Lahdessa on kaksi ravintolaa, joissa jokaisen kaupunkilaisen (kannattaa kyllä tulla kauempaakin) pitäisi käydä edes kerran elämässään, nimittäin Torvi ja Tirra. Ne pitävät yllä valtavirrasta poikkeavaa musagenreä ja jokainen karvoihin katsomatta on tervetullut asiakkaaksi. Tänä viikonloppuna molemmat täyttyivät iloisista ihmisistä, kun juhlittiin Kaupungin äänet nimistä festaria.
Perjantaina sää suosi ja liput myytiin hetkessä loppuun. Hyvä fiilis tarttui jokaiseen ja viini (oikeammin olut) virtasi. Silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä, todellisuus iski vasta seuraavana aamuna. Kokonaisvaltaista krapulaa potiessani muistin äitini hokeman: "eilen juotiin hilpeenä kaljaa, tänään ollaan kalpeena hiljaa"...niin totta! Mutta joskus se on vaan kärsittävä ja pientä lohtua tuo se, kun muistaa miten kivaa oli.
Lauantaina väsymys näkyi yhden jos toisenkin kasvoilta. Oma kohmelo ei oikein helpottanut, mutta tällä kertaa tuli keskityttyä musiikkiin oluen sijasta...ei huono. Lopulta väsymys voitti ja illan pääesiintyjä jäi näkemättä ja kuulematta. Ehkäpä ensi vuonna pääsee uudestaan festareille, ottaa ekan illan rauhallisesti ja panostaa paukut toiseen iltaan...vahva ehkä. Olen nimittäin huomannut, että elämässä on kaksi asiaa, joita ei opi ei sitten millään. Toinen on juomatavat eli silloin, kun janottaa niin päähän siinä vaan kipeytyy ja järki kaikkoaa. Toinen on rakkaus, mutta ei enempää siitä aiheesta, ehkäpä joskus toiste <3
Mutta onpahan kivoja kuvamuistoja puhelin pullollaan, näillä eväin uuteen viikkoon!
Mun city Lahti ja Rautatienkatu ilta-auringossa
Meillä kaikilla oli niin mukavaa...ilta startattiin sisäpihalta
Seuraavana päivänä ei ollutkaan enää mukavaa, korjaussarjaksi vuosisadan darraan pizzaa & colaa
Päivä numero kaksi ja astetta kiltimpi ote
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti