Hälytyskellojen pitäisi soida, jos lepopäivä muuttuu painajaiseksi. Silloin olisi hyvä miettiä, miksei voi nauttia vapaasta, vaan murehtii tulevaa. Onko silloin työssä jotain pahasti pielessä? Voiko siihen vaikuttaa jotenkin vai olisiko aika etsiä uusia kuvioita? On kuitenkin hyvä tehdä jotain peliliikkeitä ellei halua kietoutua liiallisesti bluesin syleilyyn, sillä jaksaminen on vakavasti otettava juttu. Ja kukaan muu kuin sinä ei huolehdi siitä puolestasi.
Itse aloitan sunnuntait hitaasti kahvin äärellä. Jos mahdollista jätän herätyskellon vetämättä ja herään omia aikojani tai kissan käskystä...jälkimmäinen vaihtoehto lienee nykyisin se yleisempi. Mikäli viikkosiivous ei ole mahtunut lauantaille hoidan sen sunnuntaina pois päiväjärjestyksestä ja kyllä kierolla tavalla nautin siitä. Väliin mahtuu usein jonkin sortin kuntoilua ja/tai ystävien tapaamista, ennen kuin palaan hidastelun pariin. Kiire ei saa olla päällimmäinen ajatus viikon päättävästä päivästä.
Näin syksyllä tykkään makoilla vilttiketjussa, siemailla teetä ja potea neuloosia. Kiireettömyys, läsnäolo, ei mitään ja sittenkin kaikkea tekee toisinaan hyvää. Tai siis mahdollisimman usein. Pitäisi muuten kaivella kynttilöitä esiin ja siirtyä kunnolla fiilistelemään pimeneviä iltoja. Ja hei pitäähän sitä nyt ainakin yhdet sukat talvessa saada aikaiseksi. Mitä tulee huomiseen niin huominen on vasta huomenna :)
Vinkkini sunnuntaibluesia vastaan on se, että järjestä itsellesi sopivasti tekemistä. Muista, että sunnuntai ei saa olla mikään to do -listan tyhjennyspäivä vaan tekemisen pitää mahtua kivan määritelmään. Lataa siis akkuja, ole itsellesi armollinen, hakeudu sinulle tärkeiden ihmisten seuraan ja ajelehdi sopivasti.
-Virpi eli sunnuntaivetelehtijä
PS: Noi Pukka teet ovat aivan ihania eli kipin kapin lähimpään Punnitse ja säästä -kauppaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti