Hiljaisuutta ja jännitystä

Kesä tuntuu olevan se aika, kun luovuuteni katoaa kirjoittamisen suhteen. En vaan löydä sanoja, enkä aikaa, jotta istuisin edes hetkeksi kirjoittamaan. Ja, kun yhtälöön lisää sen, että teen vapaa-ajalla oikeastaan vain niitä asioita joita haluan, niin blogi suorastaan unohtuu. Nyt, kun ulkona näyttää lähinnä lokakuulta alkaisi ideoita taas tulla mieleen...mutta the reissu on melkein täällä eli juttuja alkaa tulla vasta syyskuussa. Toivottavasti joku jaksaa tulla niitä sitten lukemaankin :)

Enää kaksi yötä ja suuntaamme ystäväni kanssa Espanjaan. Tiedossa on jäännin lomani ikinä ja viimeviikkojen tunnelmat ovat vaihdelleet innosta paniikkiin, paniikista ahdistukseen ja ahdistuksesta riemuun. Nyt tuntuu siltä, että tekemistä on liikaa ja aika loppuu kesken. Pitäisi siis siivota koti, pyykätä, pakata, hoitaa pieniä hankintoja jne. Asiaa ei auta se, että lorvin kiireettömästi sohvalla ja vain listaan tekemättömiä töitä. Toisaalta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja omalla kohdallani se pitää paikkansa.

Tammikuussa matkan tärkein osuus tuntui olevan se fyysinen puoli. Ajattelin sitä lähinnä urheilusuorituksena ja henkisen kantin testaamisena. Nyt, kun takana on kuukauden pituinen flunssaputki olen siirtynyt armollisuuteen. Aion nauttia matkasta, hankkia rinkkaan roppakaupalla kokemuksia ja olla avoin uudelle. Jos jalkoja painaa liikaa, kroppa ei kestä, iskee kiukkuväsymys tai jotain ihan muuta, siirrytään paikasta A paikkaan B vaikkapa taksilla. Loppujen lopuksi olemme ensisijaisesti lomalla, emmekä treenileirillä.

Mutta nyt on alettava toimimaan, jotta perjantaiaamuna kaikki on kunnossa ja voin lähteä huoletta maailmalle.

-Virpi

Ensimmäinen testipakkaus