Yksi osallistuja puuhaili varoitteluistani huolimatta kaikkea muuta, se keskittymisen vaikeus josta olen itsekin puhunut on yllättävän yleistä. Nuoruuden vimmalla hän uskoi olevansa valmis haasteisiin ja suhtautui asiaan välinpitämättömästi. Vaikka kuinka kamppailin vastaan huomasin ärsyyntyväni moisesta asenteesta. Sinänsä tyhmää, koska jokaisen on huomattava omat virheensä ja arki tulee ottamaan luulot pois heti ensi kättelyssä. Itse asiassa hän taisi ymmärtää asennevammansa päivän päätteeksi pidetyssä harjoituksessa, mutta ärtymys oli jo tarttunut minuun.
Jätskitauko
Taksiin pompatessani huomasin kuskin ärsyttävän minua. Jurppi, kun tavaroitani ei laitettu takakonttiin, vaikka mahtuivathan ne varsin hyvin takapenkillekin. Kiukutti, kun kuski soitteli omia puheluitaan, vaikken halunnut puhua hänen kanssaan sanaakaan. Eikä yhtään ollut kiva tuijotella tämän takaraivoa, jossa kiilsi hikinen kalju, jonka päälle oli kasvatettu hiuksia muka peittämään karuja faktoja. Ja niin edelleen kun jurppii niin jurppii.
Hotellin respassa raivoni pääsi valloilleen, kun siellä nyt sattui olemaan muitakin asiakkaita. Erikoista, ettei neiti Rantalalla ole omaa sisäänkäyntiä, eikö? Kiinalaiset turistit rynnivät innoissaan ja etuilivat tottuneesti, joka sai suomalaisen diivan raivon partaille, meillä kun tykätään jonottaa. Siinä vaiheeseesa, kun suomalainen 50+ lady rynni myöskin edelleni jouduin todella hillitsemään itseni, onneksi mulkoilin jäätävästi. Jos olisin avannut suuni olisin varmasti huutanut suoraa kurkkua. Ja miksi ihmeessä, minullahan ei ollut kiire minnekään.
Hotellielämää
Suuntasin välittömästi kaupungille, sillä halusin rauhoittaa mieleni. Valitsin ruokapaikaksi erään viihtyisän ravintolan, jossa on hyvät pihvit. Siinä hetkisen istuttuani ja viiniä nautittuani alkoi helpottaa. Tein yhteenvedon päivästä ja annoin itselleni puhtaat paperit koulutusosuudesta. Nopeasti suunnittelin myös seuraavaa päivää, mitä pitäisi muistaa, mitä korostaa ja missä järjestyksessä uudet asiat voisi esittää. Nautin mahdollisuudesta pysähtyä ja katselin ympärilläni pyöriviä ihmisiä. Hyvä ruoka teki tehtävänsä ja jatkoin rentoutumista pyörimällä kaupoissa. Ihastelin syysmuotia vaikka ulkona paitoihin aurinko ja intiaanikesä helli kansaa, mä vaan rakastan vaatteita.
Mutta ei se pinna niin helpolla löystynytkään, sen sain pian huomata. Hotellilla suuntasin saunomaan ja tovin lauteilla lojuttuani huomasin, että pyyhkeeni oli joutunut parin ruotsalaisen palvelijaksi. Jostain syystä en ilahtunut käytetystä pyyhkeestä, joka oli ystävällisesti jätetty myttyyn minua odottelemaan. Jouduin lataamaan kaiken energiani etten kajauttanut perkeleitä ilmoille. Vihaisesti nappasin sen ainoan puhtaan pyyhkeen, joka pukuhuoneesta löytyi ja palasin kuumentamaan tunteitani löylyihin...kaikki rentous oli poissa.
Casa Largo...vahva suositus
Loppu illaksi sulkeuduin huoneeseeni, kirosin ulkomaalaisia ja jupisin itsekseni. Niinpä niin joskus pinna palaa kovin helposti. Onneksi en sanonut mitään peruuttamatonta, mutta ne kiukkuiset katseetkin olisi voinut jättää pois. En osaa vieläkään sanoa, miksi provosoiduin noin. Tuntuu hölmöltä hermostua vähäpätöisistä asioista, mutta joskus pinna ei vaan veny enää milliäkään. Onneksi yö korjasi tilanteen ja olin seuraavana aamuna rento oma itseni. Koulutuspäivä päivä osa kaksi saatiin hyvin maaliin ja kaikki osapuolet vaikuttivat tyytyväisiltä. Ja mikä parasta minä pääsin aiottua aiemmin kotimatkalle :)
Tämä kokemus osoittaa sen, että minulla on vielä pitkä tie itseni kanssa. En halua olla noin pikkumainen, arvostella muita ja kiukutella turhasta. Uskon silti, että peli ei ole menetetty ja voin kouluttaa itseäni paremmaksi minuksi.
Rentouttavaa viikonloppua!
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti