Nopealiikkeisen työminän takana on nautiselija. Se, jolla on aina aikaa juoda aamukahvia tunti, viikonloppuisin tuntikausia. Hidastelija, joka haluaa keksittyä yhteen asiaan kerrallaan. Se, jonka päivä menee pilalle ilman kunnollista suunnitelmaa ja aikataulua. Puhumattakaan siitä, että jokaiseen päivään on mahduttava kiireetöntä oleilua. Kiireinen työviikko johtaa erakkomaiseen viikonloppuun ja yhtä riehakas menoa seuraa totaalinen rauhoittuminen.
Iän ja suorittamisen pakosta irtipäästämisen myötä rytmini hidastuu hidastumistaan. Saatan ahdistua ystäväni aikataulutuksesta, jossa viikonloput on buukattu monta kuukautta eteenpäin. Tekisi mieli ehdottaa kiireetöntä oleilua ykkösprioriteetille. Ja pikainen kuulumisten vaihto sellaisen kanssa, joka painaa pitkää päivää, nukkuu huonosti, viettää stressaavaa pikkulapsiarkea sekä hoitaa siinä sivussa muuttoa, saa melkein hengästymään.
Vastaavasti nopearytminen jokapaikan höylä ahdistuisi minun tavoistani. Työt eivät valmistuisi, kun kalenterissa on pitkiä työstöaikoja. Seinät kaatuisivat päälle, kun viikonloppuna ei olisi ohjelmaa. Levon priorisointi tuntuisi pelleilyltä ja sitä rataa. On hyvä tunnistaa oma rytmi ja olla sille uskollinen. Ystävän tai kollegan eroja ihmetellessä, mieti tämän rytmiä. Usein toimintatapojen erot johtuvat juurikin rytmieroista. Muista myös, että hidas rytmi, ei ole laiskuutta eikä nopeatempoisuus tehokkuutta. Ajatusmaailman sisäistäminen vie siis hieman aikaa, mutta etenkin omasta tahdista kiinni saaminen helpottaa arjessa jaksamista ja lisää elämästä nauttimista.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti