Työmatkailua

Olen viimeisten kolmen kuukauden aikana rampannut työmatkoilla oikein olan takaa. Moni kuuntelee reissuelämäni kertomuksia kateudella ja haaveilee hotelliaamiaisista sekä vaihtelusta. Totta tuokin, mutta reissaamisella on myös toinen puoli. Se toinen puoli tarkoittaa loputtomasti junamatkoja, taksikyytejä, uusia ihmisiä, pitkiä päiviä, kuluneita hotellihuoneita, yksinäisiä ravintolaillallisia jne. Eli tietyssä pisteessä valmiiksi katettu aamupalapöytä ja vaihtelu pursuavat korvista...nyt ollaan siinä pisteessä.

Aloiteltuani näitä hommia vihasin työmatkoja, oikein sydämen pohjasta. Löysin niistä vain vikoja ja  inhosin kaikkea mitä inhota voi ja enemmänkin. Ennen lähtöä vatsaa kivisti, lähdin naama mutrulla liikenteeseen ja fiilis oli pahasti pakkasella, saattoi muuten vaikuttaa tekemisiinkin. Homma meni niin pahaksi, että päätin kääntää takkiani ja miettiä positiivisen kautta, koska asenne ratkaisee aina! Aloin tuntea itseni etuoikeutetuksi, kun pääsin uusiin paikkoihin ja tapasin uusia ihmisiä. Junissa opin arvostamaan sitä, että konduktöörit ovat nykyisin erittäin palvelualttiita ja kyyti on tasaisen turvallista satoi tai paistoi...no okei viivästyksiin pitää tottua. Hotelleissa taas aloin hyödyntämään saunavuorot, joita saunalover -78 kaipaa ikuisesti...oispa mulla jonain päivänä se oma (tai pankin kanssa hommattu) sauna.

En myöskään panikoi nykyisin aikatauluista ja rohkeasti ehdotan töihin koulutukset, palaverit yms. siten, ettei liikkeelle tarvitse lähteä liian aikaisin. Reissuihinkin on tullut rutiinia enkä kuluta energiaa kyselemällä pääseekö jonkun kyydissä, vaan hyödynnän julkisia. Tilanteen mukaan taitan lyhyet välimatkat kävellen tai pumppaan taksiin. Uuden asenteen myötä alan kaivata liikenteeseen, jos pyörin turhan pitkään omalla officella. Eli kyllä, reissuhommat ovat usein ihan parhaita.

Kissan myötä vähensin hotelliöitä radikaalisti. Nyt jään yöksi vain pakollisissa tilanteissa ja silloinkin pyrin pitämään reissun vain yhden yön mittaisena, koska silloin kissanhoitajaa ei tarvitse liiemmin vaivata. Toiseksi on hyvä pitää mielessä, että hotelli ei ole koti. Vaikka kuinka nauttisi ulkona syömisestä, maiseman vaihdoksesta, aamupaloista jne. pitää reissu kropan työmoodissa. Sitä ei monestikaan tule ajatelleeksi eli siinä kotisohvan nurkassa palautuu aina paremmin, etenkin jos hotelliöitä alkaa kertyä viikoittain...been there done that.

Plussista ja miinuksista huolimatta olen totaalisen breikin tarpeessa. Tällekin viikolle tuli salakavalasti 4 reissupäivää ja huomenna on edessä road trip (tosin junalla) Lahti-Helsinki (oikeesti Pasila/Vallila)-Tampere. Laukku on melkein pakattu, yö Ilveksestä buukattu ja alustava saunapalaveri kollegan kanssa sovittu eli ei pöllömpi pläni. Mutta sitten alan laskeutua lomaa, lepoa, kiireetöntä arkea ja kesää kohti. Pelkkä ajatus neljän ja puolen viikon irtiotosta tekee onnelliseksi. Mä vaan nukun, luen, hillun ympäri kaupunkia, humallun kesäyössä, talsin viheriöillä, palaan nostamaan rautaa tai en tee yhtään mitään.

Loppuun pari työmatkoilta napsittua fotoa

Pasila ja raitiovaunu...tuttuja maisemia

Onneksi juna lähtee ihan työpaikan nurkalta

Pientä luksusta arjen keskellä - chai latte toimii aina <3

Valmistaudun lomalaitumille eli hamstraan uusia pokkareita ihan surutta enkä mieti euroja lainkaan :)