Mihin käytät aikasi?

Ajankäyttö on mielenkiintoinen asia. Aika usein moni puhuu kiireestä ja siitä, ettei jotain ehdi tai jaksa. Kun omaa ajankäyttöä tutkii tarkemmin on hyvä miettiä, onko se synkronoitu arvojesi kanssa. Käytätkö aikaasi siihen, mitä rakastat, pidät tai arvostat? Vai teetkö jotain, koska "niin kuuluu tehdä" ja "koska on pakko". Jos nyökyttelet jälkimmäisten kohdalla niin pysähdy hetkeksi. Oletko tyytyväinen nykyiseen? Jos kuolisit kuukauden päästä, olisitko ylpeä siitä, kuinka aikaasi kulutit?

Pohdin perjantaina, mitkä ovat arvojani ja peilasin niitä arkeeni. Mietin myös, mitä pitää lisätä ja mitä vähentää, jotta tilanne harmonisoituisi. Ensimmäisenä listalle taisi tulla perhe ja ystävät. Mietin myös käytänkö aikaani tarpeeksi läheisiini. Joo ja ei, joka viikko järjestän aikaa jollekin ystävälleni. Jonkun kanssa näen harvemmin ja pakko myöntää, että soittamalla yhteyden pito on jäänyt todella harvinaiseksi. Onneksi whatsapp ja Facebookin messenger on keksitty. Vanhempia tulee nähtyä vaihtelevasti ja landereissuista taidan luistaa helpostikin, kun agendalla on liiaksi asioita...oho! Siskoani näen varmaan eniten eli sisarussuhteeseen pistän eniten aikaani.

Vietin vuoden ensimmäisen sunnuntain kolmen opiskeluajoilta löytyneen ystäväni kanssa. Vuosien vieriessä olen huomannut, että hetkinen, nämä kultaakin kalliimmat ihmiset ovat kulkeneet rinnallani puolet elämästä. Tällaisiin ystäviin haluaa panostaa ja heidän kanssa vietetty aika on ajankäyttöä parhaimmillaan. Päätettiin tehdä tapaaminen kaikille helpoksi, joten toimittiin nyyttäriperiaatteella. Yksi toi keittoa, toinen salaattia, minulle jäi leipä ja neljännelle jälkiruoka. Kenenkään ei tarvinnut siis rehkiä liiaksi keittiössä (vaikka mää kyllä nautin moisesta), helppo homma!

Elämäni ensimmäinen pataleipä - suosittelen!

Kun kotini taas tyhjentyi, olin tyytyväinen. Päivä oli, mitä mukavin ja jokainen ehti kertoa ne omat päivän polttavat. Yhdessä asioihin saa perspektiiviä ja toisaalta on kiva höpötellä asioita maan ja taivaan väliltä. On myös tärkeätä tietää, että niitä olkapäitä, joita vasten voi tarvittaessa itkeä, löytyy useampia. Vastaavasti hyvät asiat ovat entistä parempia jaettuina. 

Vahva veikkaus, että sosiaaliset suhteet löytyvät lähes jokaisen arvolistalta. Sen sijaan liian usein niihin laitettu aika on ristiriidassa toiveiden kanssa ja se, ettei ehdi on kyllä usein pelkkä tekosyy. On varsin harmillista, että vanhanajan kyläilykulttuuri on lähes kuollut. Enää ei poiketa yllätysvisiitille vaan tapaamiset sovitaan hyvissä ajoissa. Sen lisäksi kyläilyssä on hyvä muistaa vuoroin vieraissa periaate. Yleensä matka meiltä teille on yhtä pitkä kuin teiltä meille. Koska aikataulutus on haaste, kannattaa siihen panostaa. Etenkin isomman porukan tapaamiset ovat välillä kiven alla. Silloin on hyvä sopia treffit hyvissä ajoissa. Meidän jengillä on pari uutta tapaamista kalenterissa valmiina eli ennen kevätkautta nähdään takuuvarmasti.

Itsekin olen laiska näkemään ketään viikolla. Silloin työ ja harrastukset valtaavat kalenterin. Tosin jos joku tulisi minun luona käymään niin silloin se voisi onnistuakin. Noh onneksi viikonloput on keksitty!  Jos ystävien tapaamisesta laistaa liian usein, alkaa kutsutkin harventua. Sitten, kun sitä ystävää kaipaisi, voi paras yhteys ollakin kadonnut ja se on surullista. Varmista siis paikkasi ja panosta ystävyyteen. Hyvien ystävien kanssa laatu korvaa määrän ja voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäi. Sitä  arvostaa itse eniten, sen sijaan syyllistäminen on kauheinta. Mitäpä jos sinäkin panostaisit vuonna 2016 perheeseesi ja ystäviin? Lupausten ei tarvitse olla aina luopumista tai asioiden muuttamista. Ja parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia.

Ystävyydelle <3

Virpi

Leidit harmaissa paidoissa ja värikkäissä tunnelmissa :)

PS: Muistutan vielä blogin tykkää ja jaa synttäriskabassa. Tarkemmat speksit kahdessa aiemmassa postauksessa.