Erotatko tarpeen ja halun?

Keskustelin eilen ystäväni kanssa rahasta, sen käytöstä ja lähinnä katoavaisuudesta. Olimme molemmat hieman kyllästyneitä omiin rahankäyttötottumuksiimme ja kaipasimme muutosta. Tunnistimme yhden erittäin merkittävän tekijän, joka näytteli pääosaa tyhjän lompakon tähdittämässä näytelmässä - halun! Varsin usein, sitä tekee hankintoja "koska mä haluun" periaatteella. Silloin tarve menettää merkityksensä, kauppalasku saa turhaa täytettä ja lopputulos kuukauden päättyessä onkin jo aika kaoottinen.

Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin niin halun ja tarpeen erottaminen ei ole helppoa. Tätä voi sitten tutkiskella eri asioiden esimerkiksi laihduttamisessa ja liikunnan suhteen. Menet väsyneenä ruokakauppaan ja milloin nappaat mukaasi hedelmiä, varmuuden vuoksi vielä vähän enemmän tuota ja tuota, hyvää juustoa, ihania leikkeleitä ja sitä rataa. Ettei vaan loppuisi kesken ja tarvitsisi käydä liian nopeasti uudella kauppareissulla. Tapahtuuko tätä teillä vai kuulostaako ihan vieraalta?

Kävin eilen kaupassa ja vannotin itseäni ostamaan vain listatut tavarat. Valitsin kauppakeskuksen yhteydessä olevan kaupan, koska sinne oli muutakin asiaa. Heti ovesta astuessani ajattelin, että saisinkohan kukkakaupasta valkoisia hyasintteja, kun ne olisinkin nättejä. Järki astui kuvioihin ja totesin, että joulu meni jo ja ensi vuonna sitten. Hedelmäosastolla mandariinit melkein pomppasivat ostoskoriini, mutta tein nopean väistöliikkeen. Alennuslapulla varustettu sushi huusi nimeäni, mutta vaiensin sen hokemalla mantraa "osta vain lapussa lukevat ainekset, osta vain...". 

Kassalla kiitin itseäni, olin onnistunut tehtävässä. Ostamatta jättäminen tuntui hyvältä ja totesin, että näitä hetkiä alan keräämään. Halu kuitenkin huuteli pitkin matkaa ja sydäntä särkevällä tavalla, mutta tarve piti pintansa. Kotimatkalla mietin, kuinka paljon näitä taisteluita on käytävä ennen kuin opin. Vaatteiden suhteen oppi tuntuu menneen vihdoin perille, mutta ruokakauppa lienee pahin taistelukenttä. Luojan kiitos asiassa on tapahtunut edistystä, ettei tarvitse aloittaa aivan alusta. Kuinka helppoa onkaan perustella itselleen, että kyllähän sitä ihminen ruokaa tarvitsee. Todellisuudessa hamstrauksen tulos näkyy liian usein biojätteen määrässä, sillä liika on likaa, etenkin yhden naisen taloudessa.

Tapojen muuttaminen ja halun otteesta pääseminen vaatii monta päätöstä viikossa, ehkä jopa päivässä. Jos päämäärä on vahvasti mielessä, on päätöksiä helpompi tehdä. En vielä tiedä kuinka paljon itseään pitää muistuttaa, että se on tarpeeksi. Kerron jos se selviää. Ja kuinka paljon pelkään turhaan, jolloin aistini surkastuvat ja pelko lamaannuttaa. Missä vaiheessa taisteluun kuluu liiaksi energiaa ja se kääntyy itseään vastaan? 

Jotta halun ja tarpeen voi erottaa toisistaan on hyvä muistaa nämä asiat:

- Pidä päämäärä kirkkaana mielessäsi

- Suunnittele, käytä suunnitteluun aikaa joka viikko esim. monta kertaa liikun viikossa & merkitse ne ylös, mitä tarvitsen kaupasta ja mitä ruokaa teen, mitä töissä on tehtävä, missä kohdassa teen mitäkin.

- Ennen tilannetta (syöminen, ostosreissu, kuntoilemaan lähteminen, työpaikka tms.) tee päätös, näin toimin, lopputulos on oltava x...

- Kuuntele itseäsi ja ole tarkkana, kysy aina "tarvitsenko oikeasti ja perustele, miksi?"

- Tilanteen selvittyä kiitä itseäsi, pyri keskittymään onnistumisiin. Jos epäonnistut, mieti mitä voit oppia, jotta seuraavalla kerralla onnistut.

-Virpi

PS: Blogin 1 vee synttäreitten kunniaksi kolmas tykkää ja jaa skaba on käynnissä. Käy siis tykkäämässä ja jakamassa tästä tai eilisestä tykkää ja jaa postauksesta. Laita kommenttikenttään puumerkkisi tyyliin t&j, done tai mitä ikinä. Loppiaisena tuo Marimekon vaaleanpunainen kukkaro saa uuden omistajan. Ja kuten sanottua Facebookilla ei ole mitään osaa ja arpaa asian suhteen :)

Ja sinä, joka välttelet somea voit osallistua laittamalla sähköpostia osoitteeseen virpi.rantala@gmail.com niin laitan nimesi osallistujien joukkoon. Koska kaikkien ei tarvitse somettua meidän muiden mukana.