Pohdintojen lomassa työstän muutamaa verkkokurssia, jotka liittyvät aiheeseen. Sen yhteydessä asetin itseni uuden äärelle, osaisinkohan tehdä asioita uudella tavalla ja uusilla työkaluilla? Ihanien kollegoiden avustuksella pääsin alkuun ja kiihdytin vauhtia yrittämällä, kokeilemalla, onnistumalla ja erehtymällä. Työstön yhteydessä piti miettiä, millaisen oppimiskokemuksen kurssi sai aikaan. Olisiko se puuduttavaa pakkopullaa, josta haluaa nopeasti eroon vai mukava tapa oppia uutta? Toivottavasti jälkimmäinen :)
Sen lisäksi, että mietin oppimista törmään arjessani tilanteisiin, joissa ihmiset reagoivat tarjoamiini tiedon jyviin. Parasta on tietenkin nähdä lampun syttyvän ja innostuksen paistavan kasvoilta. Joskus voi olla hämmentävää, kun valmennettava reagoikin suuttumalla tai peräti hyökkäämällä. Joskus oppiminen on pelottavaa ja tunteet pursuavat esiin. Etenkin jos tuntee olonsa nurkkaan ahdistetuksi ja ammattitaitonsa kyseenalaistetuksi. Ja näiden ääripäiden väliin mahtuukin sitten monta eri variaatiota erilaisista tunnetiloista. Niiden kohtaaminen äkkiseltään voi myös olla rankkaa ja tyhjentää takin päiväksi tai pariksi.
Työni ei ole helpoimmasta päästä ja välillä pelikentällä on liiaksikin liikkuvia osia. Se kuitenkin opettaa minua jatkuvasti ja ohjaa eteenpäin. Edessä on mielenkiintoinen syksy ja mielenkiintoisten valmennusten lisäksi pääsen itsekin imemään uutta tietoa ja innostumaan eri tavalla kuin aiemmin. On aikamoinen etuoikeus tehdä tällaista työtä. Tänään tulikin todettua, että vitsit miten kivaa meidän duunissa aina onkin...sitä välillä ihan hyppii riemusta :)
Se nääs helpottaa näiden ikuisuusongelmien parissa kamppailua ja sitä jaksaa innostua uudestaan ja uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti