Miksi hyville ihmisille tapahtuu ikäviä asioita?

Vaikka kuinka ajattelee asioita positiivisen kautta ja uskoo parempaan huomiseen, ei elämää voi aina ymmärtää. Joskus tuntuu niin epäreilulta, kun hyville ihmisille tapahtuu ikäviä asioita. Erityisen koville se ottaa silloin, kun huonot uutiset seuraavat toisiaan ja niitä kasaantuu kerralla läjittäin. Silloin jaksaminen on äärirajoilla, itseltäkin loppuu sanat, lohduttaminen tuntuu tuhoon tuomitulta yritykseltä ja tulevaisuudesta on hetkellisesti valot sammuksissa.

Olen muutaman päivän aikana kuunnellut useamman ystävän huolia. Ne tuntuvat niin epäreiluilta kaikki. Sitä alkaa melkein potea huonoa omatuntoa, kun itsellä on asiat hyvin. Yritä siinä sitten keksiä jotain positiivista ja ymmärtää, miksi mitäkin on tapahtunut. Sillä hetkellä on turha sanoa, että asioilla on tapana järjestyä, vaikka niin toki käykin...ennemmin tai myöhemmin. 

Ehkä sanat eivät olekaan se tärkein asia. Aina ei tarvitse tarjota ratkaisuja eikä pakokeinoja. Tärkeintä lienee se, että on joku joka kuuntelee ja joku joka välittää. Eli niin kauan kuin niillä hyvillä ihmisillä, joille tapahtuu joskus ikäviä asioita on ystäviä, on maailmassa sittenkin kaikki hyvin.

Paistakoon aurinko jokaiseen risukasaan <3