Valmentajan normipäivä

Eräs kollegani houkutteli minua eilen Snapchatin käyttäjäksi, jossa voisin esitellä, millaista valmentajan arki on. Ensireaktioni oli ehdoton ei, ei enää yhtään enempää somea. Hetken päästä vastasinkin jo ehkä ja aloin miettiä, mitähän sitä omasta työstään kertoisi. Tänä aamuna ajattelin, että otan paljon kuvia päivästäni, jotta voisin kertoa millaisia päiväni ovat tai ainakin yksi niistä. Saldo on huikea, peräti yksi kuva ja sekin on otettu kotona juuri ennen töihin lähtöä. Mutta siitä se aina lähtee eli päivän fiilikseen sopivat vaatteet päälle ja sitten menoksi. Olen muuten ajatellut pitää tänäsyksynä paljon mekkoja ja kopistella korkoja.

Kiirehdin rautatieasemalle ennen seiskaa ja siitä näppärästi Vallilaa kohti. Matka sujui ravintolavaunussa kahvitellen, jokseenkin mukavaa matkantekoa siis. Juttelin erään kollegani kanssa niitä näitä ja jossain vaiheessa saimme konduktöörin seuraamme. Siinä tulikin kattava luento konnarin arjesta ja Mika keräsi meidän rispektit. Mitä ne sanoo huonosta palvelusta? Itse pidän VR:n työntekijöiden palvelualttiudesta todella paljon ja harmittaa millaisen yt-myllytyksen alla he ovat.

Toimistolle päästyäni valmistelin neuvotteluhuoneen päivän valmennusta varten valmiiksi. Edessä olikin jännä päivä, sillä kahdeksan kollegaani tulivat pitämääni kirjallisen viestinnän kenraaliharjoituskoulutukseen. Valmistelu oli jäänyt hieman kesken, joten olin vatvonut asioita puolet yöstä unieni kustannuksella. Vaikka vuosia on takana ja kokemusta piisaa niin pieni jännitys iskee aina välillä. Mutta se on vain hyvä, sillä pieni stressinpoikanen kainalossa tekee lopputuloksesta toimivan.

Päivä oli onnistunut ja sain muilta valmentajilta kullanarvoisia neuvoja sekä vahvistusta tekemiseeni. Palautteiden ja omien havaintojeni pohjalta teen vielä pieniä muutoksia, sitten lähdetään maailmalle eli sen oikean yleisön eteen. Se, että niin moni käytti aikaansa minun hyväkseni, teki todellisen vaikutuksen. Voisimmepa auttaa tällä tavoin toisiamme useammin, yhteistyössä on voimaa! Pitääpä muuten itsekin osallistua muiden vetoihin, jotta voin oppia ja antaa palautetta.

Ehdittiin myös vähän vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin, ennen kuin lähdettiin kotimatkalle, kukin eri paikkakunnille. Asemalta nappasin eväsleivän ja palkitsin itseni chai latella, että sellaisia paheita. Päässä vaan humisi, kun kävelin laiturille eli ihan tehnyt olo kaiken kaikkiaan. Vajaa tunti junailua ja takaisin Lahdessa. Ei ehkä ihan normipäivä, sillä me valmentajat emme valmenna joka päivä...onneksi, koska kunto ei kestäisi. Koulutuksiin ja valmennuksiin menee arviolta 1/5 työajasta. Loppuaika koostuu valmistautumisesta, materiaalin työstöstä, erilaisiin projekteihin osallistumisesta, sähköpostin lukemisesta/lähettämisestä, sparrailusta, uuden oppimisesta jne. Mitä huominen taas tuo tullessaan, niin jotain ihan muuta. Kliseen mukaan työssäni jokainen päivä on erilainen.

-Virpi