Kääk, raakaa kakkua!

Raakakakut ovat olleet pitkään jo IN. Olen maistanut muutamaa ja selaillut reseptejä, mutten ole ottanut ratkaisevia peliliikkeitä. Perjantaina ryhdyin lopultakin toimeen ja puhkuin intoa uudesta aluevaltauksestani. Tänään kiikutin kätteni tuotoksen vanhempieni luokse ja tadaa...kaikki nyrpistelivät nenäänsä lopputulokselle. Isäni mielestä kakku oli erikoista ja siskon mukaan ok, äiti jätti "herkut" kokonaan väliin. Siis arvatkaa, mikä pettymys...V-A-L-T-A-V-A!

On totta, että raakakakku kalpenee perinteiselle suklaakakulle. Omassani maistuu oikea kaakao, hento kookos ja minttu. Hampaissa tuntuu pähkinät ja pohjassa makua tuovat mm. taatelit. Mutta raakakakku vie makeanhimon, eikä tee ähkyä oksetusoloa kuten se "oikea". Herkuttelun jälkeen ei siis tarvitse nukkua pahaa oloaan pois parin tunnin päikkäreillä. Ja makuhermoistahan se on kiinni, voisin kuvitella siirtyväni pysyvästi raakakakkuihin, oikeesti.

Marikan suklainen raakakakku

Pohja:

5 medjool-taatelia tai useampi pienempi (en muuten tiedä mitä tuo medjool tarkoittaa)

3/4 dl kaurahiutaleita, käytin gluteenittomia

1 dl pekaanipähkinöitä

1 rkl vettä

Kaikki sekaisin vain ja taputellaan kakkupohjaan

Täyte:

3dl cashewpähkinöitä

2 dl kookosmaidon kermaista osaa (laita hetkeksi jääkaappiin kovettumaan)

1/2 dl vettä

1 dl vaahterasiirappia tai muuta makeuttajaa, käytin palmusokeria ja hunajaa

Mintunlehtiä

1/2 dl kookosöljyä sulana

1,5 dl raakakaakaota...taisin muuten lukea tuon tekovaiheessa ruokalusikoiksi hmm...sattuuhan sitä

1/2 rkl psyliumjauhetta 

Kaikki vaan sekaisin jtehosekoittimessa ja pohjan päälle. Koko komeus pakastimeen tai jääkaappiin useammaksi tunniksi tai yön ajaksi.

Oikeasti resepti on Karita Tykän käsialaa, mutta sain sen eräältä Marikalta, niin nimesin reseptinkin sen mukaan :) Tykkään muutenkin nimetä kaikki reseptit niiden lähteen mukaan. Mun keittiössä kokkaillaan siis Minnan tonnikalapiirakkaa, Niinan linssikeittoa, Irman hummusta ja milloin mitäkin. Siinä tulee kivasti kaikki frendit vuorotellen mieleen.

Syy, miksi raakakakuista on tullut se juttu on siinä, että raaka-aineet ovat ihan eri maata kuin perinteisissä kakuissa. Eihän nuokaan mitään laihdutuskamaa ole, mutta ravintoarvot ovat hyvät. Ja herkutteluita kannattaa pitää silmällä sekä katsoa, mitä suuhunsa laittaa. Noh mulla on nyt aika runsaasti raakakakkua kotona ja säilön siitä makupaloja pahan päivän varalle pakkaseen. Sen lisäksi aion jatkaa kokeiluita makuraatini, ei niin rohkaisevista, kommenteista huolimatta.

Kakkuepisodin lisäksi päivä sujui rennoissa meiningeissä. Tosielämän likkaanajon (maaseutujen pikkutiet ovat ihan peilijäässä) lisäksi olen lähinnä löhöillyt sohvalla. Vuoroin omallani, vanhempieni sohvalla ja taas omallani sekä torkahtanut pariin otteeseen. Päivä on siis mennyt akkuja ladatessa, joka on, mitä ilmeisemmin tullut tarpeeseen. Ja taidanpa jatkaa samalla tyylillä huomisen, jotta saisin energiabudjettini tasapainoon.

-Virpi

Rentoilua collareissa :)

Energiaa syömällä

Pakko myöntää, että olen kulkenut viimeiset pari viikkoa sumussa. Vaikka kuinka yritän syödä hyvin, nukkua ja liikkua sopivalla sykkeellä olen oudosti väsynyt. Energinen minä on ottanut hatkat, iho näyttää harmaalta ja energiabudjetti on pakkasella. Tuntuu, että elimistö on sekaisin ja yrittää nyt viestiä, että tarttuisin toimeen. Minä en vain osaa tulkita sitä oikein eli kommunikaatiossa on ongelmia.

Kasvisten lisääminen ruokavalioon on tuntunut hyvältä. Taisin jossain kohtaa lupaillakin, että vähennän lihan syöntiä. Kieltämättä uudet kokkauskokeilut ovat piristäneet ja on kiva saada lautaselle uusia makuja. Kikherneet ja bataatti ovat uusia suosikkejani! Mutta lihaa en ole unohtanut ja vegaania minusta ei ikinä tulee (koskaan ei saisi sanoa ei koskaan) eli maitotuotteista, munista ja kalasta en luovu.

Keskiviikkona olin idolini Jutta Gustafsbergin luennolla. Olen ihaillut hänen elämänasennettaan, positiivisuuttaan ja energiaa jo pitkään. Olen myös tastaillut erilaisia Fitfarmin valmennuksia ja diggaillut niistä. Koska omat tavoitteet liikunnan ja ravitsemuksen saralla ovat vuosien varrella muuttuneet, en enää usko rahkaan ja liialliseen kiristelyyn. Sen vuoksi Jutan energisoiva luentokiertue kolahtikin kovaa.

Jutta ja Tiina, Lahti 27.1.

Luennon teemana oli kokonaisvaltainen hyvinvointi ja ph-tasapaino. En ollut aiemmin perehtynyt ph-dieettiin ja kehon emäksisyyteen, joten olin uuden äärellä. Jutan mukana oli ravitsemusasiantuntija Tiina Hälvä, joka kertoi tiukempia faktoja. Täytyy sanoa, että suurimman osan asioista olen jo unohtanut, mutta hyvinvoinnin kannalta seuraavia asioita olisi syytä nauttia:

- juo paljon huoneenlämpöistä vettä, aamuisin sitruunalla maustettuna -> tän otin heti ruokavaliooni

- babypinaattia

- lehtikaalia

- avokadoa

- ituja, versoja ja vehnänorasta

- kurkkua

- punajuurta

- merileviä...ne on kyllä aika karmeita

- artisokkaa

- tomaattia

- marjoja

Yhteenvetona totesin, että jotain on tehtävä, sillä en voi jatkaa samaan malliin. Viikonlopun pohdintojen jälkeen aion ladata ensi viikolla eri tavoin energiaa lautaselleni, jotta pääsen pois ojan pohjalta.

Kiertueella oli Lifen myyntipiste, jossa tarjoiltiin CocoVin Chia-suklaavanukasta. Se oli sen verran herkullista, että talouskuuristani poiketen sallin itselleni hieman superfoodostoksia. Täytyy sanoa, että pisti miettimään, miten hyvinherkkuja voikaan tehdä ilman perinteisiä sokereita, kermoja ja vehnäjauhoja. Suosittelen tätä kaikille!

Kookosmaitoa 2 dl

Chia-siemeniä 0,5 dl

Kookospalmusokeria 2 rkl (hunaja varmaan toimisi myös)

Raakakaakaojauhetta 1,5 rkl

Sekoita aineet ja anna turvota vähintään 5 min. Itse sekoittelin aineet jääkaappiin ja nautin seuraavana iltana mustikoiden kera. Ihana suklaaherkku, josta ei tule ähkyä!

Ravintoasioista innostuneena bongasin netistä gluteenittoman leipäreseptin. Koska olen hieman testannut gluteenittomia vaihtoehtoja tein taikinan eilen valmiiksi, aamua odottelemaan. Aamukahvia hörppiessäni leipä paistui uunissa ja kyllähän se vaan oli hyvää. Rakenne on hieman hento eli syö varovasti. Siementen ja pähkinöiden ansiosta koostumus on mukava, sopivasti purtavaa, mutta pehmeä.

200 g Go Green salaatti mix siemensekoitusta (sekoittelin itse kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä ja cashewpähkinöitä)

1 dl pellavarouhetta

3,5 dl kaurahiutaleita, gluteeniton

2 rkl chia-siemeniä

3 rkl psyliumjauhetta

1 tl suolaa

1 rkl hunajaa

3 rkl kookosöljyä

3,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet. Sulata kookosöljy ja hunaja vesihauteessa juokseviksi. Sekoita vesi ja öljyhunajaseos jauhoihin. Kaada seos silikonivuokaan. Jätä taikina tekeytymään kahdeksi tunniksi tai yöksi jääkaappiin. Paista 175 asteessa noin 20 min. Kaada leipä ritilän päälle ja paista vielä 30-40 min. Leipä on valmis, kun se kuulostaa ontolta koputeltaessa. Tajusin muuten, että mokasin tossa kohdassa. Unohdin katsoa paistoajan ja paistelin leipää ehkä 40 min ja koko ajan vuoassa pitäen...noh ei haitannut lopputulosta. Ilmankos mun leipä on vähän hentonen koostumukseltaan, ei kumise ei :)

Resepti on bongattu Lauran eli CrossFit valmentajani blogista, joka on taas bongannut sen jostain muualta: http://themomentsoflaura.blogspot.fi/2014/07/25-vinkkia-aamupalalle-elaman.html?m=0

Ennen uunia

Paistamisen jälkeen

Miten tästä nyt jatkaisi niin sitä en tiedä. Uskon kuitenkin siihen, että energinen olo aikaansaadaan syömällä. Sen lisäksi muut palat on oltava kunnossa eli sopivasti liikuntaa, lepoa ja hyvää fiilistä. Mutta yhdestä asiasta olen varma, olen oikeiden asioiden äärellä ja tästä tulee vielä hyvä juttu!

-Virpi

Onni on hetkiä

Joskus sitä vaan havahtuu tajuavansa, että on onnellinen. Ihan yllättäen ja ihan pienesti tai siis suuresti, mutta pienistä syistä.  Ja se on kuulkaa hyvä hetki!

Juuri nyt onni on...

...varpaat sohvalla...

...kimppu tulppaaneja...

...amua odottava gluteeniton leipäkokeilu...please älä tule paha kakku, tule hyvä kakku...

...viettelevä chiaraakakaakaovanukas iltapalaksi...

ja huominen lomapäivä <3

-Virpi

Katkeruudesta kiitollisuuteen

Bongasin netistä Saku Tuomisen ja Annamari Heikkilän haastattelun Radio Suomipopin kotisivuilta. He ovat kirjoittaneet kirjan uskomuksista, aiheesta, jota olen pyöritellyt itsekin lähiaikoina. Lopussa he kertovat omat suosikkiuskomuksensa. Heikkilä kertoo uskovansa siihen, että melkein kaiken voi oppia ja Tuominen uskoo aina, että asiat tapahtuvat jostain syystä. Hän siis vastaanottaa ikävätkin asiat kiitollisena eikä katkerana.

Jäin miettimään aihetta, sillä omat uskomukseni ovat samanlaisia. Juuri nyt uskon siihen, että opin uuden työni, vaikka ensimmäiset kaksi kuukautta ovatkin vaatineet paljon. Paljon on vielä kysymyksiä ja ymmärryskin puolivälissä, mutta jonain päivänä huomaan osaavani. Ja jo nyt tiedän oppivani päivä päivältä lisää, asia kerrallaan. Luottamus tulevaan auttaa jaksamaan ja lisää armollisuutta itseään kohtaan. Tiedän vaikeilta tuntuvien asioiden tulevat eteeni syystä. Ne eivät ehkä ole kovin mieluisia, mutta opettavat kärsivällisyyttä, nöyryyttä, sallimista ja milloin mitäkin.

On totta, että elämä heittää kapuloita rattaisiin. Joskus on rahahuolia, töissä menee alavireisesti, ihmissuhteet sakkaa tai kohtaat vakavan sairauden. Katkeruus on luonnollinen valinta, mutta minne se vie? Voiko se auttaa? Vai suistaako se useimmin vielä syvemmälle? Hetkellisesti pieni manailu voi toki helpottaa pahaa oloa ja tulee tarpeeseenkin, mutta kiitollisuus on helpompi tie. Tiukan paikan tullessa vastaani, huomaan aina listaavani asioita, jotka ovat hyvin ja voista voin silloinkin olla kiitollinen. Se ei heti paranna oloa eikä ratkaise ongelmaa, mutta sen tiedon varassa on helpompi hengittää.

-Virpi

Mikä fiilis?

Tiedätkö sen aamun, kun ei jaksaisi? Haluaisi mennä takaisin peiton alle ja piiloutua koko maailmalta. Joskus niitä päiviä vain tulee ja se on myös hyväksyttävä. Itselläni sellainen aamu oli tänään. Mitään varsinaista syytä moiseen ei ollut. Sitten vain totesin itselleni, että "hei, pää pystyyn, hyvä päivä tästä vielä tulee". Varmuuden vuoksi nostin itselleni myös tsemppaavan kortin Positiivareitten korttipakasta. Taisi kyllä jäädä tuo unelmien ja toiveiden kylväminen jäädä pienemmälle, mutta muutaman haaveen eteen tein totisesti töitä. Pienen aamukangertelun jälkeen homma lähti luistamaan ja työpäivä oli loppujen lopuksi hyvä.

Illalla alakulo valtasi mielen uudestaan, kun raahauduin töistä treeneihin, treeneistä kauppaan ja kaupasta kotiin. Väsymys, monta kassia, liikaa painava kissanhiekka ja sadesää riittivät syömään fiiliksen. Siinä kotiovea kohti taivaltaessa aloin listata asioita, jotka ovat hyvin. Ei se nyt fiilistä täysin korjannut, mutta helpotti. On kuitenkin hyvä muistaa, että pienistä mökötyksistä huolimatta kaikki on kuitenkin hyvin.

Sitten puhelu äitille, viestittelyä parhaiden ystävien kanssa ja hei hyvä fiilis alkoi taas vallata mielen! Musta myös tuntuu, että huomenna on huippukiva päivä. Alakulon vallatessa on hyvä vähän pinnistellä, ettei suistu liikaa synkkyyden puolelle. Koska märehtiminen tuo vain harvoin (jos koskaan) voittoja, ei sille tielle kannata suistua ohikiitävää hetkeä pidemmäksi ajaksi.

-Virpi

Matka nimeltä NLP Practitioner

Puoli vuotta on aikuisiällä naurettavan lyhyt aika, mutta muistellessani matkaani NLP Practitioner valmennuksessa, se tuntuu pieneltä ikuisuudelta. Noiden kuukausien aikana olen oppinut elämästä ja itsestäni uusia puolia. On pohdittu, harjoiteltu, itketty, naurettu, ihmetelty, siis koettu koko tunteiden skaala. NLP on minulle ymmärryksen kasvamista, sallimista ja herkkyyttä, kyllä minusta on tullut herkkis tai ainakin tarkka havainnoimaan omia sekä muiden tunteita.

Valmennuksen aikana olen tutkinut itseäni suhteessa eri ihmisiin ja hakenut ratkaisuita mieltä painaneisiin työasioihin. Olen tunnistanut minua rajoittavia uskomuksia, muuttanut haitallisia hyviksi ja juurruttanut itseeni uusia & parempia. On tutkittu pelkoja, tehty aikamatkoja, unelmoitu ja etsitty työkaluja. NLPn ansiosta olen muuttanut suhtautumistani materian hankkimiseen, oppinut kärsivällisyyttä uusien työjuttujen opettelussa ja yhtä jos toista. Oikeastaan vain mielikuvitus ja rohkeus ovat ainoat rajat eli kaikkea voi kokeilla.

Moni on kysynyt olenko hurahtanut NLPhen. Riippuu varmaankin hurahtamisen määritelmästä ja tulkitsijasta. Uskon siihen, että positiivinen ajattelu kannattaa, kaikki asiat selviävät ja ajatuksen voima on valtava, olenko siis hurahtanut, päätä itse. En silti pidä NLPtä maailman suurimpana viisauksena (onkohan sellaista olemassakaan?), mutta sen ansiosta asia kuin asia on helpompi, eikä siitä ole ikinä haittaa. Näen NLPtä kaikkialla ja ilahdun aina sen läsnäolosta. En (tietääkseni) yritä pakottaa muita samaan muottiin, mutta huomaan, ettei oma ymmärrykseni meinaa aina riittää toisenlaiseen ajattelutapaan. Se taas ei kerro mitään NLPstä vaan minusta, oma ymmärrykseni on vasta matkalla eli oppimisprosessini on keskeneräinen. NLP opettaa ennenkaikkea suvaitsevaisuutta, ymmärrystä ja lempeyttä.

No entäs jatkossa? Marraskuussa olin menossa kovaa vauhti eteenpäin. Ilmoittauduin seuraavalle etapille eli Masterille, mutta tammikuussa tein äkkijarrutuksen. Halusin aikaa sulatella oppimaani ja totesin, ettei tällä matkalla kiire olekaan se juttu, halusin edetä rauhassa. Aion kerrata oppimaani, pohtia sen hyödyntämistä arjessani ja työssäni. Suunnitelmissa on myös käydä kertaamassa toisen präkkäriryhmän mukana tai ehkäpä hautaan kaiken hetkeksi...ken tietää. Ja sitten, kun aika on kypsä, jatkan matkaani seuraavaan NLP Masteriin. Ja toivottavasti näen NLPtä jatkossakin kaikkialla.

Onnellinen reppureissaaja

-Virpi

Energiabudjetti

Oletko koskaan miettinyt omaa energiabudjettiasi? Se tarkoittaa sitä, että tekeminen ja energiatasot pitäisi olla balanssissa. Jos tasapaino häiriintyy, häiriintyy myös jaksaminen, eikä ihminen voi hyvin. Edesauttaaksesi tilannetta pitäisi sinun pystyä olemaan oma itsensi, jolloin ei tarvitse esittää mitään, eikä pinnistellä, säästät siis energiaa. Jos joudut töissä olemaan "joku muu" tai lähinnä vetämään jonkinlaista roolia, siis himmailemaan omasta luonteestasi, kuluu energiaa kohtuuttoman paljon, josta seuraa väsymystä. Energiabudjetin epätasapaino pitäisi pystyä käsittelemään siellä, missä se on syntynyt. Jos budjetti järkkyy töissä, olisi se käsiteltävä työpaikalla, eikä räjäytettävä pottia kotiolosuhteissa. Kuulostaa järkeenkäyvältä, eikö?

Töissä tekeminen pitäisi rytmittää siten, että energian pystyy tasaamaan. On kovin yksilöllistä, miten kukin saa sen tehtyä. Yhdelle riittää kahvitauko, toinen avautuu tiimipalaverissa ja kolmas päästele höyryt ulos tupakkatauolla. Sitten pitäisi myös muistaa, ettei omaa tasapainoa tule saavuttaa muiden kustannuksella. Älä siis oksenna pahaa olo muiden niskaan ja jätä sitä heidän harmikseen. Onko sinun työssäsi tilaa nollaamiseen? Voitko edesauttaa sitä jotenkin, vai raahaatko epätasapainoa mukanasi kuin kivirekeä? Oletko kenties tunnistanut tilanteita, jolloin purku on ajoittunut oikein? Vai törmäätkö säännöllisen epäsäännöllisesti siihen, että pitkään jatkunut tasapainottomuus purkautuu mitan täytyttyä kuin tulivuori?

Me ihmiset olemme resursseja ja yksilöitä. Olemme paperilla menoeriä, joista koituu yrityksille tuotosta työmme puitteissa. Meillä on ainutlaatuinen kyky ajatella ja sen pohjalta toimia joko paremmin tai huonommin. Innostunut tekijä tuottaa enemmän ja paremmin kuin leipääntynyt, mutta molemmat voivat uupua. Ja molempien on saatava tasapainotettua tilanne oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, ettei tilanne päädy pakkasen puolelle. Hetkellinen järkkyminen ei ole pahasta, sen sijaan se voi kehittää, mutta pitkään jatkuessa vaikutukset ylettyvät lokeroiden tavoin kaikkiin elämänalueisiimme.

Työympäristön ja sosiaalisen ympäristön pitäisi tukea mahdollisuuttasi olla oma itsesi. Töissä se voi olla paikoin haastavaa, mutta jo kipupisteiden tunnistaminen auttaa. Vapaalla niihin on helpompi vaikuttaa. Itse koen olevani hyvässä tilanteessa molempia puolia tarkastellessani. Olen selvästi hakeutunut sellaisiin paikkoihin, että voin toteuttaa itseäni ja ympäriltäni löytyy tukipilareita. Se on kuitenkin vaatinut työtä, oivalluksia, pohjan raapimista ja halua päästä pinnalle, kova työ on kuitenkin kannattanut.

Joten olisiko korkea aika tehdä tilinpäätös ja pistää energiabudjetti tasapainoon?

-Virpi

Rentoutuminen hallussa

Pysyäkseen tasapainossa ja välttääkseen turhat takakireydet on hyvä miettiä, miten voi rentoutua itselleen parhaalla tavalla. Kun keinot on tiedossa, on varmistettava, että niihin on aikaa. Vain siten pystyy pitämään langat käsissään silloinkin, kun joku yrittää laittaa ne solmuun. Olen pohtinut omia rentoutumiskeinojani ja hieman yllättäen listalleni päätyivät seuraavat asiat:

- jooga

- vaeltaminen & luonnossa samoilu

- maalaaminen

- päiväunet

- tanssiminen (todellinen yllätys)

Niin ja mainittakoon, että listaus tuli alitajuntani työstämänä pari viikkoa sitten erään NLP-harjoituksen lopputuloksena. Myös alitajunnallani taitaa olla musta huumorintaju tai sitten se näki tilaisuudensa koittaneen ja nauraa nyt partaansa, kun noudatan sitä tällä hetkellä kirjaimellisesti.

Jooga

Jooga on itselleni todellinen stressinhallintakeino. Mitä enemmän olen irrottanut sen fyysisyydestä, sitä enemmän olen oppinut nauttimaan sen tuomasta rentoudesta. Oikeastaan se liikuntapuoli on nykyisin toissijainen asia. Tällä hetkellä pyrin tarjoamaan itselleni 1-2 joogaharjoitusta viikossa. 

Vaeltaminen & luonto

Koska takaraivossa kolkuttaa jatkuvasti elokuun vaellusreissu, tuntuu luonnossa samoilu ja rinkan ulkoilutus hyvältä ajatukselta. No tarkalleen ottaen rinkka puuttuu, mutta se on vahvasti työn alla. Olen yhdistänyt investoinnin taloushaasteeseeni ja tavoitteena on tienata rinkkarahat kauppaamalla tavaroitani kirpputorilla. Pitäisi myös sopia seuraava eväsretki luonnon keskelle lähiaikoina. Ja kuka tietää, millainen eräjorma minusta kuoriutuukaan matkatreenien sivutuotteena, ei ois välttämättä huonompi homma.

Maalaaminen

Maalaaminen on vanha rakkauteni, joka on alkanut kipinöidä uudestaan. Koska vanha suola janotti pahasti, hankin läjän paperia ja maaleja. Heti alkumetreillä tajusin, että nälkä kasvaa syödessä, joudun investoimaan pian laadukkaampiin välineisiin. Sillä välin leikin väreillä, nautin niiden tanssista paperilla ja, mikä tärkeintä rentoudun :) Saattaa tosin olla, että sisäinen taiteilijani hieman kärsii nykyisten maalien laadusta (tai lähinnä laaduttomuudesta), mutta opetteleva talousneroni iskee kapuloita rattaisiin ja opettaa itsehillintää.

Päiväunet

Omaa rentouttani tutkittuani tajusin toimivani parhaiten levänneenä. Siinä syy, miksi palkitsen itseni tarpeen vaatiessa päiväunilla. Lyhytkin matka höyhensaarille tekee hyvää. Työpäivän jälkeen suosittelen säätämään herätyskellon niin, että käyt nopeasti unessa, virkistyt, muttet vaaranna yöuniasi. Muutenkin liputan kunnon yöunien puolesta ja suosittelen hoitamaan homman niin, että ehtii nukkumaan 8-10 tuntia. Näin talvella unta on vaan tankattava enemmän kuin kesäaikaan. Tämän viikon päiväunisaldoni on muuten viisi eli yhdet joka päivälle!

Tanssiminen

Olen pitänyt itseäni koko aikuisiän huonona ellen maailman surkeampana tanssijana. Siksipä tanssimisen listaaminen rentoutukeinoksi oli yllättävää. Raahaudun tanssilattialle aniharvoin ja silloinkin sosiaalisesta paineesta. En ajatellut ryhtyä parkettien partaveitseksi, vaan heitän muuvssit kehiin kotona, ilman ulkopuolisia arvostelijoita. No okei, eilen piti jorailla duunissa kopiokoneella, mutta poikkeus vahvistanee säännön ja ohikulkijoita ei ollut.

No entäs elämäni mies Hamppunen? Hänellä rentous lienee elämäntehtävä ja avainsanoja ovat uni, liikunta ja hemmottelun kohteena oleminen.

Onko sinun rentoutumisesi hallussa? Jos ei, niin milloin viimeksi olet ottanut sille aikaa? Olisikohan korkea aika laittaa asiat oikeaan järjestykseen? Jos sinä et pidä omasta jaksamisestasi ja siihen olennaisesti kuuluvasta rentoudesta huolta, niin kuka sitten? Koska sinua on vain yksi, pidä energiabudjettisi balanssissa, äläkä päästä sitä miinukselle. Niin ja sen varsinaisen talousbudjetin hallinta ei lainkaan heikennä rentouden edesauttamista.

-Virpi

Maalari on irti

Kouluaikoina maalasin ja piirsin jatkuvalla syötöllä. Aikuisuuden kynnyksellä unohdin intohimoni, sillä siitä ei tullutkaan ammattiani. Kaikki nämä vuodet haaveilin siveltimiin tarttumista, isoista papereista ja kauniista väreistä. Taideterapian jälkeen (tästä löytyy postaus joulukuulta) ajatus ei jättänyt enää rauhaan. Miksi himmailin suotta, enkä toteuttanut haavettani?

Selailin aikani nettikauppoja, tutkailin maaleja ja pohdin papereita. En halunnut aloittaa liian vaativasta, joten tilasin sormivärejä ja mahdollisimman isoja papereita. Halusin taas nähdä, kuinka värit tekevät taikojaan. Halusin olla huoleton maalari, joka purkaisi tunteensa paperille ja nauttisi käsiensä jäljistä. Ja voi sitä riemua, kun raahasin uudet leluni kotiin.

Niin minä maalasin ilon karnevaalin. Äiti näki paperilla amerikkalaisen joulukuusen, ystäväni arveli agression vallanneen mieleni ja kolmas arveli koiran oksentaneen makkaraperunoita. Ei ole helppoa olla väärin ymmärretty maalari, mutta kritiikistä viis luovuuteni on päästetty irti. Eikä aikaakaan, kun alkoin haaveilemaan paremmista väreistä. Kunhan leikin aikani, aion hankkia kunnolliset akryylivärit ja panostan laadukkaisiin maalausalustoihin. Saatoin unohtaa haluni luoda ja leikkiä väreillä vuosiksi, mutta nyt pidän sen elossa!

-Virpi

Voihan itku

Heräsin aamulla väsyneenä ja kipitin unihiekat silmissä junalle. Koko maailmani meinasi romahtaa, kun pakkasen takia ravintolavaunusta ei saanutkaan kahvia. Tuli kylmä ja harmi, sitä seurasi nälkä ja kiukku. Normaalisti iloinen aamuseurueemme ei jaksanut jutella eikä nauru kaikunut. Toimistolle päästyäni olin valmiiksi kaikkeni antanut. Aamupuuron ja -kahvin äärellä yritin tankata itseeni energiaa, sillä matka jatkui valmennushommiin. Kopiokoneen vieressä viritin hyvän biisin soimaan ja tanssin itseni hyvälle tuulelle. Olen se, joka ei tanssi, mutta tiukan paikan tullen kovat keinot on otettava käyttöön. Saatoin näyttää hassulta keikuttaessani lantiotani, jos joku sattui näkemään, mutta siitä viis!

Intoa puhkuen aloitin valmennusurakkani. Paikalle valui joukko väsyneitä ihmisiä, joiden pään päälle oli kasaantunut pilviä. Oli väsymystä, huolia, patoutuneita tunteita ja halua olla jossain ihan muualla. Useamman tunnin kuuntelin, yritin ymmärtää, tsempata ja valaa uskoa huomiseen. Tiesin, että jokaisen on joskus purkauduttava ja päästettävä paha mieli ulos, mutta huono energia törmää aina jonnekin, tänään se törmäsi minuun. Kovan ulkokuoreni sisällä voimani valuivat viemäriin ja roskakorina toimiminen otti voimille. Omalle paikalle päästyäni tunne pääsi valloilleen ja tuli itku.

En saanut sanoja suustani, kun peruin loppupäivän palaverit. Surkeana poistuin paikalta ja hämmästelin reaktiotani työkavereitteni nähden. Kotimatkalla mietin, tekeekö itku heikoksi? Onko väärin vaikuttua muiden tunteista? Erottaako ammattilaisen ja amatöörin siitä, miten he reagoivat? Asioita punnitessani totesin, että herkkyys on todellista välittämistä. Sinä päivänä, kun asiat eivät kolahda, on puoliksi kuollut. Sinä päivänä pitäisi ravistella itsensä hereille tai jatkaa matkaa. Sinä päivänä pitäisi huolestua omasta jaksamisestaan ja tehdä jotain.

Itkua ei pitäisi hävetä, se on kuitenkin kaunis ja aito reaktio, jota ei voi teeskennellä. Ammattitaito ei katoa kyyneleiden mukana, suurin paha olo sen sijaan helpottaa. Vahvuutta on se, kun kaiken keskellä jaksaa uskoa parempaan huomiseen. Vahvuutta on se, ettei lannistu. Vahvuutta on viedä ikävätkin asiat eteenpäin. Vahvuutta on pitää muiden puolta. Vahvuutta on välittää. Vahvuutta on jatkaa silloinkin, kun osa luovuttaa. Vahvuutta on päästää pahasta olosta irti, eikä jäädä sen pauloihin.

Lääkkeeksi ostin laskiaispullan ja lopetin asioiden murehtimisen, roskakorini oli tyhjennetty onnistuneesti.

-Virpi

Onko paha vain pahaa vai koituuko siitä sittenkin hyvää?

Eräs kollegani teki minuun tänään suunnattoman vaikutuksen, kun keskustelimme eräästä työprojektista ja juttu ajatus hieman sivuraiteilleen. Hän kertoi kärsineensä lapsesta lähtien julkisista esiintymisistä. Sen takia uravalinnoissa lukio ja kauppaoppilaitos olivat täysin poissuljettuja, koska niissä pidetään esitelmiä. Pelon takia opiskelupaikkaa ei löytynyt ja hän päätyi maailman kamalampaan paikkaan, työskentelemään kioskiin.

Kioski oli nuorelle, esiintymisiä pelkäävälle kova pala. Se ravisutti ja pelotti, mutta epämukavuusalueelle pakottaminen saikin hyvää aikaiseksi. Hän huomasi olevansa hyvä ihmisten kanssa ja uskaltautui tekemään rohkeita päätöksiä elämässään. Tänään takana on lähes parikymmentä vuotta esimiestehtävissä. Oli helposti aistittavissa, että elämä oli koulinut hänestä ihmisläheisen johtajan, joka välitti alaisistaan ja koko työyhteisöstään. Hän tekee hartiavoimin töitä sen eteen, että yrityksemme on parempi työpaikka meille kaikille sekä parempi yhteistyökumppani asiakkaillemme, ei ihan pieniä juttuja.

Keskustelimme samalla työuupumisesta ja kuinka heikoille se voi viedä. Ja kuinka pitkä tie uupuneella on takaisin pirteäksi omaksi itsekseen. Mutta kuinka paljon siitä voikaan oppia ja kehittyä siten entistä paremmaksi, kun oppii näkemään elämän toiset kasvot. Heikkouden hetkellä ymmärtää vahvuuden merkityksen ja oppii suojelemaan itseään. Sen myötävaikutuksesta aistit terävöityvät ja huomaa ympärillään niitä, jotka ovat katkeamispisteessä. Voi ollakin jatkossa se, joka neuvoo hidastamaan ja ohjaa reitiltä eksyneen oikeaan suuntaan.

Kotimatkalla jäin miettimään, kuinka usein elämän suurin kriisi voikin olla parasta ikinä. Paha ei siis olekaan niin paha, vaan siitä voi koitua parasta ikinä. Jos mietin omia elämäni kivikkoja, eroa ja läheltä-piti-burnouttia, ovat ne käynnistäneet enemmän hyvää kuin pahaa. Ne ovat tehneet minusta paremman ihmisen, auttaneet katsomaan omaa nenääni pidemmälle ja antaneet uskallusta tehdä elämässä rohkeita päätöksiä. Oikeastaan en edes muistele niitä pahalla vaan hyvällä ja jopa kiitän elämääni niiden kohtaamisesta.

Myös pienempi paha voi olla kokonaisuuden kannalta hyvä. Pakkasen takia juna oli tänään myöhässä mennessä ja tullessa. Aamulla oli vain seisomispaikkoja, joten eipähän tullut istuttua koko päivää. Kotimatkan viivästyttyä jouduin perumaan illan treenit, joten pystyn paikkaamaan omia energiatasojani. Ehkäpä kehoni kaipaa pitkäksi venyneen päivän jälkeen enemmän rauhoittumista kuin repimistä. Jos jollekin asialle ei voi mitään, niin sille, miten annat sen vaikuttaa mielialoihisi, sen sijaan voit. Koita siis muistaa, että jokainen paha tuo jotain hyvää ja koita löytää se, vaikka kuinka kiukuttaisi.

-Virpi

Ja hei tulppaanikausi on muuten täällä eli kevät on jo matkalla <3

B niin kuin budjetti

Tammikuun puoliväli on ylitetty ja taloushaasteeni on alkanut hyvin. Toistaiseksi kulujen kirjaaminen ja
menojen hallitseminen ei ole kiristänyt päätä. Itsehillintä harkinnassa ja halun erottaminen tarpeesta, on tehnyt ihmeitä. Ostamatta jättäminenkin on ollut voimavara, eikä tuskallista luopumista, kuten ennen. Olen myös ahkerasti kiittänyt itseäni jokaisesta hyvästä päätöksestä ja hienosti sujuneesta kauppareissuista. Ystävän kanssa laitetut tsemppiviestit ovat helpottaneet, vertaistuki tulee tarpeeseen asiassa kuin asiassa.

Ajatus kunnollisen budjetin tekemisestä on pyörinyt mielessä, mutta se on aiheuttanut enemmän ahdistusta kuin intoa. Tänään ryhdistäydyin ja kirjasin tammikuun tulot ja menot Exceliin, jäin muuten henkiin eli ei se niin kamalaa ollutkaan. Siitä innostuneena tein suuntaviivat helmikuun budjetille. Kasasin eteeni kuun vaihdetta odottavat laskut, arvioin elämän perusmenot ja katsoin totuutta silmiin. Kun odottamassa on muutama iso lasku, onneksi helmikuu on säännön vahvistava poikkeus, oli lopputulos herättävä. Tajusin ettei säästötiliä pysty niin vain lihottamaan joka kuukausi, vaikka kuinka haluaisi. Aina ei ole siis kyse huonosta itsekurista. Kunnollinen budjetti auttaa ymmärtämään sen, ettei kannata haukata liian isoa palaa kerralla. Ajatus säännöllisestä budjetistakin alkoi tuntua nopeasti fiksulta peliliikkeeltä.

Lukuja syynätessäni mietin, mistä voisin säästää. Tiedän, että osa luvuista oli yläkanttiin, mutta liian tiukalle vedetty kuukausisuunnitelma ei sovi mun pirtaan, ahdistuksen kuitenkin. Tässä kohdassa lienee sittenkin fiksuinta hyväksyä se, että ensi kuun säästösumma on minimaalisen pieni. Sen sijaan aloin miettiä, miten pienellä budjetilla pystyy kehittelemään pieniä irtiottoja arkeen niin, ettei hampaita ala kiristää. Onneksi mulla on jemmassa synttärilahjaksi saatuja lahjakortteja elokuviin, teehuoneeseen ja ravintolaan eli problem solved. Siihen sivuun pari ilmaista elämystä kuten talvivaellus ja maalaustuokio, niin eiköhän sen saa tuntumaan luksukselta.

Helmikuun mahdollisuutena näen varaamani kirpputoripöydän. Minulla on kaksi viikkoa aikaa kaupata itselleni turhia tavaroita, nehän eivät ole liikahtaneet minnekään sitten marraskuisen suursiivouksen vaikka niin piti hyväntekeväisyyttä harjoittaa (tunnen muuten suurta morkkista, mutta myymättömiä lähtee sitten SPRlle tai jonnekin). Tavoitteena on tienata sen verran, että rahoilla voi hankkia rinkan ja maksaa kirppispöydän kulut. Nyt pitäisi miettiä hinnoittelupolitiikkaa kunnolla, jotta onnistumiseen on ylipäätänsä mahdollisuus. Suosittelen muuten jokaiselle talousneroksi ryhtyvälle suursiivousta. Sanoisin, että se on ollut omalla kohdallani avainasemassa ja ajattelutavan muutoksen mahdollistaja. 

Ensiaskeleeni budjetoinnin pro-sarjaan (mulle yhtä kuin Exceliin väännetty arvio) saa minut suosittelemaan sitä kaikille. Vinkkejä ei kannata kovin näin alkuvaiheessa kysellä, mutta listaamalla tulot, velat ja kuukauden menot kuluerittäin pääsee alkuun. Jos yhtään kiinnostaa a) mihin piruun ne rahat häviää ja/tai b) miksei säästötili ikinä liho, niin tässä on ratkaisun avaimet. Ajattelin aiemmin budjetin olevan rajoittava, mutta säännöllisesti tehtynä siitä voisi tullakin mahdollistaja ja arjen helpottaja. Tuleeko tästä minulle tapa? Haluaisin vastata myöntävästi, mutta paikoin lyhytjänteisellä luonteella varustettuna tuuliviirinä, en lupaa mitään, en edes itselleni. Yritän tsempata kesäkuun loppuun asti, jonne vaatteiden shoppailukieltonikin ulottuu. Toisaalta olisi fiksua venyttää se Santiago de Compostelan reissun pituiseksi, jotta näkisin, kuinka paljon reissun valmistelu vie pätäkkää. Sen avulla voisin myös taata sen, että reissun jälkeen ei tarvitse murehtia, miten kauan kulujen kattaminen kestää.

Onko sinulla toimiva budjetti käytössä? Vai kartteletko sitä mielummin kuin harkitset? Niin tai näin, tätä se plan b taitaa tarkoittaa.

-Virpi

Onnistuneen pakkaspäivän resepti

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään kaikista vuodenajoista. Jokaisessa, kun on omat hyvät puolensa ja toisaalta neljän vuodenajan Suomessa on vain hyötyä, jos nauttii kaikista. Toisaalta elokuussa koittava Santiago de Compostelan reissu on myös hyvä syy totutella kävelemään, siinä suurin syy siihen, miksi kirmasin Lapakistoon vaeltamaan, vaikka pakkanen paukkui melkein parinkympin paikkeilla. Ohessa siis toimiva reseptini pakkaspäivän viettoon, itselleni se oli täydellinen.

Osa 1

Pataleipä uuniin, sillä eväsretkelle tarvitaan tuoretta leipää ja jostain syystä talvella pitää mielestäni pakata mukaan vaaleaa leipää ja juustoa.

Sekoita 7 dl jauhoja ja 1 tl kuivahiivaa keskenään

Mittaa joukkoon 4 dl reilusti lämmintä vettä

Anna kohota 12-22 tuntia kelmun alla, itse lykkäsin mikroon

Nosta taikina jauhoitetulle alustalle, nakkaa joukkoon siemeniä, älä vaivaa

Anna kohota liinan alla n 30 min

Laita pata uuniin 225 asteisiin

Lisää taikina ja paista 30 min

Ota kansi pois ja paista vielä 15 min

-> ota pois uunista ja syö!

Osa 2

Keitä termariin tulinen kanakeitto:

Kuullota valkosipuli kattilassa

Lisää 4,5 dl vettä + 4 dl kookosmaitoa

-> keitä hetki

Nakkaa joukkoon 1/2 paprika suikaloituna

Chiliä paloina ja jauheena...fiiliksen mukaan

400 g broilerinsuikaleita

Inkivääriä 1,5 cm pieneksi pilkottuna

Muutama tomaatti

Garam masalaa, kurkumaa ja persiljaa, ronskisti vaan!

Unohda vihreät pavut pakastimeen...ei niitä kukaan kaipaa :)

Osa 3

Ihastele kaunista pakkaspäivää kotipihassa ja odota, että sun frendi nappaa sut kyytiin.

Mun ihana kotikatuni <3

Osa 4

Reippaile luonnonpuistossa, nauti säästä, seurasta, auringosta, luonnosta...elämästä ja ihan kaikesta. Kirpeässä säässä yhdistelmä 9,5 km kävelyä, n 5 kiloa repussa lisäpainoa, lyhyt lounastauko ja yhteensä kolmen tunnin happihyppely tekee vaan hyvää.

Lounastauolla meinasi jäätyä näpit, mutta ruoka oli hyvää!

Voi näitä maisemia!

Luonnon kauneus on mykistävää

Tarpeeksi kerroksia päälle niin hymy ei hyydy :)

Osa 5

Nauti tee vasta kotona, ei jäädy näpit. Kylkiäisenä ihanaa raakakakkua, joka vie kielen!

Osat 6 & 7

Kuuma suihku ja tunnin päikkärit...ei kuvamateriaalia :)

Osa 8

Ystävä kylässä ja lautanen täyteen hyviä herkkuja. Jälkkäri meni niin vauhdilla, ettei ehtinyt edes kuvaa nappaamaan.

Salaattia, bataattia, kikherneitä ja vuohenjuustoa again

Osa 9

Haaveile pitkin päivää tulevasta lomareissusta ja fiilistele. Tarkoitus on muuten kirjoitella matkablogia valmisteluista ja sitten reissun päältä. Eka teksti on jo valmiina ystäväni Annen toimesta ja näin alkuun rustaillaan ajatuksia säännöllisen epäsäännöllisesti -> kaupungistacaminolle.blogspot.fi.

Osa 10

Älä tee enää yhtään mitään <3

-Virpi

Aarrekartan aika

Lähes vuosi sitten askartelin elämäni ensimmäisen aarrekartan. En juurikaan tiennyt sen tarkoitusta, mutta ajatus kuulosti niin kivalta, että olin ehdottomasti mukana. Siitä innostuneena ohjasin vastaavan illan parille ystävälleni ja olen hehkuttanut esikoistani kaikille. Nyt alkuperäinen porukka sai hieman vahvistuksia ja viiden naisen voimin lähdimme uusien haaveiden äärelle. Ensin katettiin kuitenkin pöytä koreaksi ja hyvä, että päästiin kuulumisten vaihtamisista eteenpäin. Vinkkinä sanoisin, että aikaa kannattaa varata kunnolla!

Nyt ei ollut quornia pastasta vaan mentiin pasta carbonaralla eli oodi pekonille!

Aarrekartan idea on suhteellisen simppeli. Lehdistä etsitään itselle mieluisia kuvia ja tekstejä. Ne muodostavat suuntaviivat tulevalle vuodelle. Näin karttakonkarina voin todeta, että kannattaa punnita tarkasti, mitä paperille liimaa. Sitä nimittäin saa, mitä tilaa. Esimerkiksi rakkauden kesä tuo rakkautta kesäksi, lentokoneet vievät sinut lähelle lentokenttää, tapailu johtaa pelkkään tapailuun, ei parisuhteeseen ja sitä rataa. Omasta "suunnitelmastani" on toteutunut suurin osa mm. varsin pian löytyi edulliset lennot New Yorkiin, työrintamalla tapahtui paljon uutta (enkä tajunnut asioiden liittyvän työrintamalle), sukelsin NLPn maailmaan, fiilistelin paljon, CrossFit näytteli merkittävää sivuroolia elämässäni, sisustin kotia ja ystävät olivat maamerkkejäni.

Oma kokemukseni on se, että karttaa ei juurikaan tee tietoisesti. Sitä löytää itselleen sopivia kuvia ja tekstejä, jotka yhtäkkiä muodostuvat miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Toki teemoja hakee myös tarkoituksella, mutta suosittelen hellittämään liiallisesta harkinnasta. Aarrekartta ei ole taikaa, teho perustuu siihen, että alitajunta alkaa työstää asioita ja usein päädyt niiden äärelle. Muista kuitenkin, että sinun on tehtävä asioiden eteen töitä ja annettava asioiden tapahtua.

On se vaan niin kivaa

Suosittelen kasaamaan kartan tekoa varten muutaman luottohenkilön. Sitten lehtiä, mielen mukaisen kartongin, saksia ja liimaa. Itse tekeminen on mukavaa, samalla tulee pohdittua elämää ja naureskeltua. Elämä ei ole kovinkaan ryppyotsaista aarrekartan äärellä. Kuvissa on hyvä huomioida se, että ihmisten kasvot kannattaa peittää tai liimata päälle oma naama. Jos näin ei toimi tulet useinkin törmäämään juuri siihen kuvassa näkyvään ihmiseen. Se taitaa olla se aarrekartan taikaosuus :)

Uusi karttani on hämmentävä. Se on varsin erilainen kuin olin ajatellut. Koti, talous ja onnellisuus ovat sen suurimmat teemat. Olisin halunnut siihen kuvia tulevasta Santiago de Compostelan reissusta, mutta sen rooli jäi minimaaliseksi. Siellä on vain pienen pieni kuva Madridista, josta seikkailumme alkaa ja tekstinpätkä vaelluksesta. Koska lennot on jo hankittu ja suunnitelmaa tehty niin ehkäpä tuo riittää. Ja mitä tulee muihin karttamerkkeihin niin jännää jännää, sen enempää en tässä vaiheessa sano.

-Virpi

Mikä ihmeen quorn?

Ennen eilistä en ollut ikinä kuullut quornista. Se on kasvisvalmiste, joka maistuu kanalta ja sitä voi käyttää kanan korvikkeena. Täytyy myöntää, että olin hyvin skeptinen, kun ystäväni hehkutti tekemäänsä avokadoquornpastaa. Päätin silti kokeilla, olinhan lupaillut lisääväni kasvisruokien osuutta ruokavaliossani. Reseptin voi kurkata Karoliinan blogista: www.rantapallo.fi/fromkaroliina.

Tästä se lähti...

1 pkt edamame-mungpapu-pastaa (täysin gluteiiniton hox hox!)

2-3 avokadoa, kolmas unohtui keittiönpöydälle

valkosipulia...laitoin paljon

suolaa, mustapippuria, chiliä

1/2 sitruuna

öljyä

ruukullinen basilikaa

ja tähän päädyttiin...

Quorn on sieniproteiinia ja tuote löytyy pakastealtaasta. Valitsin tuon palaversion, joka maksoi 3,99 € ja on kuin kanasuikaleet. Paistoin quornin paistinpannulla oliiviöljyn kera. Joukkoon nakkasin chilijauhetta ja suolaa, eikä se sitten muuta tarvinnutkaan. Täytyy sanoa, että tämä asettaa broilerin ostamisen ihan uuteen valoon. Kana on hyvää ja helppoa, mutta tässä kohdassa minäkin ärsyynnyn tehotuotannosta. Pitänee testata seuraavaksi se quornfile-vaihtoehto, jonka bongasin samalla ostosreissulla.

Taisi olla muuten eka kerta, kun vedin itseni ähkyyn kasvisruuasta eli sekin on mahdollista :)

-Virpi

Vegehaaste

Ystäväni on osallistunut Facebookissa alkunsa saaneeseen vegehaasteeseen. Ideana on noudattaa täysin vegaania ruokavaliota tammikuun ajan. Loistava kokeilu ja hyvä aloitus uuteen vuoteen. Näin kaikkiruokaisen lihansyöjän silmin koin pientä luomisen tuskaa kutsuttuani hänet luokseni syömään. Kasvisruokavalioitahan on monenlaisia, osa syö satunnaisesti kanaa, osa pitää kalan ruokavaliossaan ja moni sallii mm. munat ja maitotuotteet. Pisimmilleen vietynä vegaani ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita esim. nahkaa.

Halusin kuitenkin kunnioittaa ystäväni päätöstä, olenhan itse tapaus, joka syttyy milloin mistäkin ja oma lähipiirini on saanut siitä osansa. Pienen pähkäilyn jälkeen lautaselle eksyi salaattia, bataattia ja kikhernektä, paksun balsamicokastikken kera. Omalleni päätyi vielä vuohenjuustoa, koska aatteeni on herkuttelevan kaikkiruokainen. Ensimmäinen reaktioni oli vau, miten värikästä ruokaa. Pieni vaihtelu omiin tottumuksiin teki hyvää, etenkin siksi, että rakastan kasviksia...siis lihan lisäksi.

Keskustelimme ystäväni päätöksestä pitkään ja siinä sivussa vakuutuimme molemmat sen hyödyistä. Hän on suunnattoman innostunut uusista resepteistä, viihtyy entistä paremmin keittiössä, kokee olonsa virkeäksi ja voi kaikin puolin hyvin. Huomioitakoon, että ensimmäinen ajatus vegaaniruokavaliosta oli ollut "tylsä, hankala ja kamala". Eettiset arvot tuntuivat myös painavan vaakakupissa ja ekologinen puoli nousi myös esille, niitä jokaisen olisi hyvä punnita.

Jäin pohtimaan omia ruokailutottumuksiani. Pelkkä ajatus lihasta, kalasta ja kananmunista luopumisesta tekee pahaa. Sen sijaan tulin siihen tulokseen, että voisin lisätä kasvisten määrää. Voisin kokeilla ystäväni hyväksi havaitsemia reseptejä ja soveltaa niitä omaan arkeeni sekä jääkaapin sisältöön sopiviksi. Kokkailen sitten satunnaisesti lihaa ja valitsen liha-/kalavaihtoehtoja työmatkoilla. Tämän päätöksen jälkeen marssin toki huitelemaan jättikokoisen jauhelihapizzan naamaani eli viherpiiperrykseen on valovuoden pituinen matka.

Kun on motivaatiota, intoa ja tavoite, ei mikään ole vaikeata tai ylitsepääsemätöntä. Silloin haasteet ovat vain ratkaistavia asioita, on kyse sitten ruokavaliosta, liikuntalupauksesta tai ihan mistä vain. Mieti, mikä on sinun juttusi, heittäydy siihen ja nauti matkasta!

-Virpi

PS: Kikherneiden joukkoon lorautin oliiviöljyä, ripottelin paprikajauhetta, garam masalaa, chilijauhetta ja jeeraa. Kypsennys uunissa grillivastuksen alla, lämpöä noin 225 astetta ja aikaa about 15-20 minuuttia. Bataatit kypsyy siinä sivussa, nappasin ne hieman aiemmin pois.

Aina mulle käy näin...

Oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon meillä on uskomuksia? Uskomus on asia, johon me uskomme ja joka usein rajoittaa meitä. Se voi olla negatiivinen ja myöskin positiivinen, eteenpäin puskeva voima. Omia uskomuksiani ovat mm. seuraavat:

- Olen huono pakkaamaan.

- En osaa pitää kaappeja järjestyksessä (nykyään muuten osaan).

- Olen huono matematiikassa.

- Olen onneton tekniikan kanssa.

- Asioilla on tapana järjestyä.

- Toimin parhaiten tiukan paikan tullen.

- Selviän tästäkin.

Uskomus: Lahti on hyvä kaupunki elää.

Jotta pystyt tunnistamaan omia uskomuksiasi annan vinkin siitä, että ne on usein muotoiltu usein tyyliin:

Aina mulle käy huonosti.

Mulle ei tapahdu ikinä hyviä asioita.

Minulla ei ole itsekuria.

En ole liikunnallinen.

Olen huono aamuihminen.

Olen itse päässyt uskomusten maailmaan NLP practitionerin opinnoissa. Sen jälkeen olen tunnistanut omiani, hymähdellyt muiden uskomuksille ja pohtinut niiden vaikutusta. Esimerkiksi uskomukseni pakkaamisen osaamattomuudesta saa minut lykkäämään matkalaukun pakkaamista viimeiseen asti joka kerta. Todellisuudessa olen hyvä suunnittelemaan ja näppärä viikkaamaan. Mitä enemmän tähän maailmaan pääsee käsiksi, sitä paremmin rajojaan voi rikkoa. Kysy siis itseltäsi (ja läheisiltäsi): "Ainako?", "Eikö ikinä?" ja muita tarkennuksia totuuden selvittämiseksi.

Tänään käsittelimme samaa asiaa töissä. Meillä oli kokopäivän valmennus, jota veti työpaikkapsykologi. Oli kiva pureksia aihetta kollegoiden kanssa, miettiä millaisia uskomuksia työympäristössämme on sekä kuinka ne estävät tai edistävät meitä. Voimme jatkossa keskittyä positiivisiin uskomuksiin ja ruokkia niitä ympärillämme. NLP:ssä olemme harjoitelleet positiivisen uskomuksen juurruttamista itseemme. Siten voimme vahvistaa itseämme ja antaa hyvien asioiden piristää mieltämme. Uskomuksia ei kuitenkaan kannata pelätä tai vältellä. Ihmismieli on sellainen, se punoo "juoniaan" eli ajatusketjuja puolestamme. 

Mutta jälleen kerran, kannattaa ajatella, mitä kannattaa ajatella! Sekin voi muuten olla uskomus :)

-Virpi

Lunta, teetä ja joogasalin lämpöä

Varauduin lumisateeseen perumalla työmatkan Helsinkiin. Sen sijaan laitoin tassua toisen eteen ja kävelin Lahden toimistolle, koska taisin täälläkin tehdä jonkin sortin lupauksen hyötyliikunnan lisäämisestä. Olin oikeastaan aika pettynyt, kun paljon puhuttu lumikuuro ei ollut ehtinyt näille leveysasteille. Onneksi luontoäiti teki tiukasti koko pitkän päivän töitä ja niin minun ihana kotikaupunkini Lahti verhoutunui valkoiseksi.

Talveen ja lumeen voi suhtautua kahdella tavalla, inhoamalla tai rakastamalla. Tuo ensimmäinen vaihtoehto on ilmeisen yleinen (ja valitettava) aikuisväestössä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan jälkimmäistä, olet osannut sen lapsenakin, joten anna sille uusi mahdollisuus. Työpäivän päätteeksi fiilistelin kävelemällä kotiin keskustan kautta ja investoin samalla teenautintoon. Kun lumi tuiskuaa ja pakkanen paukkuu, on ihanaa nautiskella kupillinen kuumaa. Pari ystävääni on kehunut Kusmiteen taivaisiin, joten olihan sitä nyt sitten kokeiltava. Ihanat irtoteet säilyvät kahviaddiktilla takuuvarmasti kevääseen asti...enkä nyt välttämättä puhu tästä vuodesta. Lahtelaisille tiedoksi, että näitä herkkuja löytyy Rautatienkadulla sijaitsevasta Petit Saint Louis -kaupasta...psst sinne meen sitten joskus vaateostoksillekkin tai ainakin hypistelemään.

Illaksi kiirehdin vielä joogasalin hellään huomaan, joka on ihana kontrasti talven keskellä. On mahdotonta kuvailla, miten ihanalta liike ja lämpö tuntuivat. Kun huolehtii sopivasta työn, levon ja liikunnan tasapainossa on helppo suhtautua eri asioihin, vaikkapa lumimyrskyyn. Silloin asiat ovat vain asioita, eikä niitä murehdi turhaan. Tunnin jälkeen voi vielä fiilistellä tulevaa Santiago de Compostelan reissua saunan lauteilla.

Miten sinun luminen päiväsi sujui? Myöhästyitkö töistä tai venyikö kotimatkasi? Vai kiirehditkö pulkkamäkeen tai vaihdoit kuntosalin lumitöihin? Tärisitkö kylmästä vai kääriydyitkö lämpimään? Haaveiletko kesästä vai nautitko talvesta? Niin tai näin nautitaan neljästä vuodenajasta, joista voimme nauttia. Ja aivan varmasti kevätkin on matkalla.

-Virpi

Saa ostaa kukkia

Olen ottanut taloudellisen tammikuun tosissani. Suurin huomioni kiinnittyy kauppareissuihin, jotka ovat olleet kompastuskiveni aiemmin. Yritän ostaa vähemmän ja olen tarvittaessa ilman (kääk, mikä ajatus!). Käyn myös tarpeen vaatiessa useammin kaupassa eli heräteostosten määrä on oltava minimissä. Ennen kauppareissua mietin, mitä todella tarvitse ja kirjoitan ne listaan. Näin alkuun listaan on kirjoitettu myös, "osta vain listalla olevat tuotteet", ettei vaan pääsisi unohtumaan :)

Alku on sujunut hyvin ja jopa helposti. Kaupassa on vain outoa käydä, kun sieltä ei raahaa kassitolkulla tavaraa. Kun listan tuotteet ovat korissa, pyörin vielä hetken hölmönä hyllyjen välissä ja ikäänkuin etsin jotain, mitä vielä pitäisi hankkia. Sääntö on kuitenkin ehdoton, vain listalla olevat tuotteet saa ostaa. Osan kohdalle on myös laitettu tarkennus esim. rucolaa, jos se on hyvää. Liian useinhan osa kasviksista on talviaikaan luokattoman huonolaatuisia, eikä niihin kannata tärvätä rahojaan.

Tänään listalla luki, saa ostaa kukkia. En nimittäin aio luopua kaikesta, eikä tarkoitus ole opetella miksikään äärimmäiseksi penninvenyttäjäksi. Kävin myös lomapäiväni kunniaksi ulkona syömässä, sillä kaikesta ei voi luopua. Sama kukkien suhteen, jos ilahdun ja nautin niistä, niin eikös niitä silloin saa ostaa hyvillä mielin? Onneksi vastaan tuli ihastuttava tulppaanikimppu, joten kukat sai ostaa. Tiedän, että liiallisuuksiin vietynä homma lähtisi lapasesta ja seuraisi totaalinen tuhlausreissu eli näillä jatketaan, pienillä myönnytyksillä. Loppuken lopuksi viiden euron kukkakimppu on aika pieni hinta hyvästä mielestä ja kodin kaunistamisesta.

Tänään listalla oli sellaisia tuotteita, että jouduin käymään kolme kauppaa läpi, saadakseni kaikki. Mietin siinä samalla, että ruokaostoksissa on hyvä muistaa logistiikan perusteet. Varoja ei kannata kiinnittää varastoon ja pilaantumisen välttämiseksi tulisi muistaa fifo-periaate (en olisi muuten uskonut muistavansa moisia kouluajoilta) eli first in first out. Kuinkahan monessa kotitaloudessa tämä tuottaa ongelmia? Sen lisäksi on hyvä tuntea markkinat ja tietää, mistä saa parhaan hinta-laatusuhteen. Jokainen meistä toimii oman/perheensä ostajana eli perusasiat on hyvä pitää mielessä.

Uusia hankintoja tehdessä olisi muistettava, että tasapaino säilyy vain, jos samalla luopuu jostain vanhasta. Ostin työkaveriltani ison seinäkellon, josta olen hetkisen haaveillut ja päätin kaivaa rahat omia varastojani kaivelemalla. Vastaus löytyi kirjahyllystä, pientä luopumisen tuskaa piti tosin tehdä. Lopputulos on kympin plussalla ja tavaratasapaino on 1-12 eli varsin hyvä suhdeluku. Kello voi siis muuttaa meille puhtaan omatunnon kera :)

Varsin usein puhutaan ostamisen tuottamasta mielihyvästä. Myönnetään, uutta on aina kiva saada, mutta materian tuottama ilo on turhan lyhytaikainen. Oma projektini on osoittanut jo nyt sen, että myös ostamatta jättäminen ja tarkka harkinta voivat olla voimaannuttavia. Melkein tuuletin tänään, kun totesin kolmen kaupan taktiikan maksaneen vain 30 euroa eli aika vähän. Jokaisen kauppareissun jälkeen myös kiitän itseäni ja päättäväisyyttäni, jotta taloudellinen tammikuu jatkuisi läpi vuoden ja saisin muutettua tapojani pysyvästi. Aika näyttää, kuinka käy.

-Virpi

Mitä vuosi 2016 tuo tullessaan?

Mietin eilen, mikä on asia, mitä en tiedä. Niitä lienee montakin tai siis miljoonia, mutta yksi on se, etten tiedä, mitä vuosi 2016 tuo tullessaan. Vuosi on vanhentunut vasta reilun viikon verran ja edessä on lukemattomia kokemuksia. Se tuo mukanaan uusia ihmisiä, hienoja hetkiä, oivalluksia, takapakkeja, surun kyyneleitä, hämmentäviä hetkiä, riemua, naurua...ihan kaikki on mahdollista.

Vaikka olen määritellyt itselleni tavoitteita mm. työn, säästämisen, kulutustottumusten ja hyvinvoinnin saralla, en varsinaisesti odota mitään. Ne ovat tapani kulkea matkaa nimeltä elämä ja vuosi 2016. Olen poiminut reppuuni työkaluja ja keinoja, mutta tähyilen ympärilleni uteliaana. Olisikohan tuolla jotain, mistä en ole kuullutkaan, enkä osannut edes haaveilla? Jotain, joka odottaisi juuri minua...kenties.

Tämän vuoden piti olla NLPn sävyttämä. Olin haaveillut siitä, että pomppaan präkkäristä masteriin ja kiirehdin edelleen trainer-ohjelmaan (NLPssä on siis kolme isoa koulutusporrasta: practitioner, master ja trainer). Halusin suorittaa tien pikavauhtia ja päästä maaliin muita nopeammin. Sitten tuli hämmentävä oivallus siitä, että pitääkin jarruttaa. NLP on osa elämää, tapa ajatella, ihmetellä ja ymmärtää, se ei ole tapa suorittaa eikä päteä. Sillä matkalla ei ole valmis koskaan ja se joka luulee olevansa, on pahasti eksyksissä.

Tuskanhikeä valuen soitin äsken ilmoittaakseni peruutuksesta. Hävetti ja nolotti, sopersin jotain typerää, enkä tiennyt kuinka käyttäytyä. Ja minähän olen tehnyt vuosia puhelimessa töitä, osallistun viikoittain puhelinpalavereihin ja olen muutenkin (ainakin tässä tapauksessa) järkevä ihminen. Silti tiesin tekeväni oikean päätöksen, kun jäin asemalle, enkä pompannut junaan. Ehdin perille Z-junallakin, joten Pendolino saa mennä tuhatta ja sataa ilman minua. Vuosi 2016 opettaa minulle heti alkumetreillä pysähtymistä ja itseni kuuntelemista.

Se, mitä haluan sanoa, on se, että katso maailmaa avoimin mielin. Kaikki vastaan tulevat asiat eivät ole kivoja, joskus selkä meinaa katketa, mutta ikäväkin asia voi johdattaa parempaan huomiseen. Tein ystävälleni NLP-harjoituksen, jossa hän pohti tavoitteitaan ja tulevaisuutta. Kun matkaa tehtiin eteen- ja taaksepäin, heräsi ajatus siitä, että pari ikävää asiaa olivatkin johtaneet oikealle tielle. Usein syy-seuraussuhteet näkee myöhemmin ja ympyrä sulkeutuu. Ehkäpä minäkin ymmärrän vasta myöhemmin, miksi pakitin haaveitteni toteutumisen suhteen.

Oivalluksia viikkoosi,

Virpi

Intuitio matkaseurana

Jäin miettimään matkaa, sen suunnittelua ja matkalla olemista lainattuani Coelhon kirjan Pyhiinvaellus. Jokin minussa sanoi, että kaikki ei ole kunnossa. Se ei liittynyt millään tavalla tulevaan Santiago de Compostelan reissuun, vaan johonkin, mikä oli läsnä juuri nyt. Pari päivää kummastelin tunteitani ja yritin tulkata sisältäni kumpuavaa viestiä. Yhtäkkiä kalenteriin merkityt viikonloput ahdistivat, halusin sulkeutua omaan rauhaan, tunsin itseni voimattomaksi ja pelkkä ajatus kiirehtimisestä huimasi päätä. 

Lauantaiaamuna ymmärsin, mitä alitajuntani halusi sanoa. Tajusin, että pitkään odottamani NLP Master -valmennus tulisi liian nopeasti. En ehtinyt nauttia matkasta, podin matkapahoinvointia ja päätä huimasi. Minun olisi siis painettava jarrua, hidastettuva tahtia ja luotettava siihen, että matka oli määränpäätä tärkeämpi. Kesken aamukahvin sanoin sen ääneen, "minä en ole valmis", minun pitäisi perua menoni välittömästi. Olin hämmentynyt, miten tässä nyt näin kävi?

Oliko pelolla jotain tekemistä täyskäännöksen kanssa? Ei, en pelännyt uuden oppimista, uusia ihmisiä tai mitään muutakaan. Jopa kurssimaksu oli melkein kokonaan säästössä eli taloudellisia huoliakaan ei ollut. En vaan ollut valmis mennään eteenpäin. Onneksi suuntasin hämmästykseni kanssa NLP viikonloppua kohti ja kerroin huoleni ihanalle NLP valmentajalleni, Tuuli Paltemaalle. Olin niin pettynyt ja häpeissäni. Onneksi Tuuli ymmärsi tilanteeni, kehotti hidastamaan ja nauttimaan matkasta. Hitaasti olo alkoi taas tasaantua, huoli poistui takaraivosta ja nautin maisemista, minulla ei ollut enää kiire minnekään, vaan rauha olla juuri siinä hetkessä.

Kuinka usein sinä olet kuullut alitajuntaasi? Onko sen viestit välillä vaikeita ymmärtää? Onko se ohjannut oikeaan vai oletko vaientanut sen äänen? Kaikki viisaus, jota tarvitsemme, on sisällämme. Joskus siihen luottaminen on vain niin kovin vaikeata. Kaikkia asioita ei tarvitse perustella järjellä, tunne on aina oikeassa ja siihen on helpompi sitoutua kuin faktoihin.

Nautitaan matkasta!

Virpi

Pakkasen purema

Olen ilmeisesti siitä erikoinen tapaus, että paukkuvat pakkaset eivät pilaa päivääni, päinvastoin. Kaiken tämän kylmän kauneuden kohdalla on muutamia asioita, jotka lämmittävät mieltä. En oikein tiedä miksi, mutta pakkasreseptini on: itsetehdyt sämpylät + keittoa + sopivasti ulkoilua.

Sämpylät on mun pravuuri, aina niin herkullisia!

Kylkeen vähän hernekeittoa sipulilla ja sinapilla höystettynä :)

Siinä sivussa on ihanaa odottaa kesän lomareissua, vapautta, lämpöä ja uusia kokemuksia. Kunnon reissufiiliksen rakentamiseksi kipitin säätä uhmaten kirjastoon ja etsin Paolo Coelhon kirjan Pyhiinvaellus käsiini. Se kertoo Santiago de Compostelasta eli tulevasta "pyhiinvaellusmatlastamme". Suunnitelmissa on muuten reissublogin perustaminen ja heti, kun se näkee päivänvalon, kerron tarkat koordinaatit myös täällä.

Pyhiinvaellus ja fiilistely voi olkaa <3

Ja hei, kyllä se valo, lämpö ja aurinko palaavat tännekin. Nautitaan nyt kirpeistä talvikeleistä ja niiden mukanaan tuovista mielihaluista. Olin ihan unohtanut miten hyvää, helppoa ja halpaa ruokaa hernekeitto onkaan. Taidan pyöräyttää uudet rokat tulille heti ensi viikolla.

-Virpi

PS: Blogiarvonta on suoritettu ja voittajalle ilmoitettu!