Aamutoimien edetessä onnistuin hajottamaan tärkeimmän (tai ainakin rakkaimman) kodinkoneeni eli kahvinkeittimen...järisyttävä kriisi kofeiiniaddiktille. Sillä sai sentään vipinää kinttuihin, kun yritin pelastaa valkoisen mattoni (miten niin väärä värivalinta?) kahviroiskeilta ja noukkia lasinsirut roskikseen. En olisi kaivannut yhtään lisää rahanmenoa ja ajatus uuden keittimen valinnasta tuntuu äkkiseltään vaikealta. Mokkamaster olisi varma valinta, mutta kääk mitä ne maksaa!
Nouuu
Ei kahta ilman kolmatta eli seuraavaksi kuulin epäilyttävää kakomista. Mikäs se siellä nikotteli? No kissa oksensi aamupalansa lattialle, juuri kun alkoi olla kiire junalle. Siitä syystä oli kilautetava kaverille (oikeesti tekstasin naapurille) ja pyydettävä kissanhoitaja mestoille, ettei viiksimieheni tarvitsisi kärvistellä nälkäisenä, kun meitsi majailee hotellissa. Jälleen kerran kiittelin elämää siitä, että tuollaisia aarteita on ympärillä.
Vaikka kaikki meni pieleen selvisin eteenpäin ajoissa ja mikä tärkeintä hyvällä fiiliksellä. Siltikin tuntui, että elämä hymyilee ja toistelin itselleni, että tästä ei tule vain hyvä, vaan suorastaan mahtava päivä. Ja niinhän siitä sitten tulikin. Valmennus meni hyvin, sain sparrausapua kollegalta ja vietin mukavan illan Tampereella. Väsymyskin iski vasta illalla eli mystisesti onneton yöuni riitti pitämään käynnissä.
Jos kaikki menee päin honkia, miten annat sen vaikuttaa itseesi? Valuuko hyvä fiilis vessanpöntöstä alas, heti vastoinkäymisten kohdatessa vai nostaisitko sittenkin hännän pystyyn ja kohennat ryhtiä? Eihän se aina ole niin helppoa, mutta aina voi yrittää, se kun ei maksa mitään. Kun on hyvällä asenteella liikenteessä pienet kolhut ei paljon hetkauta. Silloin muiden nurinat lähinnä naurattavat, pienistä ei jaksa murehtia ja mikä parasta se näkyy ulospäin :) kokeile vaikka!
-Virpi
PS: Matto tosin näyttää aika ikävältä, mutta onneksi se on vain matto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti