui siltä, etten olisi ollut päivääkään poissa, vaikka kyllähän siinä hurahti puolitoista vuotta. Ja samanaikaisesti nautin vaihtelusta. Kuntosalitreenin plussa on se, että treenin voi tehdä milloin vain. Sitä ei ole sidottu aukioloaikoihin, eikä kenenkään muun aikatauluihin, ainoastaan minun. Treenin voi tehdä muutenkin omassa tahdissa, omiin ajatuksiin uppotuneena. Ja kun kunnolla keskittyy niin eipä siinä kovin ihmeellisiä ajattele.

Neljännen viikon kynnyksellä voin vain todeta, että vaihtelu virkistää. Ja se taitaa pitää paikkaansa yhdessä jos toisessakin asiassa. Syksy on yleisestikin loistavaa aikaa uudistua ja kokeilla siipiään, tapahtuu se sitten opintojen, harrastusten tai jonkun muun muodossa. Koulut ja kansalaisopistot pursuavat erilaisia kursseja, jotka ovat myös kohtuuhintaisia. Vastaavasti liikuntapaikoissa on usein hyviä tarjouksia, ryhmiä aloittelijoille ja kivoja tehopaketteja eli eiku sopivaa vaihtelua haeskelemaan.

Onhan tässä ehditty jo ammattilaisenkin pakeille, pt-soppari pyörii mielessä.

Uusissa jutuissa kannattaa olla armollinen. Koko maailmaa ei kannata myllätä kerralla uusiksi, ellei se sitten tunnu juuri sun jutulta. Etenkin treenijutuissa on vaarana, että uutuuden innostuksissa unohtaa pitää lepopäiviä. Itselläni ei ole sen suurempia tavoitteita, aika on ajanut mun fitnesshaaveiden ohitse ja hyvä niin. Haluan vain treenata omassa tahdissa ja itseäni haastaen. Toki eihän se haittaa, vaikka tekeminen jättäisi jälkiä kroppaan.

Tällä viikolla palaan myös koulun penkille. Aloitan Lahden avoimessa ammattikorkeakoulussa Photoshop-opinnot. Tavoitteena on käydä pari viikonloppukurssia, jotta saan lisää työkaluja arkeeni. Rehellisyyden nimissä tämä vaihtelu pistää vähän jännittämäänkin. Osaanko, sopeudunko porukkaan ja onnistuuko opintojen yhdistäminen työhön? Suurin pelko on vapaa-ajan menettäminen, sillä aikaa olisi oltava aina haaveiluun, ei mihinkään ja tietenkin kuntoiluun.

Tavoitteet on tehty toteutettaviksi!

Millaista vaihtelua sinä kaipaat syksyyn? Oletko jo tehnyt harppauksen uuteen vai oletko vasta haeskelemassa uusia tuulia? Usko pois nyt on juuri täydellinen hetki ottaa se ratkaiseva askel eteenpäin!

-Virpi

Arki

Yksi maailman hienoimmista asioista, jonka tiedän, on arki. Se tavallinen päivä, joka täyttyy tavallisista rutiineista, tavallisista asioista sekä tutusta ja turvallisesta. Kaikki on niin kuin pitääkin, elämässä on rytmiä ja asiat soljuvat eteenpäin. Syksy laittaa arjen rullaamaan. Lomat on lusittu, kesäkekkerit koluttu ja paluu arkeen on koittanut.

Liian usein arki koetaan negatiivisena. Se on harmaata ja ankeaa. Se musertaa alleen ja herättää kaipuun johonkin parempaan. Mutta onko vika arjessa vai jossain ihan muussa? Onko se harmaa arki täynnä ikäviä asioita ja raskaita velvollisuuksia? Onko sen sävyä mahdoton muuttaa omalla asenteella? Vai vaatisiko se suurempia muutoksia? Kenties valtavan irtioton, rohkean täyskäännöksen tai jotain ihan muuta?

Minusta arki on ihanaa, koska se on täynnä säännöllisyyttä. Maanantaista perjantaihin pitää herätä aikaisin. Aamukahvin jälkeen kiirehdin töihin. Työ pistää miettimään asioita uudella tavalla. Voisiko sen tehdä paremmin? Pitäisikö se miettiä uusiksi? Onko se toimiva sellaisenaan ja miten voi kehittyä eteenpäin? On valtava voimavara, kun voi innostua työstään ja haluaa ponnistella sen eteen. Se, että syttyy asioista uudestaan ja uudestaan on elämän suola. Ja se, kun voi oppia uutta ja siirtyä askeleen eteenpäin.

Arki rytmittää myös nälkää. Eväsrasiat täyttyvät aamusta toiseen. Syön säntillisesti aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Kerään lautaselleni sopivasti proteiineja, hiilihydraatteja ja kasviksia. Noudatan automaattisesti säännöllisiä ruoka-aikoja ja juon riittävästi vettä. Inspiroidun uusista resepteissä ja käytän kokkailuun (ja kotoiluun) aikaa.

Suunnittelen viikkoni siten, että ehdin harrastaa. Golfmailat siirtyvät talviteloille ja meikäläinen sisätiloihin punttaamaan. Palautan paikoilleen myös aamulenkit, kaivan kaapista pipon ja hanskat. Nautin viilenemistä illoista ja mahdollisuudesta kääriytyä villapaitaan. Ostan myös uusia huiveja, vuosi vuodelta isompia ja paksumpia. Siirryn kuin varkain vilttiketjuun. Ja iltaisin kömmin nukkumaan aikaisin.

Sitä se arki on. Kaikkea tavallista ja rutiininomaista, eikä siinä ole mitään ikävää.

-Virpi