Ei nyt sentään, mutta ekstrovertin vaatteissa (jollaisena moni minut todennäköisesti näkee) on introvertti. Lomani tavoitteena on keskittyä omaan itseeni ja ladata akkujani. Loppuvuosi tulee olemaan työrintamalla tiukkaa rypistystä, lukuisia deadlineja ja suorituskeistä sykkimistä. Niinpä lomalaisen kalenteriin on merkitty kaksi treeniä pt:n kanssa, tanssitunti ja yksi golfkierros eli varsin virpimäistä toimintaa. Loppuaika on omistettu mahdollisuuksille olla, lukea oikein ajan kanssa tai lähteä jonnekin ihan ex tempore. Äärimmäisen aikataulutettu työarki (olen oikeastaan aika ylpeä omista organisointitaidoistani) näkyy aikataulujen totaalisena välttelynä vapaalla.
Olen huomannut, että mitä vahvemmin kuuntelen itseäni ja arvostan luontaista rytmiäni, sitä paremmalla tasolla hyvinvointini on. Tunnen olevani minä; energinen, iloinen, sopivasti mietteliäs, nälkäisen utelias ja rento. Eläväinen ekstroverttini, joka viihtyy vilinässä, hakeutuu parrasvaloihin ja kaipaa säpinää, saa sittenkin elinvoimansa hiljaisista hetkistä. Introverttiminäni unohtuu kahvikupin äärelle, nauttii saadessaan jynssätä nurkkia ja sulkeutuessaan muulta maailmalta. Kun molemmilla (tai oikeammin monilla) puolilla on sopivasti tilaa ei identiteettikriisille ole tilaa. On suorastaan helppo hengittää.
Se mitä yritän sanoa on se, että on arvostettava luontaisia tarpeitaan. On annettava tilaa itselleen ja monille puolilleen. Itselleni oli melkeinpä valaisevaa tajuta miten paljon introverttiys asuu minussa. Olen siis aina nähnyt itseni ekstroverttinä. Vaikka erilaiset luonnetestit ja määritelmät ovat hyviä toivoisin, että liiallisesta luokittelusta pyrittäisiin eroon. Uskon siihen, että jokaisessa ekstovertissa asuu introvertti ja introvertissä ekstrovertti. Nautitaan siis erilaisuuden sävyistä ja niiden tarjoamasta rikkaudesta.
-Virpi
