keskiviikko 19. elokuuta 2015

Haluan olla...

Olen viikon verran katsonut kauhun ja innostuksen sekaisin tuntein kalenteria, joka on buukattu täyteen. Turhia välipäiviä ei juurikaan ole eli lokakuun loppuun asti tiedän melkein päivälleen (ellei jopa tunnin tarkkuudella), mitä töissä on tehtävä, missä päin Suomea oltava ja mitä pitää saada aikaiseksi. Päälle yhtä hyvin aikataulutetut viikonloput ja kyllä ahdistaa. Onneksi edessä on New Yorkin matka, jonka voimin aion jaksaa. 

Namaste-hetki auttaa pysymään siististi coolina

Eilen kuuntelin sivukorvalla palaveria, jossa parin kollegani pinna kiristyi katkeamispisteeseen. Äänet voimistuivat, puhetyyli muuttui kovaksi ja rentous oli tipotiessään. Tiesin heidän olevan oikeassa itse asiassa, mutta sävy jolla asiaa puitiin pysäytti. Kun tunnetta on liikaa ja hienotunteisuus katoaa ovat yhteistyön mahdollisuudet minimissä, se on kaikkien kannalta harmillista. Asiasta mitään tietämättä teki mieli mennä erotuomariksi ja komentaa osapuolia jäähypenkille. Voin vain kuvitella, miten huonot lähtökohdat seuraavalle palaverille on. Tuohon pisteeseen en haluaisi itse päätyä, en vaikka kuinka alkaisi kalenteri pakottamaan takaraivossa.

Yöllä heräsin panikoimaan kaikkea tulevaa. Sysäyksen ylikierroksilla käymiseen ja ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti kadonnut tietokoneen laturi, joka on elintärkeä työni kannalta. Vaikka kroppa janosi unta ja hoin itselleni mantranomaisesti "asioilla on tapana järjestyä" en pystynyt rauhoittumaan, vaan pyörin pari tuntia. Niin turhaa, koska yöllä asiat ei tää ratkea ja turha murehtiminen...no se on niin turhaa, että huh!

Päätin lopulta hyödyntää ajan ja aloin listata mielessäni millainen haluan olla töissä, etten päätyisi umpikujaan. Ja kurkataanpas, mitä tuli listalle teeman "haluan olla" alapuolelle:
- hyvinvoiva
- rento, koska hampaiden kiristely ei auta yhdessäkään asiassa
- läsnä
- teen työt intohimolla, mutta vain 8 h kerrallaan
- kuuntelen jaksamistani
- syön hyvin
- en suorita liikaa, ylisuorittaminen on ihan pyllystä ja johtaa hampaiden kiristelyyn...oravanpyörä on valmis
- liikun jaksamiseni mukaan
- hemmotella itseäni sopivasti
- teen parhaani, muttei yritä olla kaikessa paras
- nauttin siitä, mitä teen 
- avoin uusille asioille ja ihmisille
- en laiminlyö yöunia
- se, joka pyytää tarvittaessa apua, eikä jää yksin
- kilautan kollegalle/pomolle, kun kaipaan juttuseuraa
- kiitollinen
- oppia muilta
- nöyrä

Jos siis valmiiksi pelkään, että tuossa kohtaan varmaan uuvun, stressaan liikaa ja menetän loman tuoman rentouden (kyllä se on yhä läsnä ja diggaan siitä) tulisi niin tapahtumaan satavarmasti. Päätin siis kääntää asian toisin päin uskoen, että asenne auttaa jo puoliväliin. Sen lisäksi joudun muistuttamaan itseäni haluan listauksestani, enkä voi antaa kiireellä pikkusormea, sillä se vie koko käden.

Joskus sitä vaan ootellaan auringonpaisteessa junaa ja zillaillaan

Vaikka yöuni oli mitä oli heräsin uuteen päivään hyvillä mielin. Mieltä painanut laturiongelma ratkesi parhain päin (karkulainen löytyi), kalenteriin tuli pari lisämerkintää, kävin hyviä keskusteluita ja olin ajoissa juna-asemalla. Se juna tosin antoi odottaa itseään yli tunnin, mutta asennejumpan ansiosta se ei kaatanut maailmaani, vähän vaan keinutti venettä.

Mieti, mitä sinä haluat olla ja miten pääset maaliin? Elämä on kuitenkin valintoja yksi kerrallaan :)

-Virpi

Ei kommentteja: