Endorfiinihumalassa

Tiedätkö sen tunteen, kun ei tapahdu mitään ja siltikin ihan kaikkea? Lomani on juuri sellainen eli ei mitään ja sittenkin kaikkea yhtäaikaa. En ole täyttänyt yhden yhtä velvollisuutta tai tehnyt mitään pakollista...korkeintaan vienyt roskat ja nekin liian harvoin. Olen vain nauttinut hetkistä ja tehnyt asioita oman pääni mukaisesti. Hyviä kirjoitusaiheitakin on ollut, mutta kun teksti ei ole miellyttänyt se on jäänyt kesken ja mitään valmista ei ole tullut. Ei kai elämässä kuulu tehdä asioita vain siksi, että pitäisi jos ei oikeasti tarvitse? Ainakaan työpaikan ulkopuolella, vai kuuluuko?

Aurinkokin on näyttäytynyt

Lomapäiviini on muodostunut minulle sopiva rutiini ja tarpeeksi joustava aikataulu:

- hereille klo 7:30

- pitkä aamukahvihetki ja haaveilua

- aamutreenit klo 10:00

- tankkausta klo 12:00

- lukemista ja päiväunet klo 12:30-14:00

- päämäärätöntä haahuilua

- iltatreenit klo 18:00

- tankkausta

- sohvaelämää, nettisurffailua, lukemista ja nukkumaan

Ruoka pitää näyttää hyvältä ja maistua maukkaalta

Nautin suunnattomasti siitä, että voin halutessani treenata kahdesti, en silti tee sitä päivittäin vaan kuuntelen kroppaani. Jos jonain päivänä tekee mieli lorvia, kömmin välittömästi aamukahvit nautittuani takaisin nukkumaan...koska mä voin! Tarvittaessa yhteen päivään mahtuu hyvin CrossFit treenit, juoksua ja/tai golfia, kun välissä vain syö sekä lepää tarpeeksi. Näin plus kolmekymppisenä sitä vaan tarvitsee palautumiseen enemmän aikaa/järeämpiä keinoja kuin vuosikymmen sitten. Treenien ansiosta, olen siten endorfiinihumalassa suurimman osan päivästä, koska teen vain mun juttuja, joista nautin suunnattomasti. Parhaat kiksit saa liikunnasta, sillä tekemisen riemu kantaa...puhumattakaan 

onnistumisista. 

Hyvässä porukassa on kiva treenata - aina

Varsin usein lomaan ladataan liikaa odotuksia ja aikatauluja. Silloin on helppo suorittaa myös silloin, kun ei tarvitsisi/pitäisi ja törmätä täydessä vauhdissa seinään. Entäs, kun odotukset eivät täyty, aurinko ei paista ja muutenkaan ei huvita? Pahinta on se, että loma onkin pettymys ja arkeen palataan valmiiksi kiukkuisina. Tosin päämäärätön haahuilu ilman sen suurempia suunnitelmia ei tietenkään sovi kaikille, mutta liika on aina liikaa.

Kohta paukkuu pr:t eli henkilökohtaiset ennätykset

Eilen koin lomani suurimman endorfiinihumalan, pienoinen krapula tuntuu yhä kropassa. Aurinko paistoi, fiilis oli korkealla, seura mitä mainioin ja tapahtumapaikkana golfkenttä...tarvitseeko sanoa muuta? Jokainen golfin harrastaja metsästää sitä unelmakierrosta, kun lyönti kulkee, golfin jumalat ovat puolellasi eikä mikään lyö kapuloita rattaisiin. Silloin pisteitä ropisee ja pelitasoitus tippuu. Olen junnannut nykyisessä kolme vuotta ja kehityksestä on ollut turha puhua, mutta onneksi intohimo vie eteenpäin eikä toivo ole sammunut. 

Tänä vuonna asetin tavoitteeksi uuden tasoituksen 27,7->25-24 ja parin unelmakierroksen jälkeen olen maalissa. Eilen tahkosin kolme paria (väylän tavoitetulos esim 4 lyöntiä) ja yhden birdien (yksi alle tavoitetuloksen), joka on kaltaiselleni harrastelijalle kova tulos. Draiveri oli vihdoin ystäväni, väylälyönnit kulkivat eikä lähipelissäkään ollut purnattavaa. Vielä nukkumaan mennessäkin kävin ylikierroksilla, endorfiineista huumautuneena ja olisin voinut juosta varmaan maratonin sillä energialla. Nyt pitäisi onnistua pelaamaan uuden pelitasoituksen mukaan ja siinä lienee haastetta loppukaudeksi. Haaste on kuitenkin otettu vastaan!

Fakta on se, että puolikuntoisena ei saa rehkiä, joten tänään otetaan rennosti. Aurinkorasvat on levitetty, kesämekko päällä ja satama siintää mielessä. Taidan syödä aamupalaksi pullaa, eksyä biitsille ja vain nauttia lämmöstä. Tänään endorfiinit haetaan jostain muusta kuin suorittamisesta, koska vaihtelu virkistää :)

Ihanaa kesää,

Virpi