Vaikka alkusyksy on ihanaa aikaa se käy myös voimille. Vähenevä valon määrä on suoraan verrannollinen vireystasoon nähden. Meistä suomalaisista 80 % kärsii tavalla tai toisella kaamoksesta ja pahin on vasta edessä. Olen yrittänyt nukkua tarpeeksi, pitää stressin loitolla, hillitä tahtia, syödä hyvin, tankata vitamiineja jne. kaikki keinot lienee käytössä. Yrityksestä huolimatta olo on harvoin kymppi plus. Pomppaan kyllä virkeänä aamulenkille, mutta puolivälissä alkaa väsyttää uudestaan. Lienee korkea aika kaivella kirkasvalolamppu vaatehuoneen kätköistä esille.
Kävelyssä on se hyvä puoli, että se on keholle mitä lempein liikuntamuoto. Se myös sopii lähestulkoon kaikille ikää ja kuntotasoa katsomatta. Samalla saa roiman annoksen happea kuin huomaamattaan ja halutessaan voi ottaa muutaman juoksuaskeleen tai venyttää jumiutuneita lihaksiaan. Aamuisin keskityn avaamaan paikkoja ja iltaisin saatan ottaa hienkin pintaan. Tänään nappasin mukaani puhelimen ja handsfreen musiikin kuuntelua varten, mutta päädyin kuuntelemaan hiljaisuutta, ympäröivää liikennettä ja latvoissa suhisevaa tuulta. Paikalla olivat vain minä ja mun pää :)
Moni vannoo aamulenkin tehoon painonpudotuksessa. Etenkin fitnesspiireissä suositaan kevyttä kävelyä n 45-60 min tyhjällä vatsalla. Itse taas pidän sitä mukavana keinona käynnistää uusi viikko ja/tai uusi päivä, ei tosin haittaa jos muutakin tapahtuisi. Ja mikä toimii yhdellä ei välttämättä sovi toiselle, suosittelen siis kuuntelemaan kehon viestejä. Kehomme ja tiedostamaton mielemme yrittää ohjailla meitä jatkuvasti, se kuinka tarkkaan kuuntelemme ja noudatamme niitä onkin kokonaan toinen juttu. Mutta mun täytyy selvästi kävellä näin.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti