Kun loma on tehnyt tehtävänsä

Nyt ollaan siinä pisteessä, että neljä viikkoa lomailua, sillai chillailua ja kiireettömyyden fiilistelyä on hurahtanut. Loppulaskenta arkea ja velvollisuuksia kohti on alkanut, enää kolme päivää. Tässä vaiheessa ajatus töihin paluusta on melkein helpotus. Olen kadottanut ajantajuni, ruokarytmini ja oikeastaan kaikki arkiset tapani. Kroppani kaipaa jo rotia tähän touhuun, loma on selvästi tehnyt tehtävänsä eli onnistunutta settiä.

Neljästä viikosta on jäänyt roppakaupalla hyviä muistoja takaraivoon. Ne on helppo palautella mieleen kaivamalla puhelimen kätköistä otoksia, joita tulee napsittua liikaakin. Noh ehkäpä maailmassa on suurempiakin paheita, kuin valokuvaaminen eli no panic. Lomalla on tullut tehtyä niitä mun juttuja, tavattua ystäviä ja sen sellaista. Ei sen aina tarvitse olla niin speciaalia, kotoilussakin on puolensa.

Viime viikko oli siitä mahtava, että se oli tarkoin ohjelmoitu eli ehti kokea paljon. Tuli treenattua, golffattua, mökkeiltyä, melottua, loikoiltua, kyläiltyä, luettua, ihastuttua (koiraan), sukuloitua, juhlittua synttäreitä ym. Ainoa pelko on se, kuinka jaksan torstaina herätä, miten pystyn suoriutumaan aamutoimissa kohtalaisessa ajassa ja mikähän piru se tietokoneen salasana (eri ohjelmista puhumattakaan) mahtoi olla. Onneksi edessä on tynkäviikko eli kevyt laskeutuminen työelämään, viikonloppu ja sitten uusi yritys arkeen pääsystä.

Loman tarkoitus on saada irtiotto työstä. Sinä aikana on syytä ladata akkuja, jotta jaksaa taas innostua uusista (työ)jutuista. Työkavereita on taas kiva nähdä, tietokoneen äärelle on kiva palata ja palaveritkin tuntuu mielenkiintoisilta. Uskoisin, että olen suoriutunut tästä mallikkaasti ja lomani onnistumisprosentti on siten korkea. Ja musta vähän tuntuu, että tästä syksystä tulee varsin mukaansa tempaava eli pari työkuviota kolkuttelee jo takaraivossa silleen hyvällä tavalla ja se on hyvä se. 

Toivottavasti sinun lomasi on mennyt tai tulee menemään yhtä hyvin. Toivon sinun puhkuvan loman päätyttyä taas virtaa ja iloa arkea kohtaan. Vaikka loma on aina yhtä mahtavaa niin suurimmat ilon aiheet pitäisi kuitenkin löytyä siitä (harmaasta) arjesta, jotta elämä tuntuisi mielenkiintoiselta matkalta eikä suossa tarpomiselta. Ja mikä parasta ainahan niitä lomia tulee lisää, mun seuraava kolkuttelee kolmen kuukauden päässä eli odottamisen ilo on vahvasti mielessä.

Mukavaa maanantaita ja loppuun "pari" kuvaa viimeiseltä kokonaiselta lomaviikoltani!

Elämää riippukeinussa - jos aurinko ei lämmitä tarpeeksi, kääriydy vilttiin

Melontahommia

Kesä ja makkara...nam!

Bus burgeria ääntä kohti

Ystäviä, kahvia ja aurinkoa

Voiko onnea ostaa?

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että onnea ei saa rahalla. Tai no ehkä hyvin hetkellistä, mutta rakkautta, sitä ei niin vain saa...ainakaan kovin aitoa sellaista. Turha siis sokaistua materiasta liiaksi, se on vain tavaraa. Sääntöön on kuitenkin poikkeus, nimittäin lemmikit eli pienellä sijoituksella voi ostaa roppakaupalla onnea vuosiksi. Kymmenen vuotta sitten tein elämäni parhaan sijoituksen, kun laitoin lomarahani nelijalkaiseen ystävääni Onniin. Siinä oli maailman upein koira, joka suorastaan kylvi onnea ympärilleen jokaisella tassuaskeleella kahdeksan vuoden ajan.

Perjantaina oli ilon ja onnen päivä, kun perheemme koiraton elämä päättyi. Onnihan jätti valtavan aukon ja nyt sitä on alkanut täyttämään täydellinen parsonrusselinterrieri Harri. Tämä kahdeksanviikkoinen ihanuus muutti sisareni ja hänen miehensä luokse. Minusta tuli kummi ja olin varmaan yhtä innoissani kuin tuoreet koiranomistajat. Kirmaisin heti katsomaan uutta tulokasta, eivätkä sanat riitä kertomaan miten upea tapaus hän onkaan. Kertoisivatkohan kuvat enemmän kuin sata sanaa? Kokeillaan ainakin :)

Kummin kulta <3

Lauantaina pääsin viettämään todellista laatuaikaa kummilapseni kanssa, kun ylpeät "vanhemmat" suuntasivat hääjuhlaan. Mulle tämä oli mahtava tilaisuus, eikä harmittanut lainkaan perua treenejä ja suunnata lapsenvahtihommiin. Pikkumies lähinnä nukkui, välissä oli toki kovaa riehuntaa, lenkkiharjoittelua ja ruokailuhetki. Minä seurasin kaikkea haltioituneena ja mietin, että näinkö ihanaa se koiran omistajan elämä olikin? 

Isona Harrista tulee lenkkimestari, nyt vielä vähän pelottaa

Pennut tarvitsevat paljon unta, eikä niitä saa (valitettavasti) herättää kesken unien

Vaikka minusta ei koiranhoitajaa kummempaa tullutkaan niin ihanaahan tätä on seurata vierestä. Vaikka pennut ovat ihania, niin odotan sitä, kun Harri kasvaa aikuiseksi. Sisäsiistiksi oppiminen, hampaiden vaihtuminen ja kaikki tihutyöt ovat aika rasittavaa aikaa, eiköhän siihen mene "kuin" vuosi. Aikuinen koira kasvaa perheen jäseneksi, on järkevä ja sen todellinen luonne tulee esiin. Nyt tämä pikkumies on toki hurmaava ja tietää olevansa rakastettu, mutta siitä tulee niin paljon enemmän. Pentu on toisinsanoen hirvittävä työmaa, mutta se kannattaa ja lopputulos palkitsee moninkertaisesti. Älä siis kuvittele hankkivasi suloista pentua vaan mietiminkälainen siitä tulee aikuisena. 

Siinä sivussa pohdin miltä tuntuisi mennä kotiin kissamieheni luokse. Häikäiseekö koiraelämä minut täysin ja osaanko enää rakastaa kissamaisuutta. Pelko oli onneksi aiheeton, sillä rakkautta riittää rajattomasti. Kotona odotellut Hamppuni oli ihan yhtä ihana kuin ennenkin. Yhteiselomme on kestänyt lähes vuoden ja se saa minut rakastumaan itseensä päivä päivältä enemmän. Meistäkin on tullut perhe tai jonkinlainen tiimi, tunnemme toistemme tavat ja osaamme arvostaa toisiamme. Joka päivä kerrataan, kuinka paljon meillä rakastetaan ja siitä nelijalkaiseni nauttii suunnattomasti. Suhteellisen halpaa rakkautta, sillä kissamieheni maksoi 120 euroa ja kasvaa korkoa enemmän kuin säästötilini.

Ihania ne on molemmat - omilla tavoillaan

Illalla mietin, että jonain päivänä minäkin haluan oman koiran, todennäköisesti parsonrusselinterrierin, koska ne on meidän perheessä hyväksi havaittuja. Toive vaatii vaan muutamia asioita toteutuakseen. Ensin pitäisi löytää unelmieni mies, se mister right...missähän tuo luuraa? Vai onkohan se jo jossain lähistöllä, mutta likinäköisyys haittaa? Sitten hankimme yhteisen kodin eli velkaannumme yhdessä ja siinä sivussa unelmani omasta saunasta toteutuu. Kolmanneksi hankimme koiran, naseva nimikin pitää keksiä ja neuvotella hieman Hamppusen kanssa (lienee vaikein osuus). Suunnitelma välitavoitteineen on siis valmis, nyt ei tarvitse muuta kuin toivoa, että toiveet toteutuvat, mutta sehän on vain pikkuinen mutka matkassa. Onneksi toiveilla on tapana toteutua!

Kuin kaksi marjaa

Suomen kesään kuuluu olennaisena osana kesäteatteri, siinä siis syy, miksi suuntasimme tänään äitini kanssa Heinolaa kohti. Kännykkäfriikkinä tuli napattua pari kuvaa tästä äititytär hetkestä ja hyvä niin. Vasta, kun katselimme lopputulosta totesimme kuin yhteen ääneen, että yhdennäköisyys on silmiin pistävä. En ole varmaan ikinä ennen tajunnut miten samannäköisiä olemme, samoja luonteenpiirteitä sen sijaan on läjä. Mitä ilmeisemmin omena ei ole pudonnut kovinkaan kauas puusta.

