Töissä tekeminen pitäisi rytmittää siten, että energian pystyy tasaamaan. On kovin yksilöllistä, miten kukin saa sen tehtyä. Yhdelle riittää kahvitauko, toinen avautuu tiimipalaverissa ja kolmas päästele höyryt ulos tupakkatauolla. Sitten pitäisi myös muistaa, ettei omaa tasapainoa tule saavuttaa muiden kustannuksella. Älä siis oksenna pahaa olo muiden niskaan ja jätä sitä heidän harmikseen. Onko sinun työssäsi tilaa nollaamiseen? Voitko edesauttaa sitä jotenkin, vai raahaatko epätasapainoa mukanasi kuin kivirekeä? Oletko kenties tunnistanut tilanteita, jolloin purku on ajoittunut oikein? Vai törmäätkö säännöllisen epäsäännöllisesti siihen, että pitkään jatkunut tasapainottomuus purkautuu mitan täytyttyä kuin tulivuori?
Me ihmiset olemme resursseja ja yksilöitä. Olemme paperilla menoeriä, joista koituu yrityksille tuotosta työmme puitteissa. Meillä on ainutlaatuinen kyky ajatella ja sen pohjalta toimia joko paremmin tai huonommin. Innostunut tekijä tuottaa enemmän ja paremmin kuin leipääntynyt, mutta molemmat voivat uupua. Ja molempien on saatava tasapainotettua tilanne oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, ettei tilanne päädy pakkasen puolelle. Hetkellinen järkkyminen ei ole pahasta, sen sijaan se voi kehittää, mutta pitkään jatkuessa vaikutukset ylettyvät lokeroiden tavoin kaikkiin elämänalueisiimme.
Työympäristön ja sosiaalisen ympäristön pitäisi tukea mahdollisuuttasi olla oma itsesi. Töissä se voi olla paikoin haastavaa, mutta jo kipupisteiden tunnistaminen auttaa. Vapaalla niihin on helpompi vaikuttaa. Itse koen olevani hyvässä tilanteessa molempia puolia tarkastellessani. Olen selvästi hakeutunut sellaisiin paikkoihin, että voin toteuttaa itseäni ja ympäriltäni löytyy tukipilareita. Se on kuitenkin vaatinut työtä, oivalluksia, pohjan raapimista ja halua päästä pinnalle, kova työ on kuitenkin kannattanut.
Joten olisiko korkea aika tehdä tilinpäätös ja pistää energiabudjetti tasapainoon?
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti