Muumilakanoita ja lukemattomia maailmoja

Yksi asia, jonka puolesta jaksan puhua aina vaan on lukeminen ja tietenkin muumilakanat. Pidän siis molemmista, koska parhaat unet nukkuu kauniissa lakanoissa ja kirjat ovat keino kokea erilaisia asioita. Luen lähestulkoon joka päivä ja matkustan siten ympäri maailmaa. Rakastan tiivistunnelmaisia dekkareita, joissa etsin murhaajaa päähenkilön kanssa. Parhaita hetkiä ovat ne, jolloin lukemista ei voi lopettaa vaan uhraa ennemmin yöunet kuin laskee teoksen käsistään.

Kesä on mielestäni erinomaista aikaa meille lukutoukille. Päivät tuntuvat valon ansiosta pidemmiltä kuin muulloin ja iltaa voi venyttää hyvän kirjan seurassa. Sen lisäksi pokkareita saa usein edullisesti eli kovin suurta rahanmenoa ei ole tiedossa. Ja onhan se kirjastokin keksitty eli täysin ilmainen vaihtoehto. Mun kirjahyllystä löytyy useampi lukematon opus, mutta koska loma lähenee uhkaavasti harkitsen varastojen täydentämistä. Ajattele kuinka kamalaa olisi jos jonain päivänä kaikki olisikin luettu ja pahimmassa tapauksessa kaupat olisivat kiinni. En kestäisi moista...

Aamukahvit parvekkeella Maria Wernin kanssa

Ehdoton kirjasuosikkini on Stieg Larsonin Millenium sarja. Sen luettuani podin jonkinlaista tyhjiötä ja kesti tovi, että yksikään kirja tuntui lukemisen arvoiselta. Surin jopa kirjailijan äkillistä kuolemaa ja harmittelin riitaisaa perintökiistaa, jäljelle jäi ilmeisesti käsikirjoitus neljännestä kirjasta. Pitäisi muuten hankkia nuo kirjat, sillä poikkeuksellisesti en omista niistä yhtäkään.

Tykkään muutenkin ruotsalaisista dekkareista eli suosittelen Liza Marklundia, Anna Janssonia, Camilla Läckbergiä, Henning Mankelia, Lars Kepleriä ja mitähän niitä muita olisi? Myös Suzanne Collinsin Nälkäpeli trilogia teki vaikutuksen ja aion lukea sen jossain vaiheessa uudestaan. Harvoihin kirjoihin haluaa palata, mutta niitäkin on. Jemmaan lämpimiin jälleennäkemisiin myös Läckbergin teoksia, joita on muuten komea sarja ja Keplerin karmivia trillereitä.

Selvitin eilen karmivan lintuinfluenssatapauksen Gotlannissa, joten tänään piti vaihtaa maisemaa. Matkaseuraksi otin vanhan tuttuni Guido Brunettin eli Venetsiassa on taas tapahtunut murha, Donna Leonia parhaimmillaan. Sitten onkin aika kokeilla jotain ihan muuta eli pari Lee Childin teosta odottelee vuoroaan. Tavoistani poiketen aion lukea lomani aikana pari kotimaista, sillä viime vuoden Finlandiavoittaja ja -ehdokas ovat keränneet runsain mitoin kehuja. Normaalisti karttelen suomalaisia kirjailijoita, en oikein osaa sanoa miksi, mutta joskus on poistuttava mukavuusalueeltaan...edes hetkeksi.

Milloin sinä olet lukenut viimeksi kirjan? Mikä on sinun suosikkisi? Mitä suosittelisit minulle? Kuuluuko lukeminen sinun lomasuunnitelmiin? Vai oletko se, joka katsoo ennemmin elokuvan kuin kokonaisen kirjan? Muista, että lukeminen on hieno lahja, jota kannattaa vaalia. 

-Virpi