Mitä vuosi 2016 tuo tullessaan?

Mietin eilen, mikä on asia, mitä en tiedä. Niitä lienee montakin tai siis miljoonia, mutta yksi on se, etten tiedä, mitä vuosi 2016 tuo tullessaan. Vuosi on vanhentunut vasta reilun viikon verran ja edessä on lukemattomia kokemuksia. Se tuo mukanaan uusia ihmisiä, hienoja hetkiä, oivalluksia, takapakkeja, surun kyyneleitä, hämmentäviä hetkiä, riemua, naurua...ihan kaikki on mahdollista.

Vaikka olen määritellyt itselleni tavoitteita mm. työn, säästämisen, kulutustottumusten ja hyvinvoinnin saralla, en varsinaisesti odota mitään. Ne ovat tapani kulkea matkaa nimeltä elämä ja vuosi 2016. Olen poiminut reppuuni työkaluja ja keinoja, mutta tähyilen ympärilleni uteliaana. Olisikohan tuolla jotain, mistä en ole kuullutkaan, enkä osannut edes haaveilla? Jotain, joka odottaisi juuri minua...kenties.

Tämän vuoden piti olla NLPn sävyttämä. Olin haaveillut siitä, että pomppaan präkkäristä masteriin ja kiirehdin edelleen trainer-ohjelmaan (NLPssä on siis kolme isoa koulutusporrasta: practitioner, master ja trainer). Halusin suorittaa tien pikavauhtia ja päästä maaliin muita nopeammin. Sitten tuli hämmentävä oivallus siitä, että pitääkin jarruttaa. NLP on osa elämää, tapa ajatella, ihmetellä ja ymmärtää, se ei ole tapa suorittaa eikä päteä. Sillä matkalla ei ole valmis koskaan ja se joka luulee olevansa, on pahasti eksyksissä.

Tuskanhikeä valuen soitin äsken ilmoittaakseni peruutuksesta. Hävetti ja nolotti, sopersin jotain typerää, enkä tiennyt kuinka käyttäytyä. Ja minähän olen tehnyt vuosia puhelimessa töitä, osallistun viikoittain puhelinpalavereihin ja olen muutenkin (ainakin tässä tapauksessa) järkevä ihminen. Silti tiesin tekeväni oikean päätöksen, kun jäin asemalle, enkä pompannut junaan. Ehdin perille Z-junallakin, joten Pendolino saa mennä tuhatta ja sataa ilman minua. Vuosi 2016 opettaa minulle heti alkumetreillä pysähtymistä ja itseni kuuntelemista.

Se, mitä haluan sanoa, on se, että katso maailmaa avoimin mielin. Kaikki vastaan tulevat asiat eivät ole kivoja, joskus selkä meinaa katketa, mutta ikäväkin asia voi johdattaa parempaan huomiseen. Tein ystävälleni NLP-harjoituksen, jossa hän pohti tavoitteitaan ja tulevaisuutta. Kun matkaa tehtiin eteen- ja taaksepäin, heräsi ajatus siitä, että pari ikävää asiaa olivatkin johtaneet oikealle tielle. Usein syy-seuraussuhteet näkee myöhemmin ja ympyrä sulkeutuu. Ehkäpä minäkin ymmärrän vasta myöhemmin, miksi pakitin haaveitteni toteutumisen suhteen.

Oivalluksia viikkoosi,

Virpi