En siten ehtinyt odottaa kauden aloitusta, sillä taloudellinen aspekti latisti tunnelmia. Aiempina vuosina olen odottanut kentän aukeamista kuin kuuta nousevaa. Tänä vuonna en tehnyt elettäkään, kun pelimahdollisuus alkoi jo huhtikuussa. Vilukissana päätin odotella suosiolla lämpimämpiä säitä, golf on perustellusti kesälaji. Sitten helatorstai tuli sopivasti, eikä sää olisi voinut suuremmin suosia.
Vaikka pelikilsoja on jo reilusti, jännitti kauden käynnistys valtavasti. En malttanut edes aamupalaa syödä. Ensimmäiset rangelyönnit olivat karmivia. Tatsi oli kateissa, mutta fiilis sitäkin korkeammalla ja sehän on tärkeintä. Pursuin onnea päästessäni matkaan. Golfhan ei ole varsinainen harrastus, vaan addiktio. Etenkin alkukaudesta päässä on vain yksi ajatus, "milloin seuraavaksi", koska pelaamaan on vaan pakko päästä.
Siinä sivussa investoin uuden bägin, sellaisen kantoversion (tiedetään, taloudellisesti the idiootti päätös, mutta järki ja golf eivät mahdu samaan lauseeseen). Olen toki pohtinut kyseistä investointia jo muutaman vuoden, mutta ajatus vaelluksesta ja rinkan kantamisesta laukaisi ostopäätöksen. Hihkuin kuin pieni lapsi jouluna, enkä malttanut edes yöllä nukkua, kun pohdin golfausta. Niin siis ihan oikeesti :)
Seuraavana päivänä vein uuden rakkaani tositoimiin. Pelkäsin miten rankkaa mailojen kantaminen mahtaa olla, sillä olen kärrytellyt kaikki nämä vuodet. Kannettava versio osottautui miellyttäväksi ja teki kentällä liikkumisesta helpompaa. On vain plussaa, että kantobägi lisää lajiin ripauksen lisää urheilumeininkiä. Ja vaikkei tulostaso ole päätä huimaavaa olen hurmioitunut. Edessä on monta kuukautta ja lukuisia mahdollisuuksia nauttia pelaamisesta, maisemista, ulkoilusta ja hyvästä seurasta.
Ja mikä parasta tämä addiktio katkaisee pitkät työpäivät, sillä seuraavien kuukausien ajan mulla on kiire kentälle. Palataan niihin työpäivien pidentämisiin sitten syksymmällä jos sittenkään.
-Virpi
Uusi ja vanha rintarinnan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti