Bikinikesä

Nyt sitä sitten piisaa, nimittäin aurinkoa ja lämpöä! Sen kunniaksi marssin eilen uusimaan bikinivarastoni, joka oli pahoin kärsinyt viime kesän aktiivikäytön jäljiltä. No okei saatoin vähän villiintyä, mutta hyviä alelöytöjä kaikki! Jos muuten jossain iskee karu todellisuus vastoin kasvoja niin pukukopissa, kun valot ja peilit paljastavat kaikki likaiset yksityiskohdat. Oli pakko katsoa totuutta silmiin ja myöntää, että kääk minulla todellakin on jenkakahvat. Olen siis yrittänyt hieman valehdella itselleni pitkin kevättä/kesää ja nostaa itsetuntoani positiivisilla kommenteilla. Yritin toki nykin puolustella itseäni ja arvelin alaosan olevan vääränmallinen, joka siis korosti keskivartaloni muotoja väärällä tavalla, mutta se ei tainnut olla koko totuus...yritys hyvä kymmenen.

Bikinisaaliini

Hieman häpeillen riisuidun rannalla kesämekostani, mutta sitten herättelin itseni todellisuuteen. Pienet kuhmurat ja kauneusvirheet kuuluvat elämään, itseä pitää rakastaa hyvine ja huonoine puolineen. Onneksi ikä on tuonut suvaitsevaisuutta ja ymmärtäväisyyttä, elämä on kuin bikinivartalo - reissussa rähjääntynyt, mutta ah niin rakas! Sitä osaa nykyisin arvostaa rentoa elämänasennetta yhdessä jos toisessakin asiassa, eikä murehdi turhia. Ehkäpä juuri siksi eilinen aamupalani oli jättimäinen korvapuusti ja se oli todellakin sen arvoista. Silloin, kun nautitaan niin nautitaan sitten koko rahan edestä ja hyvissämielin!

Kahvila Kariranta Lahden satamassa

Siinä rannalla loikoillessani totesin olevani juuri hyvä sellaisena kuin olen. En ollut täydellisyyden perikuva, mutta toisaalta en haluaisikaan olla. Häpeilemättä otin paikkani auringossa ja pää pystyssä pulahdin pariinkin otteeseen uimaan. Onko surullisempaa asiaa kuin aikuinen nainen (tasa-arvon nimeen sama koskee miehiä), joka ei ole sujut itsensä kanssa? Jos sinä et hyväksy/arvosta itseäsi niin kuinka muutkaan voisivat? Ja satavarmasti se oma hyvä olo näkyy ulospäin paljon isommassa mittakaavassa kuin yhdetkään jenkakahvat. Tyytyväisenä itseeni, elämääni ja aurinkoiseen päivään, totesin kulkeneeni pitkän matkan alkuvuoden itsesyytöksistä. Silloinhan törmäsin sisäisellä puheella lannistavani itse itseäni aivan turhaan. 

Neiti kesäheinä

Ollaan siis armollisia, vaikka bikinit eivät aina olisikaan :)

-Virpi