Eilen lähdin puolilta päiviltä viettämään esimieheni kanssa pitkää one2onea. Pomoni pitää kaikille tiimiläisille keskusteluita viikon tai parin välein. Pari kertaa vuodessa tuokio venyy päivän tai puolen päivän pituiseksi. Alunperin olin haaveillut reissusta Repovedelle, mutta aikataulumuutoksen myötä eräily vaihtui kaupunkisamoiluun. Aloitimme Lahden Seurahuoneen sisäpihalta lounaan merkeissä. Oli sen verran kesäinen fiilis, että odotellessani tilasin kesän ekan terassisiiderin...maistui.
Oli suorastaan luksusta syödä ja jutella ajan kanssa. Milloin puhuimme työasioista, pohdimme kehityskohteita ja maalailimme tulevaisuutta. Sitten tarinoitiin ihmissuhteista, kesähaaveistaa ja oikeastaan mistä vain. Olen tuntenut esimieheni jo vuosia ja olemme myös hyviä ystäviä. Siitä huolimatta osaamme toimia alaisena ja esimiehenä.
Lopulta koluttiin muutamia erikoisliikkeitä ja pyörähdettiin vielä kahvilla, esittelin ylpeänä sitä hienointa Lahtea. Matkan varrella nappasin mukaani pari trikoopaitaa, nyt alkaa olla varastot aika kohdillaan kesää varten. Pohdin siinä sivussa, miten onnekas olen ollut esimiesten suhteen. Etenkin viimeiset kolme ovat olleet aivan mahtavia kaikki. Jokaisella on ollut aikaa keskusteluille ja olen saanut tukea. Ammatilliseen kehittymiseeni on panostettu ja potkittu hellästi eteenpäin. Vaikka näillä työvuosilla ei kaipaa kädestä pitämistä on äärimmäisen tärkeä, että voi jakaa ne vaikeimmat ja myös parhaimmat tapaukset.
Kotiin päästyäni tunsin itseni ihanan rennoksi, pysähtyminen oli tehnyt ihmeitä. Siirtyminen arjesta viikonloppuun sujui suorastaan humpsahtaen. Tällaisia hetkiä soisi kyllä jokaiselle. Toivottavasti pitkät one2one:t leviävät laajemmallekin kuin vain meidän tiimiin.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti