Kupillinen onnea: Kun loma on tehnyt tehtävänsä

Nyt ollaan siinä pisteessä, että neljä viikkoa lomailua, sillai chillailua ja kiireettömyyden fiilistelyä on hurahtanut. Loppulaskenta arkea ja velvollisuuksia kohti on alkanut, enää kolme päivää. Tässä vaiheessa ajatus töihin paluusta on melkein helpotus. Olen kadottanut ajantajuni, ruokarytmini ja oikeastaan kaikki arkiset tapani. Kroppani kaipaa jo rotia tähän touhuun, loma on selvästi tehnyt tehtävänsä eli onnistunutta settiä.

Neljästä viikosta on jäänyt roppakaupalla hyviä muistoja takaraivoon. Ne on helppo palautella mieleen kaivamalla puhelimen kätköistä otoksia, joita tulee napsittua liikaakin. Noh ehkäpä maailmassa on suurempiakin paheita, kuin valokuvaaminen eli no panic. Lomalla on tullut tehtyä niitä mun juttuja, tavattua ystäviä ja sen sellaista. Ei sen aina tarvitse olla niin speciaalia, kotoilussakin on puolensa.

Viime viikko oli siitä mahtava, että se oli tarkoin ohjelmoitu eli ehti kokea paljon. Tuli treenattua, golffattua, mökkeiltyä, melottua, loikoiltua, kyläiltyä, luettua, ihastuttua (koiraan), sukuloitua, juhlittua synttäreitä ym. Ainoa pelko on se, kuinka jaksan torstaina herätä, miten pystyn suoriutumaan aamutoimissa kohtalaisessa ajassa ja mikähän piru se tietokoneen salasana (eri ohjelmista puhumattakaan) mahtoi olla. Onneksi edessä on tynkäviikko eli kevyt laskeutuminen työelämään, viikonloppu ja sitten uusi yritys arkeen pääsystä.

Loman tarkoitus on saada irtiotto työstä. Sinä aikana on syytä ladata akkuja, jotta jaksaa taas innostua uusista (työ)jutuista. Työkavereita on taas kiva nähdä, tietokoneen äärelle on kiva palata ja palaveritkin tuntuu mielenkiintoisilta. Uskoisin, että olen suoriutunut tästä mallikkaasti ja lomani onnistumisprosentti on siten korkea. Ja musta vähän tuntuu, että tästä syksystä tulee varsin mukaansa tempaava eli pari työkuviota kolkuttelee jo takaraivossa silleen hyvällä tavalla ja se on hyvä se.

Toivottavasti sinun lomasi on mennyt tai tulee menemään yhtä hyvin. Toivon sinun puhkuvan loman päätyttyä taas virtaa ja iloa arkea kohtaan. Vaikka loma on aina yhtä mahtavaa niin suurimmat ilon aiheet pitäisi kuitenkin löytyä siitä (harmaasta) arjesta, jotta elämä tuntuisi mielenkiintoiselta matkalta eikä suossa tarpomiselta. Ja mikä parasta ainahan niitä lomia tulee lisää, mun seuraava kolkuttelee kolmen kuukauden päässä eli odottamisen ilo on vahvasti mielessä.

Mukavaa maanantaita ja loppuun "pari" kuvaa viimeiseltä kokonaiselta lomaviikoltani!

Elämää riippukeinussa - jos aurinko ei lämmitä tarpeeksi, kääriydy vilttiin