torstai 21. tammikuuta 2016

Maalari on irti

Kouluaikoina maalasin ja piirsin jatkuvalla syötöllä. Aikuisuuden kynnyksellä unohdin intohimoni, sillä siitä ei tullutkaan ammattiani. Kaikki nämä vuodet haaveilin siveltimiin tarttumista, isoista papereista ja kauniista väreistä. Taideterapian jälkeen (tästä löytyy postaus joulukuulta) ajatus ei jättänyt enää rauhaan. Miksi himmailin suotta, enkä toteuttanut haavettani?

Selailin aikani nettikauppoja, tutkailin maaleja ja pohdin papereita. En halunnut aloittaa liian vaativasta, joten tilasin sormivärejä ja mahdollisimman isoja papereita. Halusin taas nähdä, kuinka värit tekevät taikojaan. Halusin olla huoleton maalari, joka purkaisi tunteensa paperille ja nauttisi käsiensä jäljistä. Ja voi sitä riemua, kun raahasin uudet leluni kotiin.


Niin minä maalasin ilon karnevaalin. Äiti näki paperilla amerikkalaisen joulukuusen, ystäväni arveli agression vallanneen mieleni ja kolmas arveli koiran oksentaneen makkaraperunoita. Ei ole helppoa olla väärin ymmärretty maalari, mutta kritiikistä viis luovuuteni on päästetty irti. Eikä aikaakaan, kun alkoin haaveilemaan paremmista väreistä. Kunhan leikin aikani, aion hankkia kunnolliset akryylivärit ja panostan laadukkaisiin maalausalustoihin. Saatoin unohtaa haluni luoda ja leikkiä väreillä vuosiksi, mutta nyt pidän sen elossa!

-Virpi

Ei kommentteja: