Valmennuksen aikana olen tutkinut itseäni suhteessa eri ihmisiin ja hakenut ratkaisuita mieltä painaneisiin työasioihin. Olen tunnistanut minua rajoittavia uskomuksia, muuttanut haitallisia hyviksi ja juurruttanut itseeni uusia & parempia. On tutkittu pelkoja, tehty aikamatkoja, unelmoitu ja etsitty työkaluja. NLPn ansiosta olen muuttanut suhtautumistani materian hankkimiseen, oppinut kärsivällisyyttä uusien työjuttujen opettelussa ja yhtä jos toista. Oikeastaan vain mielikuvitus ja rohkeus ovat ainoat rajat eli kaikkea voi kokeilla.
Moni on kysynyt olenko hurahtanut NLPhen. Riippuu varmaankin hurahtamisen määritelmästä ja tulkitsijasta. Uskon siihen, että positiivinen ajattelu kannattaa, kaikki asiat selviävät ja ajatuksen voima on valtava, olenko siis hurahtanut, päätä itse. En silti pidä NLPtä maailman suurimpana viisauksena (onkohan sellaista olemassakaan?), mutta sen ansiosta asia kuin asia on helpompi, eikä siitä ole ikinä haittaa. Näen NLPtä kaikkialla ja ilahdun aina sen läsnäolosta. En (tietääkseni) yritä pakottaa muita samaan muottiin, mutta huomaan, ettei oma ymmärrykseni meinaa aina riittää toisenlaiseen ajattelutapaan. Se taas ei kerro mitään NLPstä vaan minusta, oma ymmärrykseni on vasta matkalla eli oppimisprosessini on keskeneräinen. NLP opettaa ennenkaikkea suvaitsevaisuutta, ymmärrystä ja lempeyttä.
No entäs jatkossa? Marraskuussa olin menossa kovaa vauhti eteenpäin. Ilmoittauduin seuraavalle etapille eli Masterille, mutta tammikuussa tein äkkijarrutuksen. Halusin aikaa sulatella oppimaani ja totesin, ettei tällä matkalla kiire olekaan se juttu, halusin edetä rauhassa. Aion kerrata oppimaani, pohtia sen hyödyntämistä arjessani ja työssäni. Suunnitelmissa on myös käydä kertaamassa toisen präkkäriryhmän mukana tai ehkäpä hautaan kaiken hetkeksi...ken tietää. Ja sitten, kun aika on kypsä, jatkan matkaani seuraavaan NLP Masteriin. Ja toivottavasti näen NLPtä jatkossakin kaikkialla.
Onnellinen reppureissaaja
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti