Onneksi ensimmäinen viikko oli lyhyt, joten viikonloppu tuli apuun kuin tilattuna. Maanantaina uusi yritys ja pikkuhiljaa rytmi alkoi löytyä. Pääsin itse asiaan eli ekat koulutukset tuli vedettyä. Ja lämmittihän se mieltä, kun palaute oli hyvää - vanha taito on tallella, jesh! Pikkuhiljaa tartuin uuteen haasteeseen ja aloin pohtimaan erään tilatun valmennuksen rakenteita. Syyskuun lopulla käynnistyy kiertue, joka on jatkumoa kevään vetoihin ja ainoa mikä on pimennossa on sisältö eli ei puutu paljoa :)
On oikeastaan aika jännittävää lähteä rakentamaan jotain alusta asti. Tällainen nyhjää tyhjästä on samanaikaisesti haastavaa ja palkitsevaa. Siinä saa pistää koko luovuutensa kokoon, brainstormata urakalla ja kaivaa inspiraatiota kuin neulaa heinäsuovasta. Mutta se on ihan parasta mun duuneissa ja se tunne, kun innostus leimahtaa liekkeihin on mahtava. Eräänä iltana tärisin onnesta, kun vauhti löytyi ja yöllä oli mahdotonta nukkua, kun ideat sinkoilivat päässä.
Vaikka alku oli hankala tiesin heti ekana työpäivänä olevani onnekas. Minulla on työ, josta pidän, se haastaa minua jatkuvasti, opettaa uutta ja kouluttaa entistä paremmaksi. Saan tehdä sitä huipputyyppien kanssa ja pelkästään se, kun istut hyvään seuraan natustamaan evääsi on huippua. Eräs tuttuni kertoi, että oli lomalta palattuaan tajunnut, että inhoaa työtään, etäisyys arjesta auttoi tajuamaan faktat. Hyvä havainto, mutta se käynnistää uuden tapahtumaketjun tilanteen korjaamiseksi. Pidän peukkuja, että tarina saa onnellisen lopun.
Kuva välittää fiilikset - odottavan innostunut, happyhappyjoyjoy!
Moni manailee arkea ja inhoaa sen harmautta, mutta minulle se on kaikkea muuta. Suorastaan rakastan arjen tuomaa rytmiä ja järjestystä. Pikku hiljaa kaikki palaa uomiinsa, unirytmi, ruokarytmi, liikuntatottumukset ja mitä näitä nyt onkaan. Taidan muutenkin arvostaa sitä, että asiat ovat paikoillaan, joten tarpeeseen tulleen irtioton jälkeen palasin arkeeni mielelläni. Vauhti kiihtyy viikko viikolta ja kohta mennään pää kolmantena jalkana. Odotan myös työmatkoja kuin lapset joulua. Vaikka tiedän sen olevan rankkaa niin valmennuskiertue hotelliöineen tuntuu odottamisen arvoiselta. Ensi viikolla saan tästä esimakua, kun reissaan pääkonttorille, sitä on jumitettu paikoillaan turhan pitkään.
Innostutko sinä arjesta? Onko arjen väri harmaa vai iloinen sekamelska? Jos ajatuskin vetää suun mutrulle niin voisiko asialle tehdä jotain? Olisiko nyt hyvä toimia ja tehdä ratkaisevia peliliikkeitä? Vai samaistutko minuun ja nautit siitä, että lomakausi on lopuillaan? Odotatko jo pimeneviä iltoja ja syksyä? Ja tuoko loppuvuosi jotain odottamisen arvoista mukanaan? Minun kalenterissa on paljon huippujuttuja tuloillaan ja niitä odotellessa on ihanaa kietoutua arkeen. Toivotaan, että saan bloginkin aktivoitumaan ja rustailtua taas ajatuksiani muiden nähtäväksi.
Rentouttavaa viikonloppua!
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti