NLP: kartta ei ole maasto

Kartta ei ole maasto, on yksi NLP:n keskeisimpiä asioita. Monille se tuntuu olevan myös se rakkain ja eniten ajatuksia herättänyt asia. Näin äkkiseltään se tuntuu vähän hassulta "kartta ei ole maasto, kartta ei ole maasto..." ellei pysähdy hetkeksi miettimään. Nyt, kun pohdin ja kirjoitan NLP:stä haluan korostaa, että olen täysin noviisi. Minun kertoma ei ole faktaa, enkä yritä opettaa tai valistaa ketään. Yritän ehkäpä ennemminkin pureksia asioita "ääneen" ja lisätä ymmärrystäni, oppia paremmaksi kuin nyt. Kunnon faktoja halutessaan kannattaa siis mennä NLP kursseille, lukea virallista kirjallisuutta tai opiskella jotain todella älyllistä :) tarkoitan siis sitä, että monelle NLP on huuhaata ja kaukana faktoista. Se, onko se sinulle totta vai hölynpölyä, on sinun päätöksesi, enkä yritä muuttaa sitä muuksi.

Toisaalta NLP lähtee siitä, että virhekin on lopputulos ja vie usein uusien asioiden äärelle. Ja se sama ajatus on mielestäni piilotettu myös "kartta ei ole maasto" ajatukseen eli ehkäpä en eksytä sinua täysin, vaan minunkin sanoissani piilee totuuden siemen. Mietitäänpä vaikka konkreettisesti jotain metsää, josta on piirretty kartta. Kartassa näkyy hieman korkeuseroja ja ainakin vettä, suunnistuskokemukseni on niin huono, etten yritä kuvailla kartanmerkkejä tarkemmin. Mutta mennessäsi metsään näet puita, kiviä, kantoja, heinää, risuja jne. asioita, joita kartassa ei ole. Vaikka seisoisit siinä metsän kulmalla ystäväsi kanssa näette ja koette metsän aivan eri tavoin, molemmat omista lähtökohdistaan. Sinä ihastelen puiden kaarnapintaa ja sen muodostamia kuvioita, ystäväsi taas ihmettelee mättäiden sammalpeitettä ja katselee kallion jäkäläkasvustoja. Molemmat ovat oikeita asioita ja oikeita kokemuksia, me kaikki pelaamme maailmaa eri silmin.

Asiaa pohtiessani palasin ala-asteen liikuntasaliin. Pienenä alakoululaisena olin oikeasti pieni. Sali taas suuri ja pelottava. Siellä oli asioita, joita en osannut ja jotka saivat suorastaan kauhun partaille. Liikuntatunneilla olisi piti tehdä asioita, jotka olivat minulle saavuttamattomia Mount Everestejä. En pystynyt hyppäämään jättimäisen pukin yli vaan jumituin siihen keskikohdalle, josta nolona kiipesin takaisin jonon hännille. Kori oli taivaissa enkä itsekään uskonut, että saisin heitettyä pallon niin korkealle. Lentopalloverkko taas tyrmäsi jokaisen yritykseni saada pallo toiselle puolelle kenttää. Vanhan kansan opettajani ei ymmärtänyt osaamattomuuttani vaan muisteli, millainen liikunnan ihmelapsi isäni oli ollut. Ehkäpä hän ihmetteli, miksei osannut opettaa minua, eikä nähnyt mitä teki väärin.

Myöhemmin palasin samaiseen paikkaan, kun siskoni oli ala-asteella. Sali näyttikin pieneltä ja hieman säälittävältä. Poissa oli kaikki pelottavuus, minä olin meistä se, joka oli kasvanut ja mennyt eteenpäin. En enää pelännyt sitä, vaan ihmettelin miten vuodet olivat muuttaneet asetelmaa. Tänään tuo liikuntasali on yksin. Se on ollut hylättynä jo vuosia. Se ei tarjoa kenellekään pelottavia eikä edes ilahduttavia tunteita. Se vain on, itkee surkeuttaan ja lojuu turhana. Sen sijaan minä olen se, joka löysi aikuisena liikunnan ilon. Minä en enää välitä jaksanko, osaanko, epäonnistunko tai olenko liian pieni. Minä nautin liikunnasta ja haluan liikuttaa itseäni, välillä jopa ylittää itseni. Se on minulle tapa elää ja nauttia siitä, että voin.

Ja se opettaja vetelee viimeisiä henkosia, pienenä, sairaana ja vanhana. Hän teki komean uran opettajana, vaikutti lukuisiin lapsiin ja näiden elämään. Hän teki parhaansa, teki töitä rakkaudesta lajiin ja oli juuri niin hyvä kuin pystyi...ja hän olikin kerrassaan mahtava opettaja, kiitos Eikka. Muistelen häntä lämmöllä ja tiedän, ettei hän tarkoittanut pahaa. Sen sijaan minä saatoin välillä aiheuttaa hänelle pari harmaata hiusta, anteeksi en tarkoittanut vaikka silloin taisin tarkoittaakin.

Kartta ei siis ole maasto. Muista se, kun et ymmärrä jonkun toimintaa. Et tajua, miten hän voi ymmärtää "väärin" ja toimia jollain tavalla - se on hänen maastonsa. Jossain tilanteessa tämä voi olla se, mitä tarvitset. Ja muista, että sama pätee myös toisinpäin. NLP taas tuo keinoja ymmärtää erilaisia ihmisiä ja helpottaa vuorovaikutusta eli ehkä siellä voisi olla jokin hiekan murunen myös sinun avuksesi.

-Virpi