Tänään otin värityskirjani esille, kun aloittelin aamukahvin nauttimista. Siinä sitä sitten vierähtikin muutama tunti sujuvasti. Voi kuinka nautinkaan, kun mietin parhaita värivalintoja, pääsin tekemään pikkutarkkaa työtä ja näin käteni jäljet välittömäksi. Siinä samalla aloin haaveilla maalausharrastuksen herättelyä talviteloilta. Yläasteella ja lukiossa maalasin jatkuvasti, mutta aikuisena olen kadottanut luovuuteni. Se on siirtynyt sisustamiseen ja vaatehulluuteen. Harmillista, sillä selvästikin nautin taiteesta, mitä värittäminen ei nyt ihan taida edes olla, mutta jotain sinnepäin.
Syy miksi värittämisestä on tullut hitti on se, että sen ansiosta kiire on helppo karistaa hartioilta. Sitä pidetään rentouttavana, stressiä poistavana ja läsnäoloa lisäävänä. Jos se tuo edes hitusen jotain noista niin kyllähän se kannattaa. Silloin on turha miettiä, onko värittäminen tyhmää, trendikästä tai hörhöilyä. Silloin on vaan laitettava kynät sauhuamaan.
Ensimmäinen aukeama alkaa olla lähellä maalia, olen siis ollut huipputehokas. Olen harmitellut jokaista viivan ylitystä ja tehnyt oikeita värivalintoja. Seuraavaksi kokeilen tehdä väritykset väärin, aurinko saa olla vihreä, lehdet sinisiä, puun runko keltainen, ruohikko oranssi ja sitä rajaa. Saatan jopa heittäytyä täysin radikaaliksi ja viis veisaan ääriviivoista. Tai ehkäpä se olisi liikaa, edetään pienin askelin, sillä värittämällä voi vain ihmetellä, miten oma luonne ohjailee meitä yhdessä jos toisessakin asiassa.
-Virpi
PS: Vinkkinä voin sanoa, että hanki hyvät kynät, omani ovat yläasteajoilta ja laadukas terotin. Kirjoja on laidasta lautaan eli jokaiselle löytyy mieleinen eli eiku shoppailemaan! Omani löytyi muuten Suomalaisesta kirjakaupasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti