Tyhjäkäyntipäivä

Elämä on (liian) usein sellaista, että on vino pino velvollisuuksia odottamassa. Sitä suorittaa töissä ja kotona, eikä ikinä tule valmista. Milloin on projektit X, Z ja Y, joissa painaa deadlinet päälle. Ja vastapainona kissanristiäiset, siivouspäivä, ikkunanpesu ja kuntoilupaineet. Ja sehän on ihan hyvä niin. On rytmiä ja tekemisen meininkiä, ei tarvitse jäädä tyhjänpantiksi. Mutta joskus tulee stoppi. Hetki, jolloin ei enää jaksa, mikään ei kiinnosta ja aivan sama iskee päälle. Silloin on pidettävä tyhjäkäyntipäivä.

Eiliselle asetin vain yhden tavoitteen eli akkujen lataamisen. Minusta tuli tärkein, kaikki muu jäi taka-alalle. Hyvästi velvollisuudet, riennot ja hauskuudet. Aamukahviin vierähti kolme tuntia. Istuin ja ihmettelin, olin mutten ollutkaan. Kävin siis täydellisen ihanasti tyhjäkäynnillä kymmenen tunnin yöunien jälkeen...täydellistä.

Uuden aktiivisen elämäni ylläpitämiseksi kävelin kaupunkiin. Olen muuten vähentänyt auton käyttöä radikaalisti ja hyvä niin. Kävin kaupassa, ihmettelin ihmisiä ja herkuttelin jäätelöllä. En ottanut kontaktia keneenkään, olin yksi ilman isompaa tarkoitusta. Kukaan ei tarvinnut minua, enkä minä tarvinnut muita. Minä vain kuljin tyhjäkäynnillä vilinässä. Niin se päivä soljui aamusta iltaan. Minä kuljin hitaasti ja pysähtelin enemmän kuin etenin. Millään ei ollut oikeastaan merkitystä. En miettinyt töitä, en pessyt pyykkiä, en tehnyt ruokaa, en harkinnut siivousta, en tehnyt oikein mitään. En oikeastaan kaivannut mitään, vaikkei ollutkaan mitään.

Joskus on hyvä pysähtyä ja sulkeutua maailmalta. Olla omassa kuplassa ja käydä tyhjäkäynnillä. Sitten sitä arjen vilinää ja tehtävien virtaa jaksaa taas. Mieti siis pitäisikö sinunkin ottaa tyhjäkäyntipäivä, sillä sunnuntait ovat kuin tehtyjä moiseen tarkoitukseen.

-Virpi