Onnismi

Mietin jokin aika sitten, että olisi hienoa keksiä oma sana. Ja ennen kuin ehdin edes miettiä asiaa oli sana jo keksitty - onnismi. Pikaisen googletuksen mukaan sitä ei ole myöskään aiemmin keksitty tai ainakaan asiasta ei ole julkisesti huudeltu. Onnismi juontaa juurensa koirastani Onnista ja tämän aina yhtä mahtavasta elämänasenteestaan, kiitos muruseni olit paras! Sanani tarkoittaa siten sisältä kumpuavaa onnellisuutta, kokonaisvaltaista hyvinvointia, avoimuutta kaikkeen ja kaikesta. Se arvostaa pieniä hetkiä, löytää jokaisesta asiasta jotain hyvää ja kuuntelee itseään. Onnismi laittaa samoilemaan metsissä, nuuskimaan ilmaa ja vääntää suupielet hymyyn.

Tänä viikonloppuna haahuilin onnismin vallassa meidän landella syksystä nauttien. Hiihtelin niissä ihanissa violeteissa saappaissani tutuissa maisemissa, nautin syksystä ja latasin akkuja. Sisäinen maatiaiseni teki irtioton kaupunkielämästä, kerrankin se viis veisasi paidalle pudonneesta hammastahnasta ja unohti tyystin meikit, ketjut ja vyöt. Sydän kyllä tietää, missä sen on hyvä olla ja mitä se haluaa.

Aina, kun tunnet saavuttavasi onnismin saat lainata sanaani. Annan sinulle myös luvan levittää sitä eteenpäin - maailmassa ei ole koskaan liikaa onnismia. Ja uskallan väittää, että onnismin tunnistaa, kun se tulee kohdalle <3

Loppuun muutama kuva minun maailmastani,

Virpi

Mummon navetta

Tomaatit ovat parhaimmillaan

Sadonkorjuu...tädin kasvattamat viinirypäleet

Metsän keskellä on kotini ja punainen postilaatikko

Aurinko paistaa kuusikkoon

Vanha kunnon romusauna

Ja sehän oon mie :)