Kevättä ja kesää on kuvastanut se, että olen lipsunut kokkausvuoroistani. Kaupasta on tullut kannettua yksi jos toinenkin valmissalaatti eli niin lompakko kuin makukokemuskin ovat kärsineet. Lisätään yhtälöön ruokarytmittömyys ja herkkunälkä, niin saadaan lopputulokseksi kiristävä vyötärö sekä nuutunut olemus....ei hyvä. Ja kuinka vaikeata se kotiruuan tekeminen on? Ensinnäkin naurettavan helppoa, herkullista ja hyvinvointia ylläpitävää. Onneksi kadonnut kokkausintoni palasi eilen estradille eli suunta lienee ylöspäin. Voi sitä riemua ja onnen tunnetta, kun pääsin availemaan töissä eväsrasioitani!
Varsinainen syy kysymykseeni ja silmien aukeamiseen oli kuitenkin tällä kerralla joogassa. Koska selkä ei suostu yhteistyöhön ja muistaa päivittäin kivuilla kiukutellen, päädyin puolen vuoden tauon jälkeen joogasalille. En siis yksinkertaisesti pysty kuvittelemaan repiviä CrossFit-treenejä. Tekosyyt kuten en mä nyt ehdi, ei mulla ole rahaa tms. oli ilmeisesti kulutettu samanaikaisesti loppuun. Heti ensimetreiltä lähtien tiesin tehneeni oikean peliliikkeen. Lämpö helli kehoa, pahin lihaskireys alkoi helpottaa, liikeradat tulivat ulkomuistista ja nautin koko rahan edestä. Niin keho kuin mielikin rauhoittui hetkeksi ja arkinen oravanpyörä pysähtyi. Juu oon päässyt töissä jo snadisti suorittamisen makuun, mutta palataan siihen toiste.
Miksi siis lakkaamme tekemästä asioita, joista nautimme? Tai asioita, jotka edesauttavat hyvinvointiamme? Miksi oi miksi? Ja kun ajaudumme sivuraitelle niin miksi on niin vaikeata päästä takaisin raiteille? Miksi kulutamme energiaa keksimällä tekosyitä, joihin emme itsekään usko? No niin tai näin, mutta tänään vannoin ja vakuutin palkitsevani itseäni kerran viikossa joogalla eli suhteellisen hyvä päätös viikon alussa. Jätä siis tekosyyt tai ainakin yksi ja tee hyvä teko oman hyvinvointisi eteen.
Namaste,
Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti