Liian usein arki koetaan negatiivisena. Se on harmaata ja ankeaa. Se musertaa alleen ja herättää kaipuun johonkin parempaan. Mutta onko vika arjessa vai jossain ihan muussa? Onko se harmaa arki täynnä ikäviä asioita ja raskaita velvollisuuksia? Onko sen sävyä mahdoton muuttaa omalla asenteella? Vai vaatisiko se suurempia muutoksia? Kenties valtavan irtioton, rohkean täyskäännöksen tai jotain ihan muuta?
Minusta arki on ihanaa, koska se on täynnä säännöllisyyttä. Maanantaista perjantaihin pitää herätä aikaisin. Aamukahvin jälkeen kiirehdin töihin. Työ pistää miettimään asioita uudella tavalla. Voisiko sen tehdä paremmin? Pitäisikö se miettiä uusiksi? Onko se toimiva sellaisenaan ja miten voi kehittyä eteenpäin? On valtava voimavara, kun voi innostua työstään ja haluaa ponnistella sen eteen. Se, että syttyy asioista uudestaan ja uudestaan on elämän suola. Ja se, kun voi oppia uutta ja siirtyä askeleen eteenpäin.
Arki rytmittää myös nälkää. Eväsrasiat täyttyvät aamusta toiseen. Syön säntillisesti aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Kerään lautaselleni sopivasti proteiineja, hiilihydraatteja ja kasviksia. Noudatan automaattisesti säännöllisiä ruoka-aikoja ja juon riittävästi vettä. Inspiroidun uusista resepteissä ja käytän kokkailuun (ja kotoiluun) aikaa.
Suunnittelen viikkoni siten, että ehdin harrastaa. Golfmailat siirtyvät talviteloille ja meikäläinen sisätiloihin punttaamaan. Palautan paikoilleen myös aamulenkit, kaivan kaapista pipon ja hanskat. Nautin viilenemistä illoista ja mahdollisuudesta kääriytyä villapaitaan. Ostan myös uusia huiveja, vuosi vuodelta isompia ja paksumpia. Siirryn kuin varkain vilttiketjuun. Ja iltaisin kömmin nukkumaan aikaisin.
Sitä se arki on. Kaikkea tavallista ja rutiininomaista, eikä siinä ole mitään ikävää.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti