Vakavuus kielletty

OTänä kesänä ja oikeastaan koko loppu vuonna on vakavuus kielletty, siis täysin pannassa. Olen lopen kyllästynyt siihen vakavaan minään, joka mittailee asioita joka kantilta, näkee uhkakuvia ja pelkää tulevien ehkä-tapahtumien puolesta. Kesä ja elämä muutenkin ovat ihan liian lyhyitä, jotta niitä kannattaa hukata turhanpäiväiseen synkistelyyn.

Aikuiset ja lapset erottaa juurikin vakavuudesta. Lapsethan eivät murehdi turhia, elävät hetkessä ja kokevat asiat niin kuin ne ovat. Me aikuiset oikein kietoudumme ikävyyteen, kaiken maailman uhkakuviin ja menetämme siinä samalla monta hyvää hetkeä. Minä en yksinkertaisesti halua olla sellainen, tähän ikään mennessä olen ollut ihan liiaksikin vakava, joten olen saanut tarpeeksi! Kiitti mulle riitti!

Arjessa on monia vakavia asioita, tiedän sen eli en ole muuttanut pumpuliin asiaan. Mutta kerropas minulle yksikin esimerkki elävästä elämästä, milloin vakavuus on auttanut sen ikävän ja vakavan asian kanssa? Turhaan vakavuuteen tarttuessa sitä saa mielen mustumaan, Nukkumatin kaikkoamaan ja tuntuu kuin rämpisi polvia myöden suossa. Sellaisina hetkinä yritän muistuttaa itseäni, että elämä kantaa ja asioilla on tapana ratketa - tavalla tai toisella. Niin minun maailmassani on aina tapahtunut, joskus on ollut suruja, välistä ulapalla on tyyntä silmänkantamattomiin ja sitten on sambattu aamunkoittoon asti.

Jälleen kerran valinta on sinun. Katseletko maailmaa lapsen silmin ja avoimin mielin vai suljetko itsesi häkkiin ihan vain varmuuden vuoksi. Niin tai näin elämä ei säästele sinua ikuisesti, mutta juttu onkin siinä, miten siihen haluaa suhtautua <3

-Virpi

Asenteena aurinko

Tänä kesänä sää on ollut ykköspuheenaihe. Kaikki tuntuvat odottavan helteitä ja manaavat sateen alimpaan helvettiin. En väitä, etteivätkö aurinko ja lämpö olisi omallakin toivelistalla, mutta sää ei ole syy synkistelyyn. Olen valinnut auringon asenteeksi ja aion nauttia jokaikisestä lomapäivästäni sekä kesästä syksyn tuloon asti. Toistaiseksi olen onnistunut ehkäpä yli odotusten eli kymmenen pistettä ja papukaijan merkki tänne pliis!

Fakta on se, että a) elämme Suomessa, jossa nyt ei ole niin lämmintä sekä poutaista ja b) säälle nyt ei vaan voi mitään. Vaikka kuinka polkisit jalkaa, manaisit maailmaa, tanssisit sadetanssia niin sää on mitä on. Ainoa minkä saat aikaiseksi on huonon tuulen itsellesi eli sateen lisäksi pääsi sisään muuttaa ukkoskuuro. Kannattaa siis miettiä voisitko valita auringon asenteeksi.

Olen miettinyt viikon menoja sääkarttoja tutkien. Sadesäällä pomppaan pyörän sijaan auton rattiin ja mietin jotain, mitä voi tehdä sisätiloissa. Eilen pidin sadetta ensin aamutreeneissä ja endorfiinihumalassa  kurvasin vanhempieni luokse. Perillä odottelikin äidin tekemä makaronilaatikko ja sitten pötkähdin sohvalle toviksi. Kiva oli katsella ulos, kun vettä tuli kuin ämpäristä ja meikä vaan nautti kiireettömyydestä vanhempieni kanssa rupatellen. Kaupunkiin päästyäni illastin ystäväni luona, kipaisin terassilla ja hyödynsin Finnkinon superpäivän eksymällä elokuvateatteriin. Kotimatkalla kastuin hieman, mutta kotona odotti kuuma suihku ja kuivat vaatteet, elämäni ei mennyt siten hetkeksikään pilalle.

Mieti siten, haluatko harmitella elämän realiteetteja vai löytää kaikesta sen parhaimman puolen. Tämän illan golfkierroksella naureskelin ystävilleni, että olipa hyvä, kun ostin syksyn alennusmyynneistä pitkiä pelihousuista. Nyt niille on käyttöä eli kannatti hankkia :) Ajatellaanpa jos olisin parin tunnin ajan nurissut, miksei voi paistaa ja paahtaa. Luulenpa, että lyönnit olisivat sujuneet huonommin kuin nyt ja kotiin olisi tullut mutrusuu onnellisen klubipelaajan sijaan. Joten mieti, mikä on sinun valintasi, kukaan muu ei tee sitä puolestasi.

Onnellinen

Jos nyt pitäisi kutsua omaa olotilaa yhdellä sanalla se olisi onnellinen. Ei ole oikeastaan tapahtunut mitään ja toisaalta yhteen päivään on mahtunut paljonkin. Mutta joskus se vain iskee ja hyvä niin. Silloin kokee olevansa etuoikeutettu kaikessa ja kiitoslista on pitkääkin pidempi. Suurin syy hymyyni on liikunnasta saatu endorfiinihumala, ystävät ja loma. Katsotaanpas miltä se näytti kuvina :)

Päivä käynnistyi klo 5:30 kahvilla ja proteiinipirtelöllä

Naseva ja likainen treeni kehiin klo 7:00

7-vuotiaan ohjelmatoimiston kanssa käytiin perhepuistossa

Nälkä taklattiin satamassa ja jätettiin tilaa jätskille <3

Lastenhoitajan päiväunien jälkeen ihmettelin, minkä muodonmuutoksen Legot ovat kokeneet

Illaksi Radiomäelle ottamaan reisistä luulot pois eli hölkkää, tekniikkatreeniä, kyykkyjä ja porrasjumppaa

Välillä on vain mahtavaa, kun voi ja etenkin jaksaa tehdä kaikkea. Elämän huippuhetkien ei tarvitse olla suuria, kunhan niistä vain nauttii parhaansa mukaisesti. Nyt vain istuskelen tähän onnen tunteeseen kietoutuneena ja mietin mitähän kivaa sitä huomenna keksisi?

-onnellinen

Loma - mikä ihana keksintö!

Vihdoinkin se on täällä, nimittäin loma! Omalla kohdallani se tarkoittaa reilut neljä viikkoa irtautumista työstä ja tavallisesta arjesta. Suunnitelmia ei juurikaan ole ja pelkkä ajatus aikatauluista tai jonkin sortin organisoinnista ahdistaa. Toiveissa on lorvia, kuroa kiinni treenitaukoa CrossFitin parissa, kierrellä golfkenttiä, juoda aamukahvia ilman kiirettä, nukkua päiväunia, lukea, nähdä ystäviä jne. Mitä enemmän onnistun tekemään asioita ex tempore menetelmällä, sitä parempi, sillä tuulesta temmatut ajatukset ja niistä koituvat kotkotukset ovat parhaita. Kuuluvathan ne sinunkin suunnitelmiin?

Vaikka ensimmäinen virallinen lomapäiväni koittaa vasta huomenna on tämä Juhannuksen pidentämä viikonloppu sujunut jo toiveitteni mukaisesti. Torstaina lähdin työpäivän päätteeksi treeneihin, plakkarissa jo neljä kunnon treeniä & yksi golfkierros yhteen viikkoon. Täytyy sanoa, että väsymyksen jälkeen endorfiinihumala on tuntunut taas mahtavalta, treenaaminen rules! Illaksi päädyin hyvän ystäväni kanssa pitkästä aikaa elokuviin. Aluksi ajattelin, etten jaksaisi, mutta sitten muistin mottoni "tänä kesänä en ole vakava vaan haluan tehdä ja kokea kaikkea" joten eiku menoksi. Sen lisäksi lomalla on ihan sallittua syödä iltapalaksi popcornia :)

Perjantai käynnistyi Jussi wodilla eli ensin treenit ja vasta sitten taikomaan. Kiireettömän pakkausepisodin päätteeksi päädyin lopulta hyvän ystäväni/kollegani mökkivieraaksi. Sitten viinipullo auki, päämäärätöntä oleilua, pitkiä saunasessioita, uintia ja syömistä. Tuli siis vietettyä perisuomalainen Juhannus, vaikkei sää varsinaisesti suosinutkaan. Joskus on vain ihanaa humaltua kesäyössä ja tällaisiin iltoihin ajattelin eksyä useampaan otteeseen ennen kuin syksy kietoo taas otteisiinsa. Mutta sitä ennen, ei sanaakaan syksystä pliis.

Kotiintuliaisina sain valtavan väsymyksen, joten lauantai-iltana saamani leffaseuraehdotus oli pakko torpata. Vähän kyllä harmittaa, vaikka olisin simahtanut jo alkutekstien aikana. Tätä päämäärätöntä haahuilua ja yllätysmenoihin heittäytymistä pitää selvästikin vielä harjotella, että pystyy lunastamaan kaikki saamansa kutsut. Onneksi olen erittäin motivoitunut, joten muutaman viikon päästä olen jo huomattavasti harjautuneempi.

Mitä sinun lomasuunnitelmiin kuuluu? Onko tiedossa joku ulkomaanreissu vai kierteletkö kotimaassa? Vai oletko kuin minä eli norkoilet kotimaisemissa? Odottaako to do lista velvollisuuksineen vai suositko kiireettömyyttä? Meneekö ensimmäinen viikko työasioita pyöritellen vai aloitatko downshiftaamisen jo viimeisellä työviikolla? Niin tai näin, toivotan sinulle mitä parasta lomaa.

-Virpi

Kun kaikki menee pieleen heti aamusta

Välillä tuntuu siltä, että kaikki menee mönkään, eilen päivä lähti käyntiin juuri siten. Heräsin "pirteänä" keskiviikkoaamuun 3:40 "ruhtinaallisten" neljän tunnin yöunien jälkeen. Tunnin pyörittyäni päätin nousta ylös ja valmistautua uuteen päivään. Hieman hirvitti, miten selviäisin päivästä, koska valmentajan pitäisi saada yleisö vangittua hyvällä energialla eikä haukotella kesken lauseiden.

Aamutoimien edetessä onnistuin hajottamaan tärkeimmän (tai ainakin rakkaimman) kodinkoneeni eli kahvinkeittimen...järisyttävä kriisi kofeiiniaddiktille. Sillä sai sentään vipinää kinttuihin, kun yritin pelastaa valkoisen mattoni (miten niin väärä värivalinta?) kahviroiskeilta ja noukkia lasinsirut roskikseen. En olisi kaivannut yhtään lisää rahanmenoa ja ajatus uuden keittimen valinnasta tuntuu äkkiseltään vaikealta. Mokkamaster olisi varma valinta, mutta kääk mitä ne maksaa!

Nouuu

Ei kahta ilman kolmatta eli seuraavaksi kuulin epäilyttävää kakomista. Mikäs se siellä nikotteli? No kissa oksensi aamupalansa lattialle, juuri kun alkoi olla kiire junalle. Siitä syystä oli kilautetava kaverille (oikeesti tekstasin naapurille) ja pyydettävä kissanhoitaja mestoille, ettei viiksimieheni tarvitsisi kärvistellä nälkäisenä, kun meitsi majailee hotellissa. Jälleen kerran kiittelin elämää siitä, että tuollaisia aarteita on ympärillä.

Vaikka kaikki meni pieleen selvisin eteenpäin ajoissa ja mikä tärkeintä hyvällä fiiliksellä. Siltikin tuntui, että elämä hymyilee ja toistelin itselleni, että tästä ei tule vain hyvä, vaan suorastaan mahtava päivä. Ja niinhän siitä sitten tulikin. Valmennus meni hyvin, sain sparrausapua kollegalta ja vietin mukavan illan Tampereella. Väsymyskin iski vasta illalla eli mystisesti onneton yöuni riitti pitämään käynnissä. 

Jos kaikki menee päin honkia, miten annat sen vaikuttaa itseesi? Valuuko hyvä fiilis vessanpöntöstä alas, heti vastoinkäymisten kohdatessa vai nostaisitko sittenkin hännän pystyyn ja kohennat ryhtiä? Eihän se aina ole niin helppoa, mutta aina voi yrittää, se kun ei maksa mitään. Kun on hyvällä asenteella liikenteessä pienet kolhut ei paljon hetkauta. Silloin muiden nurinat lähinnä naurattavat, pienistä ei jaksa murehtia ja mikä parasta se näkyy ulospäin :) kokeile vaikka!

-Virpi

PS: Matto tosin näyttää aika ikävältä, mutta onneksi se on vain matto

Työmatkailua

Olen viimeisten kolmen kuukauden aikana rampannut työmatkoilla oikein olan takaa. Moni kuuntelee reissuelämäni kertomuksia kateudella ja haaveilee hotelliaamiaisista sekä vaihtelusta. Totta tuokin, mutta reissaamisella on myös toinen puoli. Se toinen puoli tarkoittaa loputtomasti junamatkoja, taksikyytejä, uusia ihmisiä, pitkiä päiviä, kuluneita hotellihuoneita, yksinäisiä ravintolaillallisia jne. Eli tietyssä pisteessä valmiiksi katettu aamupalapöytä ja vaihtelu pursuavat korvista...nyt ollaan siinä pisteessä.

Aloiteltuani näitä hommia vihasin työmatkoja, oikein sydämen pohjasta. Löysin niistä vain vikoja ja  inhosin kaikkea mitä inhota voi ja enemmänkin. Ennen lähtöä vatsaa kivisti, lähdin naama mutrulla liikenteeseen ja fiilis oli pahasti pakkasella, saattoi muuten vaikuttaa tekemisiinkin. Homma meni niin pahaksi, että päätin kääntää takkiani ja miettiä positiivisen kautta, koska asenne ratkaisee aina! Aloin tuntea itseni etuoikeutetuksi, kun pääsin uusiin paikkoihin ja tapasin uusia ihmisiä. Junissa opin arvostamaan sitä, että konduktöörit ovat nykyisin erittäin palvelualttiita ja kyyti on tasaisen turvallista satoi tai paistoi...no okei viivästyksiin pitää tottua. Hotelleissa taas aloin hyödyntämään saunavuorot, joita saunalover -78 kaipaa ikuisesti...oispa mulla jonain päivänä se oma (tai pankin kanssa hommattu) sauna.

En myöskään panikoi nykyisin aikatauluista ja rohkeasti ehdotan töihin koulutukset, palaverit yms. siten, ettei liikkeelle tarvitse lähteä liian aikaisin. Reissuihinkin on tullut rutiinia enkä kuluta energiaa kyselemällä pääseekö jonkun kyydissä, vaan hyödynnän julkisia. Tilanteen mukaan taitan lyhyet välimatkat kävellen tai pumppaan taksiin. Uuden asenteen myötä alan kaivata liikenteeseen, jos pyörin turhan pitkään omalla officella. Eli kyllä, reissuhommat ovat usein ihan parhaita.

Kissan myötä vähensin hotelliöitä radikaalisti. Nyt jään yöksi vain pakollisissa tilanteissa ja silloinkin pyrin pitämään reissun vain yhden yön mittaisena, koska silloin kissanhoitajaa ei tarvitse liiemmin vaivata. Toiseksi on hyvä pitää mielessä, että hotelli ei ole koti. Vaikka kuinka nauttisi ulkona syömisestä, maiseman vaihdoksesta, aamupaloista jne. pitää reissu kropan työmoodissa. Sitä ei monestikaan tule ajatelleeksi eli siinä kotisohvan nurkassa palautuu aina paremmin, etenkin jos hotelliöitä alkaa kertyä viikoittain...been there done that.

Plussista ja miinuksista huolimatta olen totaalisen breikin tarpeessa. Tällekin viikolle tuli salakavalasti 4 reissupäivää ja huomenna on edessä road trip (tosin junalla) Lahti-Helsinki (oikeesti Pasila/Vallila)-Tampere. Laukku on melkein pakattu, yö Ilveksestä buukattu ja alustava saunapalaveri kollegan kanssa sovittu eli ei pöllömpi pläni. Mutta sitten alan laskeutua lomaa, lepoa, kiireetöntä arkea ja kesää kohti. Pelkkä ajatus neljän ja puolen viikon irtiotosta tekee onnelliseksi. Mä vaan nukun, luen, hillun ympäri kaupunkia, humallun kesäyössä, talsin viheriöillä, palaan nostamaan rautaa tai en tee yhtään mitään.

Loppuun pari työmatkoilta napsittua fotoa

Pasila ja raitiovaunu...tuttuja maisemia

Onneksi juna lähtee ihan työpaikan nurkalta

Pientä luksusta arjen keskellä - chai latte toimii aina <3

Valmistaudun lomalaitumille eli hamstraan uusia pokkareita ihan surutta enkä mieti euroja lainkaan :)

Muumilakanoita ja lukemattomia maailmoja

Yksi asia, jonka puolesta jaksan puhua aina vaan on lukeminen ja tietenkin muumilakanat. Pidän siis molemmista, koska parhaat unet nukkuu kauniissa lakanoissa ja kirjat ovat keino kokea erilaisia asioita. Luen lähestulkoon joka päivä ja matkustan siten ympäri maailmaa. Rakastan tiivistunnelmaisia dekkareita, joissa etsin murhaajaa päähenkilön kanssa. Parhaita hetkiä ovat ne, jolloin lukemista ei voi lopettaa vaan uhraa ennemmin yöunet kuin laskee teoksen käsistään.

Kesä on mielestäni erinomaista aikaa meille lukutoukille. Päivät tuntuvat valon ansiosta pidemmiltä kuin muulloin ja iltaa voi venyttää hyvän kirjan seurassa. Sen lisäksi pokkareita saa usein edullisesti eli kovin suurta rahanmenoa ei ole tiedossa. Ja onhan se kirjastokin keksitty eli täysin ilmainen vaihtoehto. Mun kirjahyllystä löytyy useampi lukematon opus, mutta koska loma lähenee uhkaavasti harkitsen varastojen täydentämistä. Ajattele kuinka kamalaa olisi jos jonain päivänä kaikki olisikin luettu ja pahimmassa tapauksessa kaupat olisivat kiinni. En kestäisi moista...

Aamukahvit parvekkeella Maria Wernin kanssa

Ehdoton kirjasuosikkini on Stieg Larsonin Millenium sarja. Sen luettuani podin jonkinlaista tyhjiötä ja kesti tovi, että yksikään kirja tuntui lukemisen arvoiselta. Surin jopa kirjailijan äkillistä kuolemaa ja harmittelin riitaisaa perintökiistaa, jäljelle jäi ilmeisesti käsikirjoitus neljännestä kirjasta. Pitäisi muuten hankkia nuo kirjat, sillä poikkeuksellisesti en omista niistä yhtäkään.

Tykkään muutenkin ruotsalaisista dekkareista eli suosittelen Liza Marklundia, Anna Janssonia, Camilla Läckbergiä, Henning Mankelia, Lars Kepleriä ja mitähän niitä muita olisi? Myös Suzanne Collinsin Nälkäpeli trilogia teki vaikutuksen ja aion lukea sen jossain vaiheessa uudestaan. Harvoihin kirjoihin haluaa palata, mutta niitäkin on. Jemmaan lämpimiin jälleennäkemisiin myös Läckbergin teoksia, joita on muuten komea sarja ja Keplerin karmivia trillereitä.

Selvitin eilen karmivan lintuinfluenssatapauksen Gotlannissa, joten tänään piti vaihtaa maisemaa. Matkaseuraksi otin vanhan tuttuni Guido Brunettin eli Venetsiassa on taas tapahtunut murha, Donna Leonia parhaimmillaan. Sitten onkin aika kokeilla jotain ihan muuta eli pari Lee Childin teosta odottelee vuoroaan. Tavoistani poiketen aion lukea lomani aikana pari kotimaista, sillä viime vuoden Finlandiavoittaja ja -ehdokas ovat keränneet runsain mitoin kehuja. Normaalisti karttelen suomalaisia kirjailijoita, en oikein osaa sanoa miksi, mutta joskus on poistuttava mukavuusalueeltaan...edes hetkeksi.

Milloin sinä olet lukenut viimeksi kirjan? Mikä on sinun suosikkisi? Mitä suosittelisit minulle? Kuuluuko lukeminen sinun lomasuunnitelmiin? Vai oletko se, joka katsoo ennemmin elokuvan kuin kokonaisen kirjan? Muista, että lukeminen on hieno lahja, jota kannattaa vaalia. 

-Virpi

Tiimi voimavarana ja ihana mökkireissu

Tykkään työstäni, mikä on varmaan tullut moneen otteeseen selväksi. Se on monipuolista, haastaa ajattelemaan ja uudistumaan, sekä vie minut monenlaisiin paikkoihin. Ihan jokainen työtehtävä ei saa kiljumaan riemusta ja välillä tietyt tilanteet jättäisi mieluusti kokematta. Siitä huolimatta jokainen projekti on hoidettava kunnialla loppuun asti ja tehtävä parhaansa. Välillä työkuorma tuntuu painavan liikaa ja joskus sitä jopa romahtaa hetkellisesti lastin alle, niinhän tässä taisi äskettäin käydäkin. Sellaisina hetkinä on hyvä muistaa, ettei ole yksin, takana on kuitenkin voimavaroista parhain eli oma tiimi.

Vietimme to-pe akselilla unohtumattoman ihanat tiimipäivät esimiehemme mökillä. Vaikka ohjelma oli vapaata kävimme mielenkiintoisia keskusteluita mm. prosesseista, palveluiden kehityshankkeista, ruodimme toimintatapoja, pohdimme tulevaisuudennäkymiä jne. Mikä parasta heitimme vapaalle ja pidimme porukalla hauskaa. Värjöttelimme kesäilmassa, söimme hyvää ruokaa, saunoimme, nauroimme ja jopa lauloimme. Tutustuimme toisiimme entistä paremmin ja olimme kiitollisia siitä, että saimme pysähtyä yhdessä ennen kesälomia. Joskus on viisainta vain levätä laakereillaan, jotta hahmottaa kokonaisuuden entistä paremmin.

On hyvä muistaa, ettei kaikkea tarvitse tehdä yksin, kiireessä se voi vaan unohtua. Vaikka joku työ olisi sinun kontollasi niin voit aina kilauttaa kaverille ja kysyä neuvoa. Pelkästään tutun äänen kuuleminen voi olla riittävä tuki juuri silloin, kun omat keinot on käytetty loppuun. Kannattaakin peilata asioita eri kuvakulmista ja tuulettaa omia katsantakantojaan. Tai sitten on vain hyvä jakaa tuntemuksiaan ja todeta, että samojen haasteiden kanssa sitä tulee paiskittua. Niin epäonnistumiset kuin onnistumisetkin on hyvä jakaa porukalla, jotta niistä saadaan hyödyt esiin.

Reilun vuorokauden irtiotto teki sydämelle hyvää. Pääsin pois kotioloista, mitä upeimpaan paikkaan. Olen aina rakastanut ja kaivannut mökkielämää, mutten ole oikeastaan ikinä päässyt nauttimaan siitä...ehkä jonain päivänä. Sen vuoksi lyhytkin pako mökkimaisemiin on aina tervetullut eli jos kaipaat mökkiseuraa niin älä epäröi olla yhteyksissä, pakkaan tavarani siltä seisomalta. Onko sen parempaa kuin kiireetön oleilu, luonnon kauneudesta nauttiminen, pitkät saunahetket uintireissuineen ja ulkona nautittu ruoka?

Jaan loppuun muutaman kuva-aarteen niin voit vain kuvitella, kuinka ihanaa meillä oli ja miten suurta kiitollisuutta tunnen edelleen, koska sanat eivät nyt riitä <3

Näin ihanassa kodassa pääsin nukkumaan

Heaven on earth eli esimieheni mökkimijöö jossain kaukana Suomessa

Kun porukkaa on paljon saattaa joku löytää oivan yöpymispaikan vaikkapa riippukeinusta

Kaikki hyvä loppuu aikanaan eli kiitokset vieraskirjaan ja kuppi kahvia ennen jäähyväisiä

Kun kroppa sanoo stop ja käsillä tekemisen taito

Taisin parilla sanalla vihjata viikonlopun kirjoituksissa, että olen vähän väsynyt. Se vähän oli kaunistelua, totuus oli se, että energiatasot tyhjenivät yhtäkkiä nollille, ehkä jopa pakkasen puolelle. Maanantaiaamuna herätessä tuntui, että olin yön aikana menettänyt loputkin voimani. Pää tyhjyyttä kaiken seisoin keittiössä ja ihmettelin miten aamulla voi olla väsyneempi kuin illalla, välissä oli kuitenkin lähes kahdeksan tunnin yöunet. Päällä totaalinen kooma ja muitakin oireita (koko sairaskertomustani en kuitenkaan avaa), mutta töihin oli silti päästävä...en oikein tiedä vieläkään miksi.

Vilttiketjussa

Esimieheni yritti pakottaa kotiin, mutta vasta pienen työkokeilun jälkeen annoin luovutusvoiton. Kotona kömmin viimeisillä voimillani nukkumaan ja kolmen tunnin koomauksen jälkeen mietin mikä maa, mikä valuutta. Keräsin voimia apteekki-/kauppareissuun ja pienen lämmön sekä pahoinvoinnin saattelemana meinasin pökertyä matkallani. Mikä siinä on aina niin vaikeaa ymmärtää, että kropan sanoessa stop pitää ihan oikeasti jättää kaikki muu? Vaikka kuinka yritän tehdä oikein törmään tähän samaan kerta toisensa jälkeen. Tuskin opin tästäkään yhtään mitään. Onneksi kehoni on päätä viisaampi ja se tekee lopulta päätökset puolestani.

Uusi kori huiveille

Kiitos myös esimiehelleni, joka tietää kuinka meidän työ välillä polttaa loppuun. Yhteistuumin sovimme jo maanantaina, että lepään vähintään yhden päivän. Tiistaina kello menetti merkityksensä ja kiire oli täysin tuntematon käsite. Koska olen tottunut tekemään jotain paikkasin tylsyyttäni kaivamalla muutaman kuukauden nurkissa lojuneet virkkausohjeet esille. Olin siis maaliskuussa innostunut matonkudevirkkauksista, mutta onnistunut vain purkamaan jokaisen tuotoksen, koska yksikään lopputulos ei miellyttänyt tarpeeksi. Nyt oli aikaa keskittyä puhdetöihin 110 %:sti.

Uusi matto eteiseen

Nyt parin päivän lorvimisen ja nukkumisen jälkeen eteiseni maaliskuussa aloitettu facelift on vihdoinkin valmis. Loppusilaus vaati pari uutta mattoa, yhden Jukka palmun ja mun ihan itse värkätyt virkkaukset. Olen tähän kaikin puolin tyytyväinen ja käsillä tekeminen oli pitkästä aikaa palkitsevaa. Lopputulokset eivät ole aivan yksi yhteen ohjekirjan kanssa, mutta ei haittaa. Mainittakoon, että poden jo nyt pahaa mökkihöperyyttä, tämä tauti etenee varsin nopeasti ja tilaani pahentaa seinät kaatuvat päälleni -syndrooma. Kärsin myös jonkinlaisesta halipulasta, johon kissani vastasi puremalla eli saikuttelu on tehnyt tehtävänsä. Kolikon kääntöpuolena on se, että voimatasot alkavat olla lähellä normaalia (pienet sille, uni rules), tänään on ensimmäinen kuumeeton päivä ja muutkin oireet ovat enää kaukainen muisto. Huomenna olen taas entistä ehompi ja valmiina tekemään näyttävän paluun arkeen :)

Ja koko komeus

Jos joku muuten kiinnostuu virkkaamaan niin ohjeet ovat Molla Millsin kirjasta Virkkuri. Opus on suht helppolukuinen ja perussilmukat on myös neuvottu kuvien kera. Kyseinen kirja on ollut ystävältä lainassa ja voisin vielä tovin jatkaa lainausta, sillä tuo koukuttaminen on yllättävän koukuttavaa. Harmi vaan, että matonkude loppui kesken niin toistaiseksi luomukseni ovat tässä.