Onko paha vain pahaa vai koituuko siitä sittenkin hyvää?

Eräs kollegani teki minuun tänään suunnattoman vaikutuksen, kun keskustelimme eräästä työprojektista ja juttu ajatus hieman sivuraiteilleen. Hän kertoi kärsineensä lapsesta lähtien julkisista esiintymisistä. Sen takia uravalinnoissa lukio ja kauppaoppilaitos olivat täysin poissuljettuja, koska niissä pidetään esitelmiä. Pelon takia opiskelupaikkaa ei löytynyt ja hän päätyi maailman kamalampaan paikkaan, työskentelemään kioskiin.

Kioski oli nuorelle, esiintymisiä pelkäävälle kova pala. Se ravisutti ja pelotti, mutta epämukavuusalueelle pakottaminen saikin hyvää aikaiseksi. Hän huomasi olevansa hyvä ihmisten kanssa ja uskaltautui tekemään rohkeita päätöksiä elämässään. Tänään takana on lähes parikymmentä vuotta esimiestehtävissä. Oli helposti aistittavissa, että elämä oli koulinut hänestä ihmisläheisen johtajan, joka välitti alaisistaan ja koko työyhteisöstään. Hän tekee hartiavoimin töitä sen eteen, että yrityksemme on parempi työpaikka meille kaikille sekä parempi yhteistyökumppani asiakkaillemme, ei ihan pieniä juttuja.

Keskustelimme samalla työuupumisesta ja kuinka heikoille se voi viedä. Ja kuinka pitkä tie uupuneella on takaisin pirteäksi omaksi itsekseen. Mutta kuinka paljon siitä voikaan oppia ja kehittyä siten entistä paremmaksi, kun oppii näkemään elämän toiset kasvot. Heikkouden hetkellä ymmärtää vahvuuden merkityksen ja oppii suojelemaan itseään. Sen myötävaikutuksesta aistit terävöityvät ja huomaa ympärillään niitä, jotka ovat katkeamispisteessä. Voi ollakin jatkossa se, joka neuvoo hidastamaan ja ohjaa reitiltä eksyneen oikeaan suuntaan.

Kotimatkalla jäin miettimään, kuinka usein elämän suurin kriisi voikin olla parasta ikinä. Paha ei siis olekaan niin paha, vaan siitä voi koitua parasta ikinä. Jos mietin omia elämäni kivikkoja, eroa ja läheltä-piti-burnouttia, ovat ne käynnistäneet enemmän hyvää kuin pahaa. Ne ovat tehneet minusta paremman ihmisen, auttaneet katsomaan omaa nenääni pidemmälle ja antaneet uskallusta tehdä elämässä rohkeita päätöksiä. Oikeastaan en edes muistele niitä pahalla vaan hyvällä ja jopa kiitän elämääni niiden kohtaamisesta.

Myös pienempi paha voi olla kokonaisuuden kannalta hyvä. Pakkasen takia juna oli tänään myöhässä mennessä ja tullessa. Aamulla oli vain seisomispaikkoja, joten eipähän tullut istuttua koko päivää. Kotimatkan viivästyttyä jouduin perumaan illan treenit, joten pystyn paikkaamaan omia energiatasojani. Ehkäpä kehoni kaipaa pitkäksi venyneen päivän jälkeen enemmän rauhoittumista kuin repimistä. Jos jollekin asialle ei voi mitään, niin sille, miten annat sen vaikuttaa mielialoihisi, sen sijaan voit. Koita siis muistaa, että jokainen paha tuo jotain hyvää ja koita löytää se, vaikka kuinka kiukuttaisi.

-Virpi

Ja hei tulppaanikausi on muuten täällä eli kevät on jo matkalla <3