Mitä tekisit jos et pelkäisi?

Tästä on jo jokunen aika, kun meidän officella järkättiin mini UUUL -tapahtuma (usko unelmiiis, uskalla loistaa). Paikan päällä oli vanha kollegani Karoliina Åman kertomassa tarinaansa. About vuosi sitten, hän jätti yllättäen Soneran taakseen ja vaihto markkinointiviestinnän lentoemännän hommiin. Nainen, joka on pelännyt lentämistä, levitti siivet ja teki rohkean täyskäännöksen elämässään. Karoliina on myös matkabloggari ja hänen ihanaa blogiaan voi lukea tuolta -> http://www.rantapallo.fi/fromkaroliina/

Hän kysyi meiltä osallistujilta yhden kysymyksen "Mitä tekisit jos et pelkäisi?". Jäin pohtimaan kysymystä, enkä oikein keksinyt vastausta. Elämässähän on paljon asioita, joita haluaisi tehdä, mutta ei syystä tai toisesta teekään tai lykkää niitä jonkun syyn takia kauemmaksi "sitten kun". Jostain syystä ainoa asia, joka tuli mieleeni oli tanssiminen. Olen se ihminen, jolla on kaksi vasenta jalkaa. Se joka välttelee tanssilattiaa ellei ole kahden promillen humalassa. Se, joka ei oikein tiedä miten musiikin tahtiin tulisi liikkua.

Ja kaikesta huolimatta olen huomannut, että haluaisin tanssia. Olisikohan korkea aika luopua pelosta näyttää nololta? Olisiko korkea aika uskoa itseensä, antaa musiikin viedä ja heittäytyä? Koska kollegani onnhehkuttanut twerkkauksen iloja googletin oitin kotikaupunkini tanssimahdollisuudet. Koska alkeiskurssia ei löytynyt tähän hätään ja kalenterissa on ihan tarpeeksi tekemistä salitreenien sijaan päätin ottaa lisäaikaa. 

Olen silti täysin vakuuttunut siitä, että syksyllä luovun pelostani ja menen jollekin tanssitunnille. Aion taistella eroon itsekritiikistä. En aio lähestyä neljänkympin ikäpyykkiä anteeksi pyydellen ja itseäni häpeillen. Todellisuudessa pelkoni ei taida rajoittua rytmitajun puutteeseen, vaan siihen, että pelkään muiden (jopa tuikituntemattomien) arvosteluun. Aika hassua, eikö?

-Virpi