Kesäkurpitsalasagne
Ruokaviikkoni alkoi torstaina, jolloin kokkailin varman syyslempparini eli kesäkurpitsalasagnen. Maustan jauhelihakastikkeen sipulilla, chilillä ja valkosipulilla. Joukkoon sujahtaa myös porkkanaraastetta ja rutkasti tomaattimurskaa sekä perinteiset suolat & pippurit. Varsinaisia lasagnelevyjä en käytä vaan laitan kastikkeen väliin viipaloituja kesäkurpitsan paloja ja päällimmäiseksi ohuen kerroksen juustoraastetta. Koko komeus noin tunniksi uuniin ja asteita 225. Tällä kertaa chili tuntui aika mukavasti ja talven varalle kannattaakin lisätä mausteita, jotka auttavat suojautumaan ikäviltä flunssapöpöiltä.
Pikkusiskon katkarapu-unelma
Perjantaina toimin apukokkina, kun siskoni valmisti herkullisen katkarapukastikkeen. Pannulle viskattiin ensin purjoa, sipuli, valkosipulia, chiliä, paprikaa ja kuutioitua kesäkurpitsaa. Kun kasvikset olivat hieman kypsyneet lisättiin tomaattipyrettä, suolaa, paprikajauhetta ja pippuria. Roima nippu pilkottua tilliä, ruokailijoiden mukaan katkarapuja ja eiku sekasin. Koko komeus kruunattiin ruokakermalla (oikeesti meillä oli heinäkuussa vanhaksi mennyttä smetanaa, mutta hyvin toimi ja ollaan yhä elossa) ja sitten riisiä kylkeen & ääntä kohti. Kasvisten määrät kannattaa laittaa fiilispohjalta, mutta paprikaa oli ehkä 1/3 ja kesäkurpitsaa silleen sopivasti :)
Uusia ulottuvuuksia tiikerikatkarapujen muodossa
Pari ystävääni ovat ihastuneet espanjalaiseen pilpiliin (en tiedä miten tuo oikeasti kirjoitetaan) eli tiikerikatkarapuihin cajunpippurin kera. Vaikeinta tässä herkussa oli ensikertalaiselle rapujen kuorinta ja peräsuolen poisto, taisin murhata nuo poloiset toistamiseen. Sitten rapuset kuumalle pannulle, jossa odottelee öljyä, persiljaa, valkosipulia siivuina, suolaa ja tietenkin cajunpippuria - 5 kokonaista, 1 rikottu. Paista nopeasti, koska ravut kypsyvät hetkessä ja muuttuvat helposti sitkeiksi. Saattaa olla, että vähän ylikypsensin, mutta odottakaapas ensi kertaa. Kylkeen salaattia tai pelkästään alkuruokana patongin kera. Itse vetelin iltaruokana niin hujahti melkein koko satsi kerralla. Teen siis toistekin ja opettelen suolestustekniikan...promise!
Vanha kunnon avokadopasta
Vaikka avokadapastapariskunta on pistänyt lusikat jakoon aika päiviä sitten, niin resepti on ja pysyy toimivana. Ainoa ongelma on tuo ruokamäärä, ei siis toimiva sinkkutaloudessa. Lahjoitin osan naapuriin, mutta silti toivoton lopputulos. Resepti löytyy googlettamalla, mutta ohessa nopeasti ulkomuistista. Keitä pastaa 400-500 g runsassuolaisessa vedessä, keitin tietty puoli kiloa, ettei heti loppuisi. Raasta tarjoilukulhoon n desi parmesania ja pekorino-juustoa. Kuutioi kaksi avokadoa, pilko yksi valkosipulinkynsi (kapinallisena laitoin kaksi), puolikas chili (taas meni kokonainen) ja rutkasti basilikaa. Puristele joukkoon yhden limetin mehu, reilusti suolaa ja mausteista jalointa eli mustapippuria. Lopuksi pasta joukkoon, hiukan keitinvettä ja tarkista suola...todellinen herkuttelijan pikaruoka.
Good old kaalilaatikko
Koska jääkaappini repeilee liitoksistaan päätin jossain mielenhäiriössä tehdä vielä vähän (oikeesti ihan sikana) kaalilaatikkoa. Se oli lapsuuteni ylivoimainen inhokki. Oksensin sen voimasta kerran ala-asteella ja meni 20 vuotta ennen kuin voitin pelkoni. Nykyisin kokkailen kaaliruokia syksyisin eli menetetyt vuodet on otettu takaisin. Varmuuden vuoksi silppusin lähemmäs kilon kaalia, ettei tämäkään heti loppuisi, on muuten kausiruokaa ja halpaa kun mikä! Joukkoon jauhelihaa 400 g, 1,5 dl puuroriisiä keitettynä ja maun mukaan porkkanaa ja/tai sipuli...niitä en enää jaksanut. Mausta valkopippurilla, suolalla, meiramilla ja siirapilla. Joukkoon vielä 4 dl lihaliemi munaseosta ja pariksi tunniksi uusiin hautumaan, asteita 200...hiljaa hyvää tulee.
Mulla on sellainen fiilis, että tästä tulee hyvä kokkaussyksy :)
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti