Kuin kaksi marjaa

Suomen kesään kuuluu olennaisena osana kesäteatteri, siinä siis syy, miksi suuntasimme tänään äitini kanssa Heinolaa kohti. Kännykkäfriikkinä tuli napattua pari kuvaa tästä äititytär hetkestä ja hyvä niin. Vasta, kun katselimme lopputulosta totesimme kuin yhteen ääneen, että yhdennäköisyys on silmiin pistävä. En ole varmaan ikinä ennen tajunnut miten samannäköisiä olemme, samoja luonteenpiirteitä sen sijaan on läjä. Mitä ilmeisemmin omena ei ole pudonnut kovinkaan kauas puusta.

Kotona mietin, miksei tällaisia kuvia tule napsittua enemmänkin. Omista vanhemmista on aika vähän kuvamateriaalia, vaikka he ovat sisareni lisäksi elämäni top kolmonen. Sitten heti perään tuleekin pitkä lista ystäviä ja kaikista tärkeistä pitäisi olla kuvia sekä muistoja hyvistä hetkistä. Vaikka itse teatteriesitys ei tällä kertaa tehnyt unohtumatonta vaikutusta (keskinkertaisen ok ja paikoin hauska kuvaa parhaiten) niin tämä kuva jää mieleen. Se hetki, kun latauduttiin selfieen ja naureskeltiin onko tukka hyvin. Niin, että ei ne selfiet nyt ihan hanurista ole, kokeile vaikka :)

-Virpi