Kotona mietin, miksei tällaisia kuvia tule napsittua enemmänkin. Omista vanhemmista on aika vähän kuvamateriaalia, vaikka he ovat sisareni lisäksi elämäni top kolmonen. Sitten heti perään tuleekin pitkä lista ystäviä ja kaikista tärkeistä pitäisi olla kuvia sekä muistoja hyvistä hetkistä. Vaikka itse teatteriesitys ei tällä kertaa tehnyt unohtumatonta vaikutusta (keskinkertaisen ok ja paikoin hauska kuvaa parhaiten) niin tämä kuva jää mieleen. Se hetki, kun latauduttiin selfieen ja naureskeltiin onko tukka hyvin. Niin, että ei ne selfiet nyt ihan hanurista ole, kokeile vaikka :)

-Virpi

Huumaavat kesäillat

Yksi asia, minkä unohdin viime kesänä tyystin oli se, miten huumaavan ihania kesäillat ovatkaan. Olin suorastaan murtunut tajuttuani asian viime elo-syyskuun vaihteessa. Siksi tänä vuonna kesän to do listalla ei ole tylsiä velvollisuuksia kuten pese ikkunat (ne pitäisi kyllä pestä, mutta ei yhtään huvittaisi) vaan hullaannu kesäilloista. Sitä on nyt sitten tullut tehtyä pienesti, semisti ja tooosi isosti eli job well done! Voisin jakaa itselleni papukaijamerkkejä viikoittain :)

En halua missään nimessä puhua alkoholin puolesta, mutta joskus pieni hiprakka tai jopa vahva etukumara tulee tarpeeseen. Kesällä baarissakin on kiva hillua ja poiketa terassilla. Tätä valoilmiötä ja vielä harvinaisempaa lämpöaaltoa on vaan pakko juhlia, tavalla tai toisella. On aina yhtä maagista hipsiä kotiin yöllä tai vasta aamulla ja ihastella kuinka valoisaa on. Kesäyöhön on niin ihana eksyä ja pelkästään sen voimasta voi humaltua.

Voin sanoa, että kivaa on ollut (ja rahaa palanut). Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ei ole tarvinnut seuraavana päivänä potea. On tullut uusia tuttavuuksia, tanssittu jalat rikki, nautittu livemusiikista jne. Nyt vaan alkaa tuntua siltä, että olisikohan tätä jo riittämiin? Pitäisiköhän seuraava terassisiideri vaihtaa cokikseen? Onkohan kuohuvalla kippistelty tarpeeksi? Ja voisikohan loppukesästä humaltua vain fiilismielessä? Noh katsotaan miltä tuntui, kun seuraavan kerran tulee lähdettyä kesäöitä ihmettelemään. Itse kun saan kiksit vaikkapa iltaan sijoitetusta rappustreenistä tai myöhäisestä golfkierroksesta.

Palataanpa vielä viikon takaisiin fiiliksiin. Silloin oli tarjolla hyvää seuraa eli pieni piiri CrossFit salilta lähti yötä valloittamaan. On muuten aina yhtä mukavaa solmia uusia tuttavuuksia näin aikuisena. Kippis ja kulaus kesälle, punaa huuleen, livemusaa ala Roope Salminen ja koirat...ja sitä rataa varhaiseen aamuun asti. Entäs sitten eilen? Aurinkoinen kreikkahenkinen piknik (harmittelen Kreikan kriisiä, koska rakastuin maahan ja sen ruokakulttuuriin vuosi sitten tehdyllä lomamatkalla) lähirannassa ystävien kera. Päälle aurinkoinen kattoterassi, pari kesäjuomaa ja ihastuttava keikka Evan & Manun tahdissa. Sama vielä kuvina:

Pari lasia kesälle, ystävyydelle ja tietenkin CrossFitille

Roope Salminen ja koirat - Madafakin darra on niin mun kesäbiisi

Kesäinen piknik

Kattoterassia, ystäviä ja aurinkoa <3

Ihanat Eva ja Manu 

Mun kesä on onnistunut jo nyt, vaikka sitä on vielä jäljellä (onneksi on). Olen elänyt hetkessä, nauttinut sydämeni pohjasta, nähnyt ystäviä ja tehnyt kaikkea. Kaukokaipuu on ikuista, mutta hyvinhän tämä loma sujuu kotikulmillakin. En tiedä vielä mitä tänään tapahtuu, huomisesta puhumattakaan. Ensi viikko on suuri mysteeri, mutta olen valmiina (melkein) kaikkeen!

Humallu sinäkin kesästä ja valoisista kesäöistä. Pistä itsesi likoon, kilauta kaverille, kolua kesätapahtumia, käy uimassa, mene piknikille ja yllätä itsesikin. Kesä on kuitenkin vain kerran vuodessa  ja hieman liian lyhyt talven koleuteen verrattuna. Ja muista rakastaa itseäsi, ystäviäsi, elämää ja ihan kaikkea. Lapsuudenidolini Matti Nykäsen sanoin: "Elämä on ihmisen parasta aikaa"!

Bikinikesä

Nyt sitä sitten piisaa, nimittäin aurinkoa ja lämpöä! Sen kunniaksi marssin eilen uusimaan bikinivarastoni, joka oli pahoin kärsinyt viime kesän aktiivikäytön jäljiltä. No okei saatoin vähän villiintyä, mutta hyviä alelöytöjä kaikki! Jos muuten jossain iskee karu todellisuus vastoin kasvoja niin pukukopissa, kun valot ja peilit paljastavat kaikki likaiset yksityiskohdat. Oli pakko katsoa totuutta silmiin ja myöntää, että kääk minulla todellakin on jenkakahvat. Olen siis yrittänyt hieman valehdella itselleni pitkin kevättä/kesää ja nostaa itsetuntoani positiivisilla kommenteilla. Yritin toki nykin puolustella itseäni ja arvelin alaosan olevan vääränmallinen, joka siis korosti keskivartaloni muotoja väärällä tavalla, mutta se ei tainnut olla koko totuus...yritys hyvä kymmenen.

Bikinisaaliini

Hieman häpeillen riisuidun rannalla kesämekostani, mutta sitten herättelin itseni todellisuuteen. Pienet kuhmurat ja kauneusvirheet kuuluvat elämään, itseä pitää rakastaa hyvine ja huonoine puolineen. Onneksi ikä on tuonut suvaitsevaisuutta ja ymmärtäväisyyttä, elämä on kuin bikinivartalo - reissussa rähjääntynyt, mutta ah niin rakas! Sitä osaa nykyisin arvostaa rentoa elämänasennetta yhdessä jos toisessakin asiassa, eikä murehdi turhia. Ehkäpä juuri siksi eilinen aamupalani oli jättimäinen korvapuusti ja se oli todellakin sen arvoista. Silloin, kun nautitaan niin nautitaan sitten koko rahan edestä ja hyvissämielin!

Kahvila Kariranta Lahden satamassa

Siinä rannalla loikoillessani totesin olevani juuri hyvä sellaisena kuin olen. En ollut täydellisyyden perikuva, mutta toisaalta en haluaisikaan olla. Häpeilemättä otin paikkani auringossa ja pää pystyssä pulahdin pariinkin otteeseen uimaan. Onko surullisempaa asiaa kuin aikuinen nainen (tasa-arvon nimeen sama koskee miehiä), joka ei ole sujut itsensä kanssa? Jos sinä et hyväksy/arvosta itseäsi niin kuinka muutkaan voisivat? Ja satavarmasti se oma hyvä olo näkyy ulospäin paljon isommassa mittakaavassa kuin yhdetkään jenkakahvat. Tyytyväisenä itseeni, elämääni ja aurinkoiseen päivään, totesin kulkeneeni pitkän matkan alkuvuoden itsesyytöksistä. Silloinhan törmäsin sisäisellä puheella lannistavani itse itseäni aivan turhaan. 

Neiti kesäheinä

Ollaan siis armollisia, vaikka bikinit eivät aina olisikaan :)

-Virpi

Endorfiinihumalassa

Tiedätkö sen tunteen, kun ei tapahdu mitään ja siltikin ihan kaikkea? Lomani on juuri sellainen eli ei mitään ja sittenkin kaikkea yhtäaikaa. En ole täyttänyt yhden yhtä velvollisuutta tai tehnyt mitään pakollista...korkeintaan vienyt roskat ja nekin liian harvoin. Olen vain nauttinut hetkistä ja tehnyt asioita oman pääni mukaisesti. Hyviä kirjoitusaiheitakin on ollut, mutta kun teksti ei ole miellyttänyt se on jäänyt kesken ja mitään valmista ei ole tullut. Ei kai elämässä kuulu tehdä asioita vain siksi, että pitäisi jos ei oikeasti tarvitse? Ainakaan työpaikan ulkopuolella, vai kuuluuko?

Aurinkokin on näyttäytynyt

Lomapäiviini on muodostunut minulle sopiva rutiini ja tarpeeksi joustava aikataulu:

- hereille klo 7:30

- pitkä aamukahvihetki ja haaveilua

- aamutreenit klo 10:00

- tankkausta klo 12:00

- lukemista ja päiväunet klo 12:30-14:00

- päämäärätöntä haahuilua

- iltatreenit klo 18:00

- tankkausta

- sohvaelämää, nettisurffailua, lukemista ja nukkumaan

Ruoka pitää näyttää hyvältä ja maistua maukkaalta

Nautin suunnattomasti siitä, että voin halutessani treenata kahdesti, en silti tee sitä päivittäin vaan kuuntelen kroppaani. Jos jonain päivänä tekee mieli lorvia, kömmin välittömästi aamukahvit nautittuani takaisin nukkumaan...koska mä voin! Tarvittaessa yhteen päivään mahtuu hyvin CrossFit treenit, juoksua ja/tai golfia, kun välissä vain syö sekä lepää tarpeeksi. Näin plus kolmekymppisenä sitä vaan tarvitsee palautumiseen enemmän aikaa/järeämpiä keinoja kuin vuosikymmen sitten. Treenien ansiosta, olen siten endorfiinihumalassa suurimman osan päivästä, koska teen vain mun juttuja, joista nautin suunnattomasti. Parhaat kiksit saa liikunnasta, sillä tekemisen riemu kantaa...puhumattakaan 

onnistumisista. 

Hyvässä porukassa on kiva treenata - aina

Varsin usein lomaan ladataan liikaa odotuksia ja aikatauluja. Silloin on helppo suorittaa myös silloin, kun ei tarvitsisi/pitäisi ja törmätä täydessä vauhdissa seinään. Entäs, kun odotukset eivät täyty, aurinko ei paista ja muutenkaan ei huvita? Pahinta on se, että loma onkin pettymys ja arkeen palataan valmiiksi kiukkuisina. Tosin päämäärätön haahuilu ilman sen suurempia suunnitelmia ei tietenkään sovi kaikille, mutta liika on aina liikaa.

Kohta paukkuu pr:t eli henkilökohtaiset ennätykset

Eilen koin lomani suurimman endorfiinihumalan, pienoinen krapula tuntuu yhä kropassa. Aurinko paistoi, fiilis oli korkealla, seura mitä mainioin ja tapahtumapaikkana golfkenttä...tarvitseeko sanoa muuta? Jokainen golfin harrastaja metsästää sitä unelmakierrosta, kun lyönti kulkee, golfin jumalat ovat puolellasi eikä mikään lyö kapuloita rattaisiin. Silloin pisteitä ropisee ja pelitasoitus tippuu. Olen junnannut nykyisessä kolme vuotta ja kehityksestä on ollut turha puhua, mutta onneksi intohimo vie eteenpäin eikä toivo ole sammunut. 

Tänä vuonna asetin tavoitteeksi uuden tasoituksen 27,7->25-24 ja parin unelmakierroksen jälkeen olen maalissa. Eilen tahkosin kolme paria (väylän tavoitetulos esim 4 lyöntiä) ja yhden birdien (yksi alle tavoitetuloksen), joka on kaltaiselleni harrastelijalle kova tulos. Draiveri oli vihdoin ystäväni, väylälyönnit kulkivat eikä lähipelissäkään ollut purnattavaa. Vielä nukkumaan mennessäkin kävin ylikierroksilla, endorfiineista huumautuneena ja olisin voinut juosta varmaan maratonin sillä energialla. Nyt pitäisi onnistua pelaamaan uuden pelitasoituksen mukaan ja siinä lienee haastetta loppukaudeksi. Haaste on kuitenkin otettu vastaan!

Fakta on se, että puolikuntoisena ei saa rehkiä, joten tänään otetaan rennosti. Aurinkorasvat on levitetty, kesämekko päällä ja satama siintää mielessä. Taidan syödä aamupalaksi pullaa, eksyä biitsille ja vain nauttia lämmöstä. Tänään endorfiinit haetaan jostain muusta kuin suorittamisesta, koska vaihtelu virkistää :)

Ihanaa kesää,

Virpi