Viikonloppunautiskelua

Viikonloppu on varmaankin maailman paras keksintö. Koska olen kärsinyt kokovartalokoomasta läpi viikon raivasin kalenterini tyhjäksi. Alun perin olin haaveillut golfkierroksesta, drive in elokuvaillasta, uuden joogastudion tutustumistunneista ja ties mistä, roskiin joutuivat kaikki action planit. Ja tässä kohdassa voin todeta, että se oli erittäin fiksu veto.

Aurinkoinen aamupala

Lauantai käynnistyi pitkällä aamukahvittelulla, ei kai viikonloppua kannata muilla keinoin aloittaakaan? Sitten paikkojen järjestelyä, vaatekaapin inventaario ja kunnon siivous. Siitä tietää, että on vanha tai ainakin aikuinen, kun viikkosiivous tekee onnelliseksi. Naureskelin itselleni, kun huomasin voimavarojeni kohentuvan sitä mukaa, kun paikat alkoivat kiiltää. Siisti koti, pois taiotut vaatekasat ja raikkaus tekevät mielelle hyvää. Sotkun keskellä on vaikea rauhoittua, rentoutumisesta nyt puhumattakaan eli halpa vinkki itsensä piristämiseksi, saa kopioida.

Koska ulkona oli ehkäpä viimeinen kesäinen päivä jatkoin viikonloppunautiskelua suuntaamalla fillarin kohti keskustaan. Kiertelin kaupoissa ja ihailin syysmuotia, jotenkin se vaan tekee iloiseksi vaikken hankkinut yhden yhtä vaatetta. Pysähdyin kiireettömästi syömään ja vaikka ilmassa oli pieni ripaus syksyä sekä viileyttä istahdin terassille. Oli ihanaa istua ja katsella kaupungin vilinää. Muilla oli kiire minulla ei, minä vain nautin hetkestä ja kiittelin elämää, ei se nyt kovin huonoille teille ole johtanut.

Sehän on Rosson pizla ja Lahden kylän raitti

Tasan kahden kuukauden päästä olemme ystäväni kanssa New Yorkissa. Yksi matkan parhaista puolista onkin sen odottaminen. Siksi lauantai-ilta oli omistettu matkasuunnitelmien teolle. Itse asiassa alustava suunnitelma mitä minäkin päivänä tehdään oli nopeasti tehty. Broadway musikaaliksi valittiin yksissätuumin Aladin, koska Disney toimii aina ja sadut ovat ihania. Pakollinen museovalintakin on valmis ja extrana päätettiin hankkia liput NBA matsiin. Siitä tulee unohtumaton reissu ja lasken melkein päiviä! 

Kun suunnitelmat oli tehty keskityttiin hyvään ruokaan ja maailman parantamiseen. Ystävien kanssa syöminen on vaan parasta! Olen hieman suunnitellut sushi- ja tapasiltojen järjestämistä, sillä tykkään myös näpertää keittiössä, kun joku tulee syömään. Pitäisi varmaan kaivaa kalenteri esiin ja laittaa illalliskutsuja eteenpäin.

Suunnittelu- ja maailmanparannusdinneri plan b:n kera

Sunnuntaina jatkoin samoilla linjoilla ja aamun hidasteluiden jälkeen suunnattiin siskon kanssa meidän landelle. Suuntasin intoa pursuen sienimetsälle, mutta saalis oli surkea. Sen sijaan sain seuraa lukuisista horvikärpäsistä ja mietin, mitä maailmankaikkeus olisi menettänyt jos tuo iljettävä otus olisi jäänyt keksimättä.  En usko, että kovinkaan paljon, mutta saatan olla väärässä. Sienisadon olemattomuudesta huolimatta metsäreissu tuli tarpeeseen. Sisäinen landepaukkuni nauttii hiljaisuudesta, luonnon mykistävästä kauneudesta ja pysähtymisestä. Tavallaan olin joogatunnilla, vaikken joogasalille päässytkään.

Siis whaat missä kaikki sienet on?

Sisko taas ahkeroi keittiössä ja päästiin koko perheen voimin ruokapöytään. Listalla oli kesäkurpistalasagnea, avokadopastaa ja salaattia, erittäin herkullinen combo. Päälle vielä pannaria vaniljajätskin ja mustikkahillon kera...nam! Sitten olikin hyvä oikaista sohvalle ja viettää tunti tajuttomana. On myös mahtavaa päästä seuraamaan, kuinka siskoni koiranpentu opettelee oikeaksi koiraksi ja nauttii maalaiselämästä. Ihmiset, jotka eivät pidä eläimistä ovat aika epäilyttäviä. 

Tämän kaiken jälkeen tuntuu siltä, että olen taas valmis uuteen viikkoon. Akut on ladattu eli huomenna uudella innolla duuneihin. Kannattaa välillä miettiä mihin aikansa käyttää. Vähemmän on enemmän vapaallakin ja tekemällä omia lempiasioita saa ihania hetkiä itselle tärkeiden ihmisten (ja eläinten) seurassa.

Sadonkorjuu kasvihuoneessa ala Harri ja Anna-Maija <3