Uhkasin tuossa männäkuukausina tehdä postauksen mehun linkoamisesta ja tässä se nyt tulee.
 |
| Vasemmalla flunssashotti ja oikealla granaattiomena-minttudrinkki. |
Luettuani itse puristettujen mehujen terveysvaikutuksista olin myyty ja päädyin pienimuotoiseen ihmiskokeeseen.
Mehuja
voi tehdä joko mehulingolla tai mehupuristimella. Masiinoiden toiminta
on erilainen eli linko linkoaa ja puristin puristaa. Linko on nopeampi
ja edullisempi.
 |
| Aidot ja upeat värit ilman mitään lisättyä moskaa. |
Puristin on hitaampi ja hieman
hinnakkaampi, mutta sillä saa hedelmistä, vihanneksista ja
yrteistä/salaateista mehun tehokkaammin irti jolloin mahdollisimman
vähän ravintoaineita menee hukkaan.
Itse
päädyin ensin mainittuun vaihtoehtoon ja tässä vaiheessa se soveltuu
omiin mehuhetkiin oikein hyvin. Se tosin on todettava, että
mehustettavista asioista jäävä mäski on melko kosteaa eli aivan jokainen
herkullinen mehupisara ei lasiini pääse loppusijoittumaan. Hätä ei
tosin ole tämän näköinen, sillä mäskin voi hyötykäyttää esim.
sämpylöihin, sosekeittoihin, kasvispihveihin tai raakaruokitun lemmikin ruokakuppiin lisäkkeeksi.
Sananen niistä terveyshyödyistä, jotka minutkin saivat euroni jälleen yhteen pienkodinkoneeseen sijoittamaan.
Pähinänkuoreen
tiivistettynä tuoreet mehut sisältävät valtavasti vitamiineja ja
kuitua, jotka antavat lisäpontta vastustuskyvylle, vahvistavat hiuksia
ja kynsiä, hellivät suolistoa ja edistävät painonpudotusta. Eikä tässä
vielä kaikki; lisä- ja väriaineet loistavat poissaolollaan ja
kippaskappas ihan huomaamattaan sitä nauttii tuoreita kasviksia ja
hedelmiä helposti sen suositellun puoli kiloa päivässä ellei ylikin.
Noh,
tämän oman muutaman kuukauden kokeilun aikana ihossa, hiuksissa tai
kynsissä en huomannut juurikaan muutosta, mutta vointiin alkoi hiipiä
lisää energisyyttä ja räkätaudit ovat pysyneet sitkeästi poissa ja
kasvisten nauttiminen helpottui vihermehujen myötä. Mielummin
nautiskelen pari lasillista kurkku-selleri-parsakaali-
Eli plussat ja miinukset omien kokemuksien perusteella tässä:
+ mehulinko on helppo puhdistaa
+ linko on nopea tapa valmistaa mehua
+ mehustamalla itse tiedät mitä saat
+ mehut ovat herkullisia ja täten kairaavat kaupan vastaavia iskukuumennettuja litkuja kuusnolla peppuun
+ päivittäinen kasvisten ja hedelmien tarve täyttyy helposti
- ainakin oma linko on melko äänekäs ja tahattomasti herätän mehunhimoissani puolisoni lisäksi koko naapuruston
-
rahanmeno, päivittäinen mehustus nielee melko paljon raaka-aineita ja
täten keventää kukkaroa (tosin jääpähän ne kaljat ja karkit
terveysmehuintoilupäissään kauppaan)
Pari
knoppia vielä loppuun. Hyvä annostelusuhde vihannesten ja hedelmien
suhteen on mm. Tara Langen Vihermehuja - Terveydeksi-kirjassa
ohjeistettu 70 % vihreää ja 30 % makeaa. Tätä nyrkkisääntöä
silmälläpitäen mehun sokeripitoisuus ei nouse liian korkeaksi.
Mikäli tästä innostuneena nyt mietit, että mistä aloittaa ja saada kattavammin tietoa niin kirjallisuuden puolelta suosittelen tuota em. Tara Langen kompaktia opasta alkuun ja kattavammin informaatiota tarjoaa esim. Petra Sippolan kirja Mehukas.
Alkuun pääset myös näillä hyväksi todetuille mehuohjeilla.
- 4 punajuurta kuorittuna
- 200 g mustikoita, tuoreita tai sulatettuja pakastemallisia
- oman maun mukainen pala inkivääriä kuorittun
- 2 omenaa
Flunssashotti, HC-versio (2 annosta):
½-1 sitruuna
2-5 cm pala inkivääriä
Ykkösellä alas ja vastustuskyky kiittää ja vatsassa tuntuu hellivä lämpö. Erityisen maukasta kylminä aamuina sisuksiin kiskottuna. Suu kannattaa tosin tämän jälkeen huuhdelle vedellä sitruunan happamuuden takia.
Flunssashotti, tussuversio (2 annosta):
1/2-1 sitruuna
2-5 cm pala inkivääriä
1 omena
oman maun mukaan hunajaa
Noniin, tämähän maistuu jo ihan linnunmaidolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